YHTIÖVERON HYVITYSJÄRJESTELMÄ

A, joka on Suomessa yleisesti verovelvollinen, valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen keskusverolautakunnan päätöksestä, jonka mukaan ruotsalaiselta B Ab (publ) pörssiyhtiöltä maksettavia osinkoja voidaan verottaa Suomessa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 56 ja 58 artiklojen (aikaisempien 73 b ja 73 d artiklojen) rajoittamatta. Korkein hallinto-oikeus pyysi välipäätöksellään Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisua.

Taustaa

Suomessa käytetään yhtiöveron hyvitysjärjestelmää, jonka tavoitteena on poistaa osinkotulojen kahdenkertainen verotus. Kun osakeyhtiön maksama vero hyvitetään osingonsaajan verotuksessa, osinkona jaettuun yritystuloon kohdistuu vain yhdenkertainen verotus. Jos osinko on pääomatuloa, osingonsaajalle myönnettävä yhtiöveron hyvitys kattaa osingonsaajan veron. Ansiotulona verotettavasta osingosta osakas joutuu maksamaan veroa, mikäli ansiotulosta menevä vero on hyvitystä suurempi. Osinkotulo ei siis ole verotonta.

Rajat ylittäviä osinkoja kohdellaan toisin. Ulkomailla asuvat, rajoitetusti verovelvolliset eivät yleensä saa suomalaisen osakeyhtiön jakamasta osingosta yhtiöveron hyvitystä. Toisaalta Suomessa asuvat, yleisesti verovelvolliset eivät saa ulkomaisten yhtiöiden jakamista osingoista yhtiöveron hyvitystä. Jos osinko on ulkomaisen pörssiyhtiön jakamaa, sitä verotetaan luonnollisen henkilön pääomatulona.

Suomessa on usean vuoden ajan epäilty, että yhtiöveron hyvitysjärjestelmä ei ole rajat ylittävien osinkojen osalta EU-oikeuden säännösten mukainen. Tämä kysymys nousi syksyllä 2002 esiin KHO:ssa.

Arviointia

Esillä olevassa tapauksessa A omisti 200 kappaletta ruotsalaisen, Tukholman pörssissä noteeratun yhtiön osakeita. A:n saamat osingot olivat 29 prosentin verokannan mukaan verotettavaa pääomatuloa. Osingosta menevästä verosta vähennettiin Ruotsin perimä 15 prosentin lähdevero. A katsoi, että osinkoja ei voida verottaa Suomessa.

KHO:n tulee hakea EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisu, jos asiassa on kyse EU-oikeuden tulkinnasta. KHO katsoi, että tässä tapauksessa tarvitaan EY:n tuomioistuimen ennakkoratkaisu. Ennakkoratkaisussa EY:n tuomioistuin ratkaisee EU-oikeuden tulkinnan, mutta varsinaisen riitakysymyksen ratkaisee EY:n tuomioistuimen päätöksen jälkeen KHO.

EY:n perustamissopimuksen 56 artiklan mukaan kiellettyjä ovat kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä jäsenvaltioiden välillä. Perustamissopimuksen 58 artiklan mukaan verovelvollisia saadaan kuitenkin kohdella eri tavoin heidän asuinpaikkansa tai pääomien sijoituspaikan perusteella. Ratkaisupyynnössään KHO kysyy, estääkö perustamissopimuksen 56 artikla Suomen yhtiöveron hyvitysjärjestelmän soveltamisen. Toinen kysymys lähtee olettamuksta, jonka mukaan edelliseen kysymykseen saadaan myöntävä vastaus. Tällöin on ratkaistava, antaako 58 artikla mahdollisuuden käyttää tällaista järjestelmää.

KHO:n ennakkoratkaisupyyntö merkitsee käytännössä, että EU-oikeuden ja yhtiöveron hyvitysjärjestelmän yhteensopivuus ratkaistaan EY:n tuomioistuimessa. Ratkaisun saaminen kestää noin kaksi vuotta. Jos Suomen yhtiöveron hyvitysjärjestelmän katsotaan olevan ristiriidassa EU-oikeuden kanssa, on säännöksiä luonnollisesti muutettava. Tällainen päätös voi johtaa tarpeeseen oikaista kaikkien ulkomailta veronlaisia osinkoja saaneiden verotuksia usean vuoden ajalta.

Tuloverotuksen kehittämistyöryhmä esitti mietinnössään, että yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä siirrytään ns. klassiseen järjestelmään. Tällaisessa järjestelmässä yhtiö maksaa voitostaan veron, ja osinko on saajalle normaalisti veronalaista tuloa. Osakeyhtiömuotoista toimintaa verotettaisiin jaetun voiton osalta kaksi kertaa. Työryhmän esittämällä 25 prosentin yhteisö- ja pääomatulojen verokannalla tämä merkitsisi 43,75 prosentin kokonaisverorasitusta.

Vaikka EY:n tuomioistuin ei katsoisi yhtiöveron hyvitysjärjestelmän olevan ristiriidassa EU-oikeuden kanssa, ei tästä seuraa, että kahdenkertaiseen verotukseen tulisi siirtyä. Yhdenkertainenkin verotus voidaan toteuttaa siten, että se on sopusoinnussa EU-oikeuden kanssa. Osinkotulojen verotuksen järjestäminen on näin ollen edelleen suomalaisten omissa käsissä.