Paikallinen sopiminen voi tuoda haasteita palkanlaskentaan

Paikallisella sopimisella sovitut työaikaan ja palkkaukseen liittyvät asiat käytännössä tarkoittavat sitä, että samaa työehtosopimusta noudattavien eri yritysten laskenta on tehtävä hyvinkin eri tavoin. Eroja voi olla esimerkiksi säännöllisen työajan osalta tai työajantasauspäivien määrässä, laskemisessa tai maksuajankohdassa.
8.1.2021 Eija Männistö Kuva iStock

Useissa työehtosopimuksissa paikallisen sopimisen mahdollisuuksia on lisätty viimeisimmillä neuvottelukierroksilla, jotta yrityksen tarpeet tulevat toiminnassa paremmin huomioitua. Kuka voi tehdä paikallisia sopimuksia, ja miten tehdyt sopimukset vaikuttavat palkanlaskennan työhön?

Kuka voi käyttää työehtosopimuksessa olevaa paikallista sopimista?

Työehtosopimusta lukiessa ei mistään ilmene, että paikallinen sopiminen on vain työnantajaliittoon kuuluvien yritysten käytettävissä (ns. työehtosopimuksen noudattaminen normisitovuuden perusteella). Poikkeus tästä säännöstä tulee työaikalaista, joka antaa myös yleissitovaksi määritellyn työehtosopimuksen perusteella (työnantajaliittoon kuulumattomat) noudattaa joitain siinä sovittavia paikallisia työaikamääräyksiä.

Paikallisen sopimuksen tekemisestä on työehtosopimuksissa kerrottu, mitä yrityksessä voidaan sopia ja mitä sopimuksen on sisällettävä. Eri alojen työehtosopimukset poikkeavat sisällöltään toisistaan. Paikallisesti tehtävissä sopimuksissa edellytetään yleensä työntekijöiden neuvottelijaksi luottamusmiestä. Mutta työaikalain perusteella, jos työpaikalla ei ole valittu luottamusmiestä, niin edustaja voi olla luottamus­valtuutettu tai muu henkilöstön valitsema edustaja, tai sitten henkilöstö yhdessä. Sopimus voi olla määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva.

Työnantaja- ja työntekijäliitot ovat määritelleet alalla noudatettavassa työehtosopimuksessa, mistä asioista yrityksessä voidaan sopia, ja usein on myös kerrottu reunaehdot sopimiselle. Sovittavat kohdat liittyvät yleensä työajan järjestämiseen, työajantasoittumis­järjestelmiin sekä palkkaukseen. Työnantaja ja työn­tekijät sopivat siis keskenään osasta työsuhteen ehtoja toisin kuin työehtosopimuksessa on sovittu.

Palkanlaskentaan on saatava tieto paikallisista sopimuksista

Tilitoimistossa asiakassuhdetta aloitettaessa ja sen kestäessä asiakkaalta on selvitettävä mahdolliset tehdyt työehtosopimusten mukaiset paikalliset sopimukset, jotta palkanlaskenta voidaan tehdä oikein. Sopimuksella yrityksessä sovitut työaikaan ja palkkaukseen liittyvät asiat tarkoittavat käytännössä sitä, että samaakin työehtosopimusta noudattavien eri yritysten laskenta on tehtävä hyvinkin eri tavoin. Eroja voi olla muiden muassa niin säännöllisen työajan osalta kuin vaikkapa työajantasauspäivien määrässä, laskemisessa tai maksuajankohdassa.

Palkanlaskennan asiakaskohtaiset ohjeet ja prosessit onkin pidettävä ajan tasalla, jotta tieto yrityskohtaisista eroista on kaikkien asiakkaan asioita hoitavien saatavilla. Myös palkkaohjelman mahdollisuudet asiakaskohtaisiin ohjaustietojen ylläpitoon kannattaa hyödyntää, jotta erot laskennoissa voidaan hoitaa ohjelmallisesti mahdollisimman laajasti. Toki myös virhe­mahdollisuus pienenee mitä vähemmän laskentaa tarvitsee tehdä manuaalisesti.

Mikäli, tai kun, yritykset löytävät paikallisen sopimisen tuomat mahdollisuudet, niiden käyttö tulee lisääntymään. Tilitoimiston asiakaskunnasta riippuen ne tulevat vaatimaan palkanlaskijoilta työehtosopi­musten erilaista lukemista liitesopimuksineen. Ja ­varmasti myös neuvontapalveluille on kysyntää.

Asiantuntijana
Eija Männistö johtava asiantuntija, Taloushallintoliitto