Työsuhteen perusteella hankittu osake ja sen arvo

Erilaiset omistukselliset sitouttamisjärjestelmät voivat olla työntekijöiden kannalta taloudellisesti merkittäviä kannustimia. Työntekijöiden osakeomistus voidaan järjestää usealla erilaisella vaihtoehtoisella tavalla, ja käytännön vaihtoehdot listatuissa ja listaamattomissa yhtiöissä poikkeavat jossain määrin toisistaan. Korkein hallinto-oikeus on viime vuosina julkaissut useita ratkaisuja, joissa on otettu kantaa erilaisiin omistuksellisten sitouttamisjärjestelmien verotuskysymyksiin. Vuoden 2014 alussa julkaistiin aihepiiristä kolmen tapauksen nippu (KHO 2014:4, 5 ja 6). Näissä oli esillä noteeraamattomien yhtiöiden omistukselliset järjestelyt. Kahdessa tapauksessa oli kysymys siitä, saako työntekijä lahjan vai ansiotulona verotettavaa tuloa, kun hän sai ostaa käypää arvoa alemmalla hinnalla työnantaja­yhtiönsä osakkeita yhtiön muilta osakkeenomistajilta. Yhdessä tapauksessa työntekijä sai merkitä osakkeita käypää arvoa alemmalla merkintä­hinnalla suunnatussa osake­annissa. Ratkaisuja on käsitelty Tilisanomien numerossa 2/2014. 

Vuonna 2014 julkaistiin myös ratkaisu KHO 2014:66, jossa esillä oli noteeratun yhtiön kannustinjärjestelmään kuuluneen johdon holdingyhtiön ja sen osakkeenomistajien verotus. Holdingyhtiön­ osakkeenomistajien holdingyhtiön kautta saamat tulot katsottiin veron kiertämistä koskevan VML 28 §:n nojalla heidän ansiotulokseen. Ratkaisua on käsitelty Tilisanomien numerossa 4/2014.

Edellä mainituissa ratkaisuissa ei ollut esillä se, miten osakkeet arvostetaan, jos niiden saaminen tai merkintä katsotaan veronalaiseksi ansiotuloksi. Arvostamisen lähtökohta on selvä. Työnantajalta saadut edut arvostetaan pääsääntöisesti käypään arvoon. TVL 66.1 §:n mukaan etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhtiön osakkeita käypää hintaa alempaan hintaan on veronalaista ansiotuloa. 

Monissa yhtiöissä – etenkin niin sanotuissa asiantuntijayhtiöissä – on käytäntönä, että otettaessa yhtiöön uusia osakkaita osakkeista yhtiölle tai osakkeita myyvälle vanhalle osakkaalle maksettava hinta perustuu ennalta määrättyyn hintaan, usein tietyllä tavalla laskettuun substanssiarvoon. Kun osakas sitten luopuu osakkeistaan, hän saa osakkeista vastaavalla tavalla määritetyn hinnan. Hinta voi olla selvästi jollain muulla tavalla laskettavaa ”osakkeen käypää arvoa” pienempi. Tällaisista esimerkiksi osakassopimukseen sisältyvistä osakkeen hinnoittelu­ehdoista käytetään usein nimitystä naken in, naken ut -periaate. Seuraavassa KHO:n ratkaisussa on otettu kantaa siihen, muodostuuko tällaisilla ehdoilla yhtiöön tulevalle uudelle osakkaalle osakkeiden ostovaiheessa työsuhteeseen perustuva etu.

 

Tapaus KHO 2016:18

A oli vuonna 2009 ostanut 13 asianajotoimintaa harjoittavan B Oy:n osaketta kauppahinnoilla, jotka olivat vastanneet osakassopimuksessa niin sanotun naken in, naken ut -periaatteen mukaisesti sovittua osakkeiden tasearvoa. Osakkeista 11 oli ostettu B Oy:ltä ja kaksi yhtiön osakkaana olleilta asianajajilta. Osakekauppojen jälkeen A oli omistanut yhtiön sadasta osakkeesta 13. Kaksi muuta osakasta olivat omistaneet yhtiön osakkeista kumpikin 42, ja kolme osaketta oli yhtiön itsensä hallussa.

Toimitetussa verotarkastuksessa osakkeiden käypä arvo oli määritetty yhtiön substanssi- ja tuottoarvojen keskiarvon perusteella. Verohallinto oli oikaissut A:n verotusta hänen vahingokseen ja lisännyt A:n verotettaviin ansiotuloihin ostettujen osakkeiden käyväksi arvoksi lasketun määrän ja A:n maksamien kauppahintojen erotuksen. Verotuksen oikaisulautakunta oli alentanut A:n verotettaviin ansio­tuloihin lisätyn määrän vastaamaan verotarkastuksessa lasketun substanssiarvon ja A:n maksamien kauppahintojen välistä erotusta. Hallinto-oikeus oli hylännyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön oikaisulautakunnan päätöksestä tekemän valituksen.

