Työsuhteeseen perustuva oikeus merkitä yhtiön osakkeita ja osakkeen käypä arvo (KHO 2023:23)
Taustaa
Erilaisia osakeperusteisia kannustinjärjestelmiä käytetään keinoina työntekijöiden sitouttamiseen ja kannustamiseen. Ne voivat olla tärkeitä myös tilanteessa, jossa yritys tarvitsee uusia työntekijöitä. Etenkin aikaisen vaiheen kasvuyritysten kohdalla omistajuus ja siihen liittyvä arvonnousun mahdollisuus voi olla houkutin, joka saa rekrytoitavan henkilön sitoutumaan yritykseen ja kestämään kehitysvaiheen haasteet.
Osakeperusteisten kannustin- ja sitouttamisjärjestelmien synnyttämiä vero-ongelmia on soveltamiskäytännössä ollut esillä jo vuosikymmenten ajan. Keskeinen kysymys on ollut se, syntyykö työntekijälle veronalaista tuloa siinä vaiheessa, kun hän merkitsee työnantajayhtiön osakkeita. Muitakin, esimerkiksi varsinaiseen omistusvaiheeseen tai osakkeista luopumisvaiheeseen liittyviä kysymyksiä on kuitenkin myös ollut esillä. Kannustin- ja sitouttamisjärjestelmien yhteydessä on jouduttu pohtimaan myös veron kiertämistä koskevien säännösten (VML 28 §) soveltamisedellytyksiä. Huomionarvoisin tähän kategoriaan kuuluva ratkaisu on johdon holdingyhtiöitä koskenut ratkaisu KHO 2014:66.
Työsuhteen perusteella saatu palkka ja siihen verrattava tulo on veronalaista tuloa. Myös erilaiset luontoisedut ja muut työnantajalta saadut etuudet ovat veronalaisia ja ne otetaan työntekijän tuloina huomioon käyvän arvon suuruisina. Nämä perussäännökset soveltuvat myös tilanteissa, joissa työntekijä saa merkitä työnantajayhtiön osakkeita. Veronalaista etua ei tietenkään synny, jos työntekijän osakkeista maksama hinta vastaa niiden käypää arvoa.
TVL 66 §:n ja 66 a §:n säännöksistä
Osakeperusteisten kannustinjärjestelmien verotuksessa huomioon otettava perussääntö ilmenee TVL 66 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä. Sen mukaan ansiotuloa on etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää arvoa alempaan hintaan. Heti seuraavassa virkkeessä tähän kuitenkin säädetään lievennys. Etu on veronalaista vain siltä osin kuin osakkeen tai osuuden hinnasta saatu alennus on enemmän kuin 10 prosenttia osakkeen tai osuuden käyvästä hinnasta. Tällainen alennus jää verotuksen ulkopuolelle kuitenkin vain silloin, kun etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä. Näin ollen se ei sovellu silloin, kun tarkoitus on sitouttaa kohdennetusti esim. vain muutama avainhenkilö ja he eivät muodosta henkilöstön enemmistöä.
TVL 66 §:n 2 momentissa on säännelty se, miten henkilöstöanneissa määritetään julkisesti noteeratun osakkeen käypä arvo. Pykälässä ei kuitenkaan ole minkäänlaista sääntelyä siitä, miten noteeraamattoman yhtiön osakkeen arvo määritetään. Se jää käytännössä tapauskohtaisesti ratkaistavaksi ja käypä arvo voidaan määrittää usealla eri tavalla, kuten noteeraamattoman osakkeen käypä arvo yleensäkin.
Lainmuutoksella 17.12.2020/1071 tuloverolakiin lisättiin uusi TVL 66 a §. Se koskee työsuhteeseen perustuvaa osakeantia muussa kuin julkisesti noteeratussa osakeyhtiössä. Sen mukaan veronalaista ansiotuloa muodostuu vain siltä osin kuin merkintähinta alittaa ennen osakeannin merkintäajan alkamista viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 9 §:n mukaisesti yhtiön osakkeelle lasketun matemaattisen arvon. Säännöksen soveltamisedellytykset ovat kuitenkin tiukat. Edellytyksiin kuuluu muun muassa se, että etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä. Tämäkään säännös ei siten välttämättä sovellu, jos ollaan sitouttamassa yksittäisiä yrityksen avainhenkilöitä. Jos säännös ei sovellu, etuuden veronalaisuutta arvioitaessa ei olla enää sidoksissa osakkeen matemaattiseen arvoon. Sen sijaan ollaan TVL 66 §:n 1 momentin soveltamisalueella alueella. Ero on oikeudellisesti merkittävä, sillä 66 §:n 1 momentin tilanteessa ollaan osakkeen käyvän arvon määrittämisen näkökulmasta hyvin avoimessa tilanteessa ja käyvän arvon osoittamiseen voi olla tarjolla useita erilaisia arvonmäärittämismenetelmiä.
Ratkaisussa KHO 2023:23 on esillä ollut asiantuntijapalveluja tarjoavan yhtiön palveluksessa olevien henkilöiden sitouttamisjärjestelmä, joka ei kuulunut TVL 66 a §:n piiriin. Kysymys oli siitä, mikä on katsottava sellaiseksi osakkeiden merkintähinnaksi, että avainhenkilöille ei muodostu veronalaista tuloa merkintäajankohtana ja miten verotetaan merkittyjen osakkeiden perusteella saatua osinkoa.
Tosiseikat
A Oy on ruotsalaisen B AB:n kokonaan omistama tytäryhtiö. Yhtiö toimii asiakkaidensa taloudellisena neuvonantajana erikoistuen lähinnä kiinteistömarkkinoihin. Tämän ohella se toimii toimitilavälittäjänä ja arvonmäärittäjänä useilla paikkakunnilla Suomessa. Yhtiö työllisti tilikauden 2019 loppuessa 31 henkilöä.
Yhtiön on tarkoitus siirtyä niin kutsuttuun true partnership -malliin, jossa corporate finance -liiketoiminnan sekä mahdollisesti muiden liiketoimintojen avainhenkilöt omistaisivat osan yhtiöstä. Omistusrakenteen tarkoitus on yhdenmukaistaa liiketoiminnan avainhenkilöiden ja B-konsernin intressit sekä sitouttaa johto aiempaa voimakkaammin yhtiöön ja yhtiön liiketoiminnan pitkäjänteiseen kehittämiseen.
Omistusjärjestely oli tarkoitus ulottaa koskemaan yhtiön neljää tai kuutta avainhenkilöä. Avainhenkilöt eivät kuitenkaan itse merkitsisi osakkeita, vaan merkitsijöinä olisivat heidän omistamansa holdingyhtiöt. Holdingyhtiöiden käyttämisestä on sovittu osakassopimuksessa ja niiden omistusosuudet yhtiöstä vaihtelevat kunkin avainhenkilön osalta arviolta seitsemän ja 27 prosentin välillä. Omistusjärjestelyjen jälkeen B AB omistaa yhtiöstä kaikissa tapauksissa vähintään 51 prosenttia.
Osakassopimuksessa ja yhtiön yhtiöjärjestyksessä on määrätty, että avainhenkilöiden holdingyhtiöiden omistamia yhtiön osakkeita ei voi luovuttaa niiden substanssiarvoa korkeammasta hinnasta, eikä kyseisistä osakkeista ole muissakaan tilanteissa saatavissa niiden substanssiarvon ylittävää hintaa.
Ennen järjestelyn toteuttamista A Oy tulisi alentamaan osakepääomaansa, jonka määrä (600 000 euroa) oli yhtiön toiminnan kannalta tarpeettoman suuri. Tällä myös varmistettiin se, että B AB:n yhtiön osakepääomaan tekemä sijoitus palautuu B AB:lle, ja siitä, että avainhenkilöillä on holdingyhtiöidensä kautta mahdollisuus merkitä yhtiön osakkeita niiden käypää arvoa vastaavalla arvolla.
Yhtiön osakkeita ei ole aiemmin luovutettu, eikä vertailuluovutuksista johdettavissa olevaa hintaa ole olemassa. Yhtiön mukaan sen osakkeen matemaattinen arvo olisi noin seitsemän euroa osakepääoman alentamisen ja osingonjaon jälkeen. Yhtiön osakkeen tuottoarvo olisi 539,15 euroa, jos tuottoarvo lasketaan kolmen viimeksi päättyneen tilikauden tilinpäätöstietojen perusteella.
Yhtiön on tarkoitus jakaa sille kultakin tilikaudelta kertynyt mahdollinen nettotulos kaikille osakkailleen heidän osakeomistustensa suhteessa kunkin tilikauden tilinpäätöksen valmistuttua osakeyhtiölain sallimissa rajoissa.
Yhtiöllä on vain yksi osakesarja ja yhtiön omistajien oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät osakeyhtiölain, yhtiöjärjestyksen ja osakassopimuksen valossa yhtäläisesti. Osinko jaetaan pelkästään ja täysin osakeomistusten suhteessa, eikä se määräydy avainhenkilöiden työpanoksen perusteella. Osingonjakoa ei siis voitu pitää TVL 33 b §:n 3 momentissa tarkoitettuna työpanososinkona.
Osakassopimuksen mukaisesti osakkeenomistajien enemmistö päättää osakeomistuksen jakautumisesta avainhenkilöiden holdingyhtiöiden välillä ja voi muuttaa omistussuhteita joko lunastamalla tai antamalla uusia osakkeita. Avainhenkilöiden holdingyhtiön omistusosuus voi siten muuttua, vaikka avainhenkilö ei lähtisi yhtiöstä kokonaan.
Osakkeita ei määrätä ostettavaksi tai myytäväksi eikä osakkaiden omistussuhteita muuteta osakassopimuksen perusteella tai muutenkaan esimerkiksi avainhenkilöiden vuosittain kerryttämän liikevaihdon tai tuloksen perusteella tai millään muulla avainhenkilöiden työpanokseen sidotulla perusteella.
A Oy haki järjestelystä ennakkoratkaisun Verohallinnolta. Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyt kysymykset olivat: 1) Hyväksytäänkö avainhenkilöiden holdingyhtiöiden A Oy:n osakkeiden merkintähinnaksi A Oy:n osakkeen substanssiarvo, joka on laskettu Verohallinnon ohjeen mukaisesti, 2) mikä on katsottava osakkeen käyväksi arvoksi, jos edellä tarkoitettua substanssiarvoa ei hyväksytä sellaiseksi ja 3) pidetäänkö A Oy avainhenkilöiden holdingyhtiöille maksamaa osinkoa verotuksessa osinkona vai katsotaanko se avainhenkilöille maksetuksi palkaksi?
Ennakkoratkaisu ja hallinto-oikeuden ratkaisu
Verohallinnon ennakkoratkaisussa substanssiarvon katsottiin esillä olevissa olosuhteissa vastaavan osakkeiden käypää arvoa ja osakkeiden merkinnän yhteydessä ei syntynyt veronalaista etuutta, josta A Oy:n olisi ollut toimitettava ennakonpidätys. Avainhenkilöiden holdingyhtiöiden A Oy:ltä saama osinko katsottiin EVL 6 a §:n 1 momentin mukaiseksi kotimaiselta osakeyhtiöltä saaduksi osingoksi, joka oli verovapaata tuloa.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti ennakkoratkaisusta Helsingin hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus hyväksyi valituksen. Se katsoi, että substanssiarvo (seitsemän euroa) ei vastaa osakkeen todellista arvoa, vaikka järjestelyn seurauksena saatuja osakkeita ei voida luovuttaa substanssiarvoa korkeampaan hintaan. Osakkeen käyväksi arvoksi tuli sen sijaan katsoa tuottoarvo 539,15 euroa. Lisäksi hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:n holdingyhtiöille jakama osinko oli avainhenkilöiden henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuvaa korvausta ja siten heidän TVL 61 §:n 2 kohdassa tarkoitettua ansiotuloaan (palkkaa).
A Oy valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja vaati Verohallinnon ennakkoratkaisun saattamista voimaan.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
KHO katsoi, että A Oy:n osakkeen käypänä arvona ei voitu pitää osakkeen substanssiarvoa. A Oy:n osakkeilla ei ollut tehty luovutuksia, joissa maksettuja kauppahintoja voitaisiin käyttää osakkeiden arvostuksen perusteena. Tämän vuoksi esillä olevassa tapauksessa arvostaminen tulee tapahtua muunlaisten perusteiden mukaisesti. KHO:n ratkaisussa arvostaminen sidotaan verotuskäytäntöön. KHO toteaa, että verotuskäytännössä julkisesti noteeraamattoman yhtiön osakkeen käypänä arvona on yleensä pidetty yhtiön substanssi- ja tuottoarvojen keskiarvoa. Substanssiarvoa on pidetty osakkeen arvostamisessa vähimmäistasona, jota on käytetty, kun osakkeelle laskettavissa oleva tuottoarvo on jäänyt substanssiarvoa pienemmäksi.
Toisaalta KHO itse on ratkaisussaan KHO 2016:18 poikennut edellä mainitusta käytännöstä ja katsonut, että julkisesti noteeraamattoman yhtiön osakkeen käypänä arvona voitiin pitää substanssiarvoa. Tuossa ratkaisussa oli kuitenkin kysymys asiantuntijapalveluja tarjoavasta yhtiöstä, jonka osakkaina oli pelkästään palveluja tarjoavia asiantuntijoita, joista yhdelläkään ei ollut määräysvaltaa yhtiössä, ja osakassopimuksen ehtojen takia osakkeista ei voitu niitä myytäessä saada substanssiarvoa korkeampaa hintaa. Nyt esillä olevan A Oy:n olosuhteet olivat tuosta ratkaisusta poikkeavat, koska A Oy:n ainoa osakas on sen emoyhtiö B AB, joka jatkaisi myös suunnitellun järjestelyn toteuduttua yhtiön merkittävänä osakkaana. Ratkaisulle ei sen vuoksi annettu sellaista painoarvoa, että sen perusteella olisi poikettu KHO:n viittaamasta verotuskäytännössä yleisesti sovelletusta julkisesti noteeraamattoman yhtiön osakkeen arvostamisesta.
A Oy:n osakkeen käypää arvoa ei ollut määritettävä pelkästään yhtiön substanssiarvon perusteella edes sillä perusteella, että osakassopimuksen ehtojen mukaan avainhenkilöiden holdingyhtiöt eivät voi yhtiön osakkeita myydessään saada niistä substanssiarvoa korkeampaa hintaa.
KHO ei kuitenkaan hyväksynyt A Oy:n osakkeen tuottoarvoa osakkeen käyväksi arvoksi, kuten hallinto-oikeus oli tehnyt. Verohallinnon ohjeistuksen mukainen osakkeen tuottoarvo määritetään yhtiön aikaisempien vuosien tulosten perusteella. KHO katsoi, että tällaiseen liittyy merkittävää epävarmuutta. Tällaisessa arvostamisessa ei oteta huomioon yhtiön tulevaan toimintaan mahdollisesti liittyviä riskejä eikä tällaisessa arvostamisessa ole mahdollista ottaa huomioon yhtiön tuottavuutta heikentäviä muutoksia, joita voi tapahtua yleisessä markkinatilanteessa ja yhtiön markkina-asemassa. Tämän vuoksi yhtiön käyvän arvon määrittämisestä pelkän aikaisempiin tuloksiin perustuvan tuottoarvon pohjalta voi seurata, että osakkeen merkintähintana olisi käytettävä hintaa, joka tosiasiassa ylittää osakkeen käyvän arvon.
KHO katsoi, ettei esillä olevissa olosuhteissa ole perusteita poiketa arvostamista koskevasta käytännöstä. Siten yhtiön osakkeen käypä arvo on määritettävä yhtiön substanssi- ja tuottoarvojen keskiarvon perusteella. Tästä ei ollut syytä poiketa edes sen vuoksi, että osakkeelle laskettavissa oleva tuottoarvo ylittää merkittävästi osakkeen substanssiarvon.
Hallinto-oikeus oli katsonut, että A Oy:n avainhenkilöiden holdingyhtiöille jakama osinko ei ole osinkoa, vaan avainhenkilöiden palkkaa. KHO ratkaisi asian toisin ja piti osinkoa holdingyhtiöiden saamana EVL 6 a §:n mukaisena osinkona. Osinko maksettiin yhtäläisin perustein ja omistussuhteita ei muutettu avainhenkilöiden työpanokseen sidotuilla perusteilla. Avainhenkilöille maksettiin myös normaalia palkkaa ja bonuksia. Osinko oli siis holdingyhtiöiden tuloa ja A Oy:llä ei ollut ennakonpidätysvelvollisuutta sen maksaessa osingon. Tätä ei ollut syytä arvioida toisin myöskään veron kiertämistä koskevien säännösten (VML 28 § ja OAVML 10 §) nojalla. Veron kiertämistä koskevien säännösten soveltamien KHO torjui sillä, että osakkeiden tarjoamiselle avainhenkilöiden holdingyhtiöille oli liiketaloudelliset syyt. Se, että osakkeita tarjottiin sitouttamistarkoituksessa, oli tällainen syy.
Arviointia
Osakkeella ei ole yhtä ainoata oikeata arvoa. Vanha sanonta on, että ”yrityksellä on yhtä monta arvoa kuin on asiantuntijaakin”. Tämä pätee myös, kun puhutaan osakkeen arvosta. Ratkaisun KHO 2023:23 osoittaa ainakin jollain tavalla tämän.
Verohallinto katsoi A Oy:n osakkeen käyväksi arvoksi 7 euroa, hallinto-oikeus 539,15 euroa ja KHO edellisten keskiarvon 273,07 euroa. KHO:n vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos olisi laskenut käyvän arvon painottaen tuottoarvoa kahdella. Tällöin käyväksi arvoksi olisi tullut 361,77 euroa.
Muitakin tapoja käyvän arvon määrittämiseksi on. Tuntematonta ei ole esimerkiksi se, että osakkeen käypä arvo määritetään osingonjaon perusteella. Nyt annetussa ratkaisussa tuottoarvo määritettiin kolmen edellisen vuoden tulolaskelmapohjaisen tuoton perusteella. KHO kuitenkin viittaa myös sellaiseen käyvän arvon määrittämiseen, jossa tuottoarvo määritetään tulevaisuuden kassavirtoihin perustuvan laskelmaan nojautuen. Esillä olevassa tapauksessa A Oy kuitenkaan ollut sellaista esittänyt, vaan ennakkoratkaisuhakemuksessa käyvän arvon määrittämisen pohjaksi tarjottiin Verohallinnon ohjeistuksen mukaista substanssiarvoa. Tämän vuoksi ei ole yllättävää se, että myös KHO arvioi A Oy:n osakkeen käypää arvoa kyseisen Verohallinnon ohjeen mukaisilla arvostamismenetelmillä.
Osakkeen käypä arvo voidaan TVL 66 §:n 1 momentin soveltamistilanteissa ja muissakin verotuksen tilanteissa määrittää kuitenkin myös nyt esillä olevassa ratkaisussa käytetystä poikkeavalla tavalla. Ratkaisu osoittaa kuitenkin sen, että TVL 66 §:n 1 momentin soveltamistilanteissa kynnys siihen, että osakkeen käyväksi arvoksi katsottaisiin pelkkä substanssiarvo, on korkea, jos tuottoarvo on selvästi tätä korkeampi. Näin on siitä huolimatta, vaikka osaketta ei voitaisi osakassopimuksen tai yhtiöjärjestysmääräysten mukaan luovuttaa substanssiarvoa korkeammalla hinnalla ja vaikka käyvällä arvolla verotuksessa pääsääntöisesti tarkoitetaan osakkeen todennäköistä luovutushintaa.
KHO:n ratkaisu ei sulje pois sitä, että asiantuntijapalveluja tarjoavan yhtiön osakkeen käyväksi arvoksi voidaan edelleen katsoa substanssiarvo, vaikka tuottoarvo olisi tätä korkeampi. Tällöin olosuhteiden tulee kuitenkin olla ratkaisun KHO 2016:18 mukaiset.
KHO katsoi, että A Oy:n jakamaa osinkoa pidetään verotuksessa normaalilla tavalla osinkona eikä siis avainhenkilöiden palkkana. Tämä on johdonmukaista, kun merkintähintana on osakkeen käypä arvo tai jos merkintähinta on ollut tätä alempi, erotus on luettu avainhenkilön veronalaiseksi tuloksi. Edellytyksiä veron kiertämistä koskevien säännösten soveltamiseen ei myöskään ole, sillä osingonjaon käsittely osinkona ei voi synnyttää lain tarkoituksen vastaista veroetua, kun kyse ei tosiasiallisesti ole työpanososingosta ja osakkeista on maksettu käyvän arvon mukainen hinta tai sen alittava hinta on luettu veronalaiseksi tuloksi. KHO torjuu VML 28 §:n soveltamisen kuitenkin viittaamalla hyväksyttäviin liiketaloudellisiin syihin.
KHO:n ratkaisusta huolimatta on luonnollisesti mahdollista, että esimerkiksi esillä olevassa tilanteessa avainhenkilöiden holdingyhtiöt merkitsevät A Oy:n osakkeita substanssiarvon mukaisella hinnalla. Tällöin avainhenkilölle muodostuu TVL 61 §:n 2 momentin mukaista työsuhteeseen perustuvaa ansiotuloa osakkeen käyvän arvon (mahdollisesti 273,07 euroa) ja merkintähinnan (7 euroa) erotuksesta. Jos avainhenkilö olisi itse merkinnyt osakkeet, veronalaiseksi tuloksi katsottu määrä luettaisiin merkintähinnan lisäksi osakkeen hankintamenoon ja luovutustilanteessa hän saisi vähentää näin määritetyn hankintamenon. Tällöin hänelle syntyisi luovutustilanteessa todennäköisesti luovutustappio, jos luovutushinta määritetään substanssiarvona. Esillä olevassa tapauksessa osakkeiden merkitsijänä oli kuitenkin avainhenkilön holdingyhtiö ja se on myös aikanaan osakkeiden luovuttaja. Oikeuskäytäntöä ei ole siitä, miten mahdollisesta alihinnoittelusta syntynyt avainhenkilön veronalainen tulo otetaan huomioon kyseisten osakkeiden luovutustilanteessa.
