Työpanososinko ja veron kiertäminen

Osinkoverotus

Luonnollisen henkilöiden saamien osinkojen verotuksen keskeisenä piirteenä on kaksi kahtiajakoa: Ensimmäinen kahtiajako on se, että osingot jaotellaan noteeratuista yhtiöistä saatuihin osinkoihin ja noteeraamattomista yhtiöistä saatuihin osinkoihin.

Toinen kahtiajako koskee noteeraamattomien yhtiöiden osinkoja: ne jaotellaan verotuksessa pääomatuloksi ja ansiotuloksi. Tässä jaossa yhtiön nettovarallisuus ja sen pohjalta laskettu osakkeen matemaattinen arvo on tärkeässä roolissa. Osinko on pääomatuloa siihen määrään saakka, joka vastaa osakkeen matemaattiselle arvolle laskettua kahdeksan prosentin vuotuista tuottoa.

Kahdeksan prosentin tuoton ylittävältä osin osinko on ansiotuloa. Ansiotuloksi katsottavasta osingosta 75 prosenttia on veronalaista tuloa. Pääomatuloksi katsottavasta osingosta 25 prosenttia on veronalaista tuloa, jos verovelvollisen listaamattomista yhtiöistä saamien osinkojen määrä ei ylitä 150 000 euron määrää. Rajan ylittävältä osin veronalaista on 85 prosenttia.

Työpanososinko

Edellä esitetystä poiketen ns. työpanososinko on koko määrältään ansiotuloa. Tuloverolain (TVL) 33b §:n 3 momentin mukaan osinko on ansiotuloa, jos osingon jakoperusteena on yhtiöjärjestyksen määräyksen, yhtiökokouksen päätöksen, osakassopimuksen tai muun sopimuksen mukaan osingonsaajan tai tämän intressipiiriin kuuluvan henkilön työpanos. Tällainen osinko verotetaan sen henkilön ansiotulona, jonka työpanoksesta on kysymys. Usein työpanokseen perustuvaa osinkoa jakavan yhtiön omistus on järjestetty holdingyhtiön kautta. Tällöin osinko jaetaan osakkeet omistavalle holdingyhtiölle, mutta kun se on työpanososinkoa, se verotetaan TVL 33b §:n 3 momentin mukaan holdingyhtiön osakkaan tulona. Työpanososingon verottamiselta ei siis voi välttyä holdingyhtiörakennetta käyttämällä.

Työpanososinkoa koskevan säännöksen taustana on ratkaisu KHO 2008:6, joka koski lääkäriyhtiön osakesarjakohtaista osingonjakoa. KHO:n ratkaisemassa tapauksessa osakesarjakohtainen osingonjako hyväksyttiin. Tällöin lopputuloksena oli se, että kullekin osakaslääkärille tai tämän holdingyhtiölle voitiin maksaa osinkoa sen mukaisesti, miten hän oli tuottamiensa palveluiden kautta myötävaikuttanut yhtiön tuloksen syntymiseen. Osinko voitiin siis tosiasiallisesti jakaa työpanoksen mukaisessa suhteessa ja näin saatua tuloa pidettiin osakkaan verotuksessa osinkona. Päätöksen antamisen jälkeen lainsäädäntöä muutettiin ottamalla TVL 33b §:n 3 momenttiin työpanososinkoa koskeva erityissäännös. Säännöksen tarkoituksena on poistaa ratkaisussa KHO 2008:6 esillä olleen kaltaisten osakesarjakohtaisen osingonjaon tuottamat veroedut.

Työpanososingolla on kaksi keskeistä tunnusmerkkiä. Ensinnäkin siinä on kysymys osingosta eli OYL 13:1.1 §:n 1 kohdassa tarkoitetusta osakeyhtiön varojen jakamisesta. Toiseksi, osingon jakoperusteena on osingonsaajan tai tämän intressipiiriin kuuluvan henkilön työpanos. Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö eivät jaa osinkoa, vaan niistä yhtiömiehille jaettava voitto on voitto-osuutta. Verotuksessa avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön tulo verotetaan yhtiömiesten tulona. Jos yhtiömiehenä on osakeyhtiö, tulo-osuus verotetaan sen tulona.

Työpanososinkoa koskeva säännös ei koske rakennetta, jossa työpanoksensa luovuttavien henkilöiden holding–yhtiöt ovat varsinaista toimintaa harjoittavan avoimen tai kommandiittiyhtiön yhtiömiehinä. Tällöin työpanoksesta muodostuva henkilöyhtiön voitto-osuus ja verotuksessa tulo-osuus tulee osakeyhtiön tuloksi, josta se voidaan jakaa osinkona työpanoksensa luovuttaneelle holdingyhtiön osakkaalle. Lopputulos on aika pitkälle verrattavissa työpanososinkona säänneltyyn tilanteeseen, mutta erottavana piirteenä on henkilöyhtiö osakeyhtiön sijasta varsinaista toimintaa harjoittavana yhtiönä. Se, miten tällaista rakennetta on arvioitava työpanososinkoa ja veron kiertämistä estävän VML 28 §:n kannalta, on esillä seuraavassa ratkaisussa.

Tapaus KHO 2018:40

A oli ollut C Oy:n osakkeenomistaja, ja C Oy oli ollut B Ky:n vastuunalainen yhtiömies. Lääkärien pääsääntöisesti itse omistamat osakeyhtiöt olivat toimineet B Ky:n vastuunalaisina yhtiömiehinä. Kullekin vastuunalaiselle yhtiömiehelle oli B Ky:ssä perustettu oma tulosyksikkönsä, jonka liikevaihto oli muodostunut kunkin lääkäriosakkaan, A mukaan lukien, suorittaman työn perusteella. B Ky:ssä toimitetun verotarkastuksen havaintojen perusteella A:n ansiotuloihin oli tuloverolain 33 b §:n 3 momentin ja verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n nojalla lisätty B Ky:stä vastuunalaiselle yhtiömiehelle C Oy:lle jaettu tulo-osuus työpanososingon luontoisena tulona.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että osuus B Ky:n voitosta kertyisi A:lle osinkotulona ilman työpanososinkoihin liittyviä veroseuraamuksia, jos esillä olevaa voittoa A:lle saakka jaettuna verotettaisiin omistusrakenteen yksityisoikeudelliseen muotoon lähtökohtaisesti liittyvien veroseuraamusten mukaisesti. Tällainen lopputulos oli katsottava tuloverolain 33 b § 3 momentin näkökulmasta lain tarkoituksen vastaiseksi veroeduksi, vaikka esillä oleva tilanne ei kuulunutkaan tuloverolain 33 b §:n 3 momentin sanamuodon mukaiseen soveltamisalaan.

Kommandiittiyhtiön käyttöön perustuva toimintamalli oli liiketaloudellisilta perusteiltaan suhteellisen ohut ja osin keinotekoinen, kun otettiin huomioon, että toimintamallilla saavutettava hyöty liittyi lähinnä A:lle kertyvän voitonjaon verotukseen. Toimintamalli ei siten kokonaisuutena arvioiden vastannut asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta, minkä vuoksi B Ky:n vastuunalaiselle yhtiömiehelle C Oy:lle kuuluva osuus kommandiittiyhtiön voitosta oli tullut verottaa yhtiön osakkeenomistajan A:n työpanokseen perustuvana tuloverolain 33 b §:n 3 momentissa tarkoitettuna tulona.

Kommandiittiyhtiön syntytausta

KHO:n päätöksestä ilmenee, että verotarkastuskertomuksen ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan toimintaa on aiemmin harjoitettu osakeyhtiössä (Y Oy:ssä), jonka osakkaita lääkärien osakeyhtiöt olivat. Toimintaa siirryttiin harjoittamaan kommandiittiyhtiössä, kun kävi ilmi, että työpanokseen perustuvan osingon verotusta koskevaa sääntelyä tullaan muuttamaan siten, että sitä verotetaan ansiotulona. Kommandiittiyhtiön muodossa toimintaa harjoitettiin kuitenkin vain lyhyen aikaa, sillä kommandiittiyhtiö oli muutettu osakeyhtiöksi noin kahden vuoden toiminnan jälkeen. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan muutos takaisin osakeyhtiöksi oli tapahtunut sen jälkeen, kun oli ilmennyt, että verotusta ei toimiteta kokonaisuuden yksityisoikeudellisen rakenteen mukaisesti.

KHO mainitsee B Ky:n syntytaustan, mutta on vaikea arvioida, kuinka suuri merkitys sillä on ratkaisun lopputulokseen. Se, että verovelvollinen muuttaa toimintarakenteitaan verolainsäädännön muutosten vuoksi, on hyväksyttävää. Esillä olevassa tapauksessa tilanne oli se, että lääkäriyhtiön toiminnan muuttuminen Y Oy:stä B Ky:n toiminnaksi oli kuitenkin merkinnyt KHO:n päätöksen mukaan sitä, että toiminta oli lääkäriosakkaiden osalta jatkunut samankaltaisena kuin aikaisemmin osakeyhtiössä.