Asiassa oli kyse yhtiöstä, joka tarjosi asiantuntijapalveluja ja jonka osakkaina oli näitä palveluja tarjoavia asiantuntijoita, joista yhdelläkään ei ollut määräysvaltaa yhtiössä. Osakassopimuksen ehtojen takia osakkeista ei voitu niitä myytäessä saada substanssiarvoa korkeampaa hintaa. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen, jossa oli vaadittu A:n verotettaviin ansiotuloihin lisätyn määrän korottamista osakkeiden substanssi- ja tuotto­arvojen keskiarvojen ja osakkeista maksettujen kauppahinnan erotuksen mukaiseksi.

 

Kommentit

KHO:ssa esillä olleessa tapauksessa A oli maksanut B Oy:n osakkeista osakassopimuksessa sovitun laskentatavan mukaisesti 1 770 euroa/osake. Verotarkastuksessa osakassopimukselle ja sen ehdoille ei annettu merkitystä. Osakkeen arvo määritettiin yhtiön substanssiarvon ja tuottoarvon keskiarvon perusteella. Käyväksi arvoksi muodostui tällöin 8 234 euroa/osake. A:n verotusta oikaistiin lisäämällä A:n tuloihin näin lasketun arvon ja hänen maksamansa hinnan erotus. Kun osakkeita oli kaikkiaan 13 kpl, ansiotuloksi muodostui 84 031 euroa. A teki asiasta oikaisu­vaatimuksen. Oikaisulautakunta käytti osakkeen käypänä arvona verotarkastuksessa laskettua substanssiarvoa 2 326 euroa/osake. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti asiasta hallinto-oikeuteen ja sen päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kummatkin muutoksenhakuasteet hylkäsivät valituksen. 

Verovelvollinen oli noin kolme vuotta myöhemmin luopunut yhtiön osakkuudesta, jolloin yhtiö oli lunastanut osakkeet hintaan 3 558 euroa/osake. Tällöin hän sai osakkeista yhteensä 46 254 euroa. Jos verotarkastukseen perustunut verotuspäätös olisi jäänyt voimaan, olisi hänen ansiotulokseen yhtiöön tulovaiheessa katsottu 84 031 euroa. Tämä määrä olisi tällöin tullut katsoa osakkeiden hankinta­menoksi. Yhtiöstä poistumisvaiheessa hänelle olisi muodostunut luovutustappio 37 778 euroa. On selvää, että taloudellisessa mielessä tällainen verotuksellinen lopputulos olisi ollut väärä. Osakas­sopimuksen laskentatavan mukaan osakkeen arvo oli noussut 1 770 eurosta 3 558 euroon, ja verovelvolliselle oli näiden lukujen mukaan muodostunut 23 244 euron suuruinen luovutusvoitto. Tämäkin osoittaa omalla tavallaan sen, että lunastus­lausekkeen tai osakassopimuksen mukaisen hinnan sivuuttaminen verotuksessa johtaa väärään lopputulokseen.

KHO:ssa esillä olleessa tapauksessa verovelvollinen oli yhtiön osakkaaksi tullessaan maksanut osakkeista osakas­sopimuksessa määritellyn arvostamistavan mukaisesti 1 770 euroa/osake. Oikaisulautakunta käytti verotarkastajien laskemaa substanssiarvoa 2 326 euroa/osake.­ Hallinto-oikeudessa valittajana oli vain Veronsaajien oikeudenvalvonta­yksikkö. Ratkaisun perustelut huomioon ottaen voidaan katsoa, että verotuksen perusteena olisi tullut käyttää osakassopimuksen mukaista hintaa. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan ottanut tähän kantaa, koska valittajana oli vain Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö.

Verotuksessa on perinteisesti suhtauduttu hyvin pidättyvästi siihen, että osakkeiden käypää arvoa määritettäessä otettaisiin huomioon osakkeen vapaata luovuttamista rajoittavia osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen lunastuslausekkeita tai osakassopimukseen perustuvia osakkeen luovuttamista rajoittavia sopimuslausekkeita. Tällaiselle nuivalle lähtökohdalle on ollut useampiakin syitä. Hyvin usein kielteistä suhtautumista on perusteltu sillä, että lunastuslausekkeen tai osakassopimuksen mukaisen hinnan huomioon ottaminen johtaisi siihen, että verovelvolliset voivat itse ”vapaasti” päättää siitä, millaista arvoa verotuksen perusteena käytetään. Tällaiseen perusteeseen Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö vetosi tässä asiassa. Toisena perusteena kielteiselle suhtautumiselle on ollut se, että osakassopimuksen mukaisen hinnan tai lunastuslausekkeen mukaisen hinnan ei katsota osoittavan sellaista vapaassa kaupassa muodostunutta markkinahintaa, jollaista käyvän arvon mukaisen hinnan tulkitaan tarkoittavan. Tähän liittyy läheisesti myös luovutusolosuhteita koskeva olettama. Jos käyvän arvon määrittämisessä pidetään lähtökohtana olettamaa, että yhtiön kaikki osakkeet luovutetaan yhdellä kertaa ulkopuoliselle ostajalle, ei lunastuslausekkeen tai osakassopimuksen mukaisella hinnalla ole tällöin merkitystä. 

Kolmantena perusteena kielteiselle suhtautumiselle luovutusrajoitusten huomioon ottamiselle voi olla, että erilaisten luovutusrajoitusten huomioon ottaminen arvostamisessa voi olla vaikeata. Ratkaisussa KHO 2011:91 esillä oli julkisesti noteeratun yhtiön työntekijän osakepalkkion arvostaminen tilanteessa, jossa osakkeiden kurssi oli luovutusrajoitusten päättyessä huomattavasti alempi kuin osakkeiden saamishetkellä. TVL ­66.3 §:n­ mukaan osakepalkkio tulee arvostaa osakkeiden saamishetken käyvän arvon mukaan. KHO totesi, että luovutusrajoitukset periaatteessa vaikuttavat osakkeiden käypään arvoon siten, että luovutusrajoituksen alaisen osakkeen arvon voidaan ajatella olevan markkinoiden kurssinoteerausta alempi. KHO kuitenkin totesi, ettei ole yksiselitteistä tapaa määritellä osakkeiden luovutusrajoitusten vaikutusta osakkeen arvoon, eikä luovutusrajoituksia kyseisessä tapauksessa otettu huomioon. Jos käytettävä hinta tai sen laskenta­tapa on määritelty lunastuslausekkeessa tai osakassopimuksessa, ei tällöin kuitenkaan voida vedota arvostamisvaikeuksiin.

Lunastuslausekkeen tai osakas­sopimuk­sen mukaisen hinnan huomioon ottamisen puolesta voidaan vahvana perusteena pitää sitä, että ketään ei tulisi verottaa suuremmasta tulosta kuin mitä hän todellisuudessa saa. Ratkaisussa KHO 2011:91 päädyttiin tämän lähtökohdan vastaiseen lopputulokseen. Jos osakassopimus tai lunastuslauseke johtaa siihen, että osaketta ei voida luovuttaa muuta kuin sen mukaisella hinnalla, ei osakkeen arvoksi tuloverotuksessa tulisi katsoa tätä suurempaa määrää. Luovutus­rajoitusten huomioon ottamista tukee myös se, että verotuksen perusteeksi tulee ottaa ne tosiseikat, jotka ovat synnyttäneet verovelvollisuuden. Jos arvonmäärittämisessä lähtökohdaksi otetaan muunlaiset olosuhteet, poiketaan tästä peruslähtökohdasta. Luovutusrajoituksen huomiotta jättäminen merkitsee tällaista poikkeamaa samoin kuin monesti myös sellainen arvostamisessa käytettävä olettama, että kaikki osakkeet luovutetaan yhdellä kertaa. 

Esillä olevassa asiassa hallinto-oikeus katsoi, että osakkeista ei esitetyn osakassopimuksen ehdoista johtuen voinut saada niitä myytäessä substanssiarvoa korkeampaa hintaa. Sillä seikalla, että osakkaiden on mahdollista muuttaa osakassopimusta, ei ollut merkitystä. Merkitystä ei ollut silläkään, että toinen asianajotoimisto voisi tehdä tarjouksen yhtiön koko osakekannasta. Verotuksen perusteeksi asetettiin siis verovelvollisuuden syntymisajankohdan tosiasialliset olosuhteet niin kuin pitääkin. KHO ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä, mutta viittasi myös siihen, että kyseessä oli asiantuntijapalveluita tarjoava yhtiö, jonka osakkaina on palveluja tarjoavia asiantuntijoita, joista yhdelläkään ei ollut määräysvaltaa yhtiössä. 

Luovutusrajoituksen huomioon ottaminen voi johtaa siihen, että osinko on huomattavan suuri verrattuna luovutus­rajoituksen mukaiseen hintaan. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä osakkeiden omistajanvaihdosvaiheen verotuksen kannalta, koska osinkoa kuitenkin verotetaan saajansa tulona osinkoa koskevien säännösten mukaisesti.

Ratkaisu tuo uusia tuulia luovutus­rajoitusten huomioon ottamiseen osakkeiden käyvän arvon määrittämisessä. Yksilölliset olosuhteet tulee ottaa huomioon, ja ne voivat edellyttää kaavamaisesti määritetystä arvosta poikkeamista. Ratkaisu koskee tuloverotusta, ja siinä oli esillä asiantuntijapalveluja tarjoavan yhtiön osakassopimuksen mukainen hinta. Sillä voi kuitenkin olla heijastusvaikutuksia myös laajemmalle tai se voi olla alku uudenlaiselle luovutusrajoitusten huomioon ottamista merkitsevälle lähestymistavalle. Voidaan kysyä, miksi ei myös lunastuslauseketta voitaisi ottaa huomioon, jos lunastusuhka on todellinen? Tuloverotuksen arvostamistilanteet ovat niin sanottuja yksilöllisiä arvostamistilanteita. Myös perintö- ja lahjaverotuksen arvostamistilanteet ovat tällaisia.