Vuorotteluvapaalle pääsyn edellytykset kiristyvät

Syyskuun alussa 2014 tulevat voimaan vuorotteluvapaalain muutokset. Hallituksen esitys on parhaillaan käsiteltävänä eduskunnassa.
21.5.2014

Minna Etu-Seppälä, asiantuntija, Elinkeinoelämän Keskusliitto

Kuva iStock

Osana hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa haettiin myös vuorotteluvapaajärjestelmän osalta säästöjä valtion kassaan. Lisäksi tiukentamalla järjestelmän eri osa-alueita onnistutaan korjaamaan järjestelmää sen alkuperäisen tarkoituksen mukaiseen suuntaan – edistämään pidempään työttömänä olleiden työllistymistä ja tukemaan paremmin työssä jaksamista ja pidentämään työuria. Edelleen jää kuitenkin korjaamisen varaa.

Vuorotteluvapaajärjestelmä tuli voimaan vuoden 1996 alusta. Sen vuosittainen käyttäjämäärä vaihtelee noin 16 000 – 22 500 työntekijän välillä. Laskusuhdanteissa sen käyttäjämäärät usein vähenevät. Alat, joilla käytetään eniten ­vuorotteluvapaata, ovat terveyden- ja sairaanhoito-, opetus- ja sosiaaliala. Järjestelmän kustannukset vuositasolla olivat vuonna 2012 noin 120 miljoonaa euroa. Sitä rahoitetaan valtion varoista ja työnantajien sekä palkansaajien työttömyysvakuutus­maksuilla. Vapaan ajalta ansaitaan eläkettä. Siten siitä aiheutuu myös eläkemenoja.

Vapaalle jäämisen ehtoja tiukennetaan

Hallitus edellytti osana rakennepoliittista ohjelmaansa ­vuorotteluvapaata muutettavaksi niin, että vapaalle jäämisen edellytyksiä tiukennetaan ja lisäksi kiinnitetään huomiota vuorotteluvapaasijaisten työttömyyden kestoon. Keskeinen tarkoitus oli, että järjestelmän aiheuttamia kustannuksia saadaan pienennettyä ja saadaan lisättyä työllisyyttä.

Vuorotteluvapaalle pääseminen edellyttää jatkossakin sitä, että siitä sovitaan työnantajan ja työntekijän välillä. Siihen työntekijällä ei ole yksipuolista oikeutta.

Keskeiset lain muutoksen kohteet koskevat vuorotteluvapaalle pääsyn edellytyksenä olevaa työhistoriavaatimusta, yläikärajaa ja sijaisten työttömyyden kestoa. Tämän lisäksi pienempiä muutoksia lakiin tehtiin lähinnä käytännön soveltamistilanteissa ilmenneiden ongelmien takia.

16 vuoden työhistoria

Vuorotteluvapaalle pääsyn edellytyksenä on jatkossa 16 vuoden työhistoria nykyisen kymmenen vuoden sijasta. Tämä ohjaa vuorotteluvapaan käyttöä enemmän työuran keski- ja loppupäähän, mikä palvelee paremmin työssä jaksamista ja työurien pidentämistavoitteita. Käytännössä muutos vähentää vapaan käyttöä merkittävästi alle 40-vuotiaiden työn­tekijöiden ryhmässä.

Vuorotteluvapaan käytölle tulee yläikäraja. Nykyisessä laissa vapaan käytölle ei ole yläikärajaa ja se on johtanut käytännössä siihen, että vapaata on hyödynnetty niin, että vapaalta jäädään suoraan eläkkeelle. Tämä on sotinut vahvasti yleistä työurien pidentämistavoitetta vastaan. Nyt lakiin lisätään yläikäraja, joka nykyisen vanhuuseläkejärjestelmän aikana on 60 vuotta. Yläikäraja tulee koskemaan 1957 syntyneitä ja sitä nuorempia.

Sijaiseksi aidosti työtön työnhakija

Vuorotteluvapaan sijaiseksi palkataan jatkossa aidosti työtön työnhakija, kun sijaiselta edellytetään vähintään 90 kalenteri­päivän työttömyyttä. Työttömyysjakso voi olla yhdenjaksoisena tai osissa vuorotteluvapaan alkamista edeltävän 14 kuukauden ajanjaksolla. Sijaisen työttömyyden edellytyksen kiristäminen mahdollistaa paremmin yhden lain keskeisen tavoitteen toteutumisen, pidempään työttömänä olleiden työllistämisen. Tällä hetkellä valtaosalla vuorotteluvapaa­sijaisista työttömyys on kestänyt alle yhden viikon. 90 kalenteripäivän työttömyysäännöstä on tiettyjä poikkeuksia nuorisotakuun piiriin kuuluvien, vastavalmistuneiden ja yli 55 -vuotiaiden osalta.

Kriittistä tarkastelua

Vuorotteluvapaalain muutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.9.2014. Laissa on tietyt siirtymäsäännökset, miten menetellään vanhan lain aikana aloitettujen vuorotteluvapaiden ja vapaiden kanssa, joita ei ole ehditty aloittaa, mutta joista on sovittu.

EK:n näkemyksen mukaan vuorotteluvapaata tulee nyt tehtävien muutosten jälkeenkin tarkastella kriittisesti. Syytä on seurata toteutuvatko ne säästö- ja työllisyystavoitteet, joita tavoitellaan. Tarpeellista on seurata myös, toimiiko järjestelmä muutosten jälkeen paremmin sen alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti. Järjestelmä on kallis ja on aiheellista kyseenalaistaa se, tuleeko työnantajien osallistua tulevaisuudessa sellaisen järjestelmän rahoittamiseen, jossa työntekijä jää työstä pois ilman mitään pakottavaa syytä (kuten esimerkiksi sairaus).

EK pitää tärkeänä ylipäätänsä arvioida eri vapaa­järjestelmien järkevyyttä myös siltä kannalta, että ne lyhentävät työaikaa ja usein luovat ylimääräisiä kustannuksia työnantajille.
 

Katso kaikki