Muutos oli siis ollut pelkästään oikeudellisen muodon muutos. Muutos oli kuitenkin sellainen muutos, että työpanososinkoa koskeva TVL 33b §:n 3 momentti ei siihen ilman VML 28 §:n tukeutumista soveltunut. Verotuksessa ratkaistava kysymys oli, vastasiko uusi rakenne asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta ja johtiko uusi toimintarakenne lain tarkoituksen vastaisen veroedun syntymiseen osinkoverotuksessa.

Verovelvollisen valinnanvapaus

Nykyisin verotuksessa – Suomessakin – tunnustetaan verovelvollisen valinnanvapaus. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että veron kiertämistä koskevaa säännöstä (VML 28 §:ää) ei voida soveltaa, jos verovelvollisella on lain mukaan tarjolla useampia toimintavaihtoehtoja ja hän valitsee näistä hänelle edullisimpaan verotukselliseen lopputulokseen johtavan. Yritysmuodon valintaa on tyypillisesti pidetty sellaisena tilanteena, jossa on kysymys verovelvollisen valinnanvapauden käyttämisestä ja siis verosuunnittelun eikä veron kiertämisen alueeseen kuuluvasta päätöksestä.

Yritysmuodon valinta on ollut verosuunnittelun alueeseen kuuluvaa silloinkin, kun yritysmuodon valinta tapahtuu pääosin verotuksellisista syistä. Linja ei kuitenkaan aina ole ollut tällainen. Niinpä 1970- ja 1980-luvuilta löytyy runsaasti oikeuskäytännön ratkaisuja, joissa avoin tai kommandiittiyhtiö sivuutettiin verotuksessa ja sen tulo verotettiin yhtiömiehen tulona. Tuolloin voimassa olleiden säännösten mukaan avoimia ja kommandiittiyhtiöitä pidettiin itsenäisinä verovelvollisina. Samalta ajalta löytyy myös ratkaisuja, joissa osakeyhtiöitä sivuutettiin ja yhtiön tulo verotettiin osakkaan tulona. Veron kiertämistä estävän säännöksen yleinen soveltaminen synnytti kuitenkin oikeusturvaongelmia, jotka johtivat lainsäädäntömuutoksiin kuten esimerkiksi luottamuksensuojaa koskevaan sääntelyyn.

KHO toteaa ratkaisussaan edellä mainitun valinnanvapauden, mutta katsoo, että verotuksessa on pyrittävä arvioimaan tehtyjä toimenpiteitä niiden tosiasiallisen taloudellisen luonteen mukaan. Tämä on ehkä hieman pitkälle menevä toteamus, mutta sitä on käytetty ennenkin, esimerkiksi ratkaisussa KHO 2014:66, jossa oli kysymys holdingyhtiön käyttämisestä osana johdon kannustinjärjestelmää. Jos tehdyt toimenpiteet eivät johda lain tarkoituksen vastaiseen veroetuun, ei tuloverotuksessa oikeustoimia tai liiketoimia yleensä arvioida niiden oikeudellisesta muodosta ja sisällöstä poiketen niiden tosiasiallisen taloudellisen luonteen mukaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on se, miten sale and leaseback –rahoitusjärjestelyjä käsitellään verotuksessa (ks. KHO 2014 T 1443, KVL 25/2013).

Sale and leaseback –järjestelyissä katsotaan verotuksessa tapahtuvan omaisuuden luovutuksia, vaikka taloudelliselta luonteeltaan kysymys on tosiasiallisesti rahoitusjärjestelystä. Johdon holdingyhtiötä koskevasta ratkaisusta KHO 2014:66 on ehkä hyvä huomata se, että sillä ja nyt tehdyllä lääkäriyhtiötä koskevalla ratkaisulla KHO 2018:40 on se yhteinen piirre, että niissä kummassakin on VML 28 §:n soveltamisella estetty ansiotulon muuttuminen pääomatuloksi. Kummassakin puhutaan myös ohuista liiketaloudellisista perusteista suhteessa järjestelyn tuottamiin verohyötyihin.

Lain tarkoituksen vastainen veroetu

Esillä olevassa lääkäriyhtiön tapauksessa KHO päätyy siihen, että lain tarkoituksen vastainen veroetu syntyisi, jos VML 28 §:ää ei sovellettaisi. KHO toteaa, että esillä olevassa asiassa on kyse A:n työpanoksen mukaan määräytyvästä kommandiittiyhtiön voitto-osuudesta. Voitto-osuus kertyisi A:lle osinkotulona ilman työpanososinkoihin liittyviä veroseuraamuksia, jos esillä olevaa voittoa A:lle saakka jaettuna verotettaisiin omistusrakenteen yksityisoikeudelliseen muotoon lähtökohtaisesti liittyvien veroseuraamusten mukaisesti. Tällainen lopputulos on katsottava TVL 33 b § 3 momentin näkökulmasta lain tarkoituksen vastaiseksi veroeduksi, vaikka esillä oleva tilanne ei kuulukaan tuloverolain 33 b §:n 3 momentin sanamuodon mukaiseen soveltamisalaan.

Lain tarkoituksen vastaista veroetua ei kuitenkaan synny, jos toimenpiteelle on riittävän hyvät liiketaloudelliset tai muut verotuksesta riippumattomat syyt. KHO katsoi, että esillä olevassa asiassa toimintamalli oli liiketaloudellisilta perusteiltaan suhteellisen ohut ja keinotekoinen ja sillä saavutettava hyöty liittyi lähinnä A:lle kertyvän voitonjaon verotukseen. Näin KHO päätyi siihen, että B Ky:n vastuunalaiselle yhtiömiehelle C Oy:lle kuuluva osuus kommandiittiyhtiön voitosta oli tullut verottaa C Oy:n osakkeenomistajan A:n työpanokseen perustuvana TVL 33b §:n 3 momentissa tarkoitettuna tulona. Se oli siis kokonaan ansiotuloa, niin sanottua työpanososinkoa.

Vähemmistön kanta

Ratkaisu on mielenkiintoinen ja luultavasti keskusteluja herättävä. Ratkaisu oli äänestystulos 3–2. Vähemmistö olisi hyväksynyt verovelvollisen valituksen ja kumonnut verotuksen. Vähemmistö toteaa, että yhtiömuodon valinnalle ei lähtökohtaisesti tarvitse esittää erityisiä liiketaloudellisia syitä. Nyt toteutettu verotus merkitsee sitä, että verotus toimitetaan kuten B Ky olisi toiminut osakeyhtiömuodossa.

Kommandiittiyhtiössä työpanosten suhteessa tapahtuva voitonjako ei ole vierasta ja tällaista ei voida pitää keinotekoisena. Vähemmistö katsoi, että työpanososinkoa koskevan sääntelyn laajentaminen VML 28 §:n nojalla kattamamaan kommandiittiyhtiöstä tapahtuvan voitonjaon, ei voida pitää oikeana lainsoveltamisena.

Ratkaisun ulottuvuudesta

KHO:n VML 28 §:n soveltamista koskevat ratkaisut – päädyttiinpä niissä VML 28 §:n soveltamiseen tai sen soveltamatta jättämiseen – ovat aina huomiota herättäviä ja tärkeitä. Veroprosessin osapuolet – verovelvolliset ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö – pyrkivät löytämään niistä usein tukea omille näkemyksilleen, vaikka ratkaisu olisi hyvinkin etäällä riidan kohteena olevasta asiasta. Näin käy tällekin ratkaisulle, vaikka siinä on kysymys suhteellisen tarkasti rajatusta erityiskysymyksestä.

Työpanososinkoa koskevassa perusratkaisussa KHO 2008:6, KHO totesi, että ”yhtiön jakama osinko katsottiin, lainsäädännön nykytila huomioon ottaen, veronalaiseksi osinkotuloksi, joka verotetaan osingonsaajasta riippuen siten kuin tuloverolaissa ja elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa säädetään”. Lainsäädännön nykytila ei enää ole samanlainen kuin se oli ratkaisun KHO 2008:6 tilanteessa. Lainsäätäjä on TVL 33b §:n 3 momentin sääntelyllä selvästi ilmaissut tarkoituksensa. Tässä mielessä KHO:n päätöksen lopputulos VML 28 §:n soveltamisesta on ymmärrettävä.

Työpanososinkoa koskevan TVL 33b §:n 3 momentin ja VML 28 §:n yhteissoveltamisellakin on kuitenkin rajansa. Niinpä ratkaisussa KHO 2016:219 näitä ei sovellettu eikä osakkeiden luovutusvoittoa katsottu työpanososingoksi, vaikka luovutusvoitto johtui yhtiöön jätetyistä työpanokseen perustuneista voittovaroista. Voittovarojen jättämistä jakamatta ei voitu pitää epätavallisena menettelynä.

Toisenlainen ratkaisu tuossa asiassa olisi synnyttänyt luovutusvoittojen verotukseen oikeusvarmuuden kannalta harmaan alueen. Nyt tehty ratkaisu synnyttää harmaan alueen, mutta sitä ei voi pitää kovin laajana, sillä se koskee lähinnä vain TVL 33b §:n 3 momentin soveltamisaluetta. Ratkaisusta ei voida tehdä VML 28 §:n soveltamisesta sellaisia yleisempiä johtopäätöksiä, jotka koskisivat esimerkiksi yritysmuodon