Työnantaja on työturvallisuuslain (738/2002) 8 §:n mukaisesti velvollinen huolehtimaan tarpeellisilla toimenpiteillä työntekijöiden turvallisuudesta ja tervey­destä työssä. Huolehtiakseen tästä velvoitteestaan työnantajan tulee olla tietoinen työhön, työolosuhteisiin ja työympäristöön liittyvistä seikoista.

Lain 10 § velvoittaakin työnantajan selvittämään ja tunnistamaan työhön liittyvät haitta- ja vaaratekijät. Kyseisessä pykälässä listattuihin, vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa huomioitaviin tekijöihin lisätään nyt työajan ulkopuolella tapahtuva työhön liittyvä matkustaminen. Kuluvan vuoden lokakuussa voimaantuleva lisäys lähinnä selkeyttää ja täsmentää aiempaa sääntelyä, sillä työaikaan liittyvät haitta- ja vaaratekijät kuuluvat jo aiemman sääntelyn valossa vaarojen selvittämisen ja arvioinnin piiriin.

Työajoista johtuvat tekijät nimittäin lisättiin työturvallisuuslain mukaisesti selvitettävien ja tunnistettavien tekijöiden joukkoon jo vuonna 2013 annetulla lakimuutoksella. Työaikalain (872/2019) käsitteistöstä poiketen työturvallisuuslain työajan käsite sisältää kaiken sen ajan, jolloin työntekijä on sidottu työhön – eli myös matkustamiseen käytetyn ajan, joka ei lähtökohtaisesti ole työaikalain mukaista työaikaa.

Työaikalaki huomioi jo työajan ulkopuolisen matkustamisen

Työaikalain 3 §:n 2 momentin mukaan matkustamista ei lueta työaikaan, jollei sitä ole samalla pidettävä työsuorituksena. Näin on siitä huolimatta, vaikka työntekijä on työhön liittyvän matkustamisen aikana sidottu työvelvoitteidensa täyttämiseen eikä voi päättää ajankäytöstään vapaasti.

Matkustamista ei lueta työaikaan, jollei sitä ole samalla pidettävä työsuorituksena.

Kuitenkin, jo ennen tulevaa työturvallisuuslain muutosta, myös työaikalaki on kiinnittänyt huomioita työajan ­ulkopuolella tapahtuvasta matkustamisesta aiheutuvan haitallisen kuormituksen ehkäisemiseen.

Lain 3 §:n 2 momentissa nimittäin kytketään työajan ulkopuolella tapahtuvaan matkustamiseen liittyvä rasitus osaksi työturvallisuuslain mukaista vaarojen arviointia. Viittaussäännös edellyttää työnantajaa huomioimaan jo yllä mainitun työturvallisuuslain 10 §:n ohella myös 13 ja 25 §:n säännökset.

Työturvallisuuslain 13 § velvoittaa työnantajan huomioimaan jo ennakolta, työn suunnittelussa ja mitoituksessa, työntekijöiden fyysiset ja henkiset edellytykset ­kuormitustekijöiden vähentämiseksi. Lain 25 § puolestaan vaatii työnantajaa ryhtymään toimiin kuormitustekijöiden selvittämiseksi ja vaaran vähentämiseksi saatuaan tiedon työntekijän fyysisestä tai psyykkisestä kuormittumisesta.

Ongelmana sääntelyn tunnistaminen ja toimenpiteiden puute

Edellä mainituista säännöksistä huolimatta ongelmana on kuitenkin hallituksen esityksen (HE 80/2021 vp) mukaan ollut se, että työajan ulkopuolista työhön liittyvää matkustamista ei ole ennen tulevaa muutosta erikseen mainittu työturvallisuuslain 10 §:ssä. Siitä johtuen matkustamisen merkitystä osana vaarojen selvittämistä ja arviointia ei ole välttämättä riittävästi tunnistettu kaikilla työpaikoilla.

Toisaalta, hallituksen esitystekstin mukaan, niillä työ­paikoilla ja niissä työtehtävissä, joissa matkustamista esiintyy erityisen paljon, on kuormitus tunnistettu melko hyvin. Erityisesti palkansaajajärjestöt ovat kuitenkin pitäneet vuonna 2013 tehtyä työaikoja koskevaa täsmennystä riittämättömänä. Myös työsuojeluviranomaisten havainnot ovat osoittaneet, että matkustamiseen liittyvän kuormituksen tunnistaminen ei aina johda riittäviin ehkäiseviin toimenpiteisiin.

Niinpä nyt ehdotetuilla muutoksilla voi olla vaikutusta työnsä puolesta matkustavien työntekijöiden hyvinvointiin, jos matkustamisen kuormitusta ennakoivia toimenpiteitä toteutetaan jatkossa työpaikoilla aiempaa enemmän. Pelkällä matkustamiseen liittyvien kuormitustekijöiden paremmalla tunnistamisella ei kuitenkaan ole merkitystä, jolleivat havainnot johda kuormitusta vähentäviin toimenpiteisiin.

Pelkällä matkustamiseen liittyvien kuormitustekijöiden paremmalla tunnistamisella ei kuitenkaan ole merkitystä, jolleivat havainnot johda kuormitusta vähentäviin toimenpiteisiin.

Matkustamisen haittojen ja vaarojen tunnistaminen edellyttää järjestelmällisyyttä

Jotta työajan ulkopuolisesta matkustamisesta aiheutuviin haitta- ja vaaratekijöihin voidaan aidosti puuttua, on ­selvitys ja arviointi tehtävä huolella. Työmatkojen määrän ja niiden kuormittavuuden tunnistamisessa työnantajan apuna ovat työaika-asiakirjat, henkilöstö- ja taloushallinnon muut ­asiakirjat, ­selvitykset ja kyselyt. Tukena vaarojen arvioinnissa voi olla myös työterveyshuolto.

On huomioitava, että kuormitustekijät muodostuvat eri tavoin työn ja matkustamisen luonteesta riippuen – ja osin työmatkojen yleisyydestä riippumatta. Työntekijät myös kokevat kuormituksen eri tavoin. Työmatkojen laadulla on suuri merkitys kuormittumisen kokemuksessa, eikä pelkkä matkapäivien laskeminen riitä kuormittavuuden mittaamiseen.

Myös tehtävät toimenpiteet on arvioitava ja priorisoitava. Kuormitustekijöiden vähentäminen edellyttää toimenpiteiden vaikuttavuuden jatkuvaa seurantaa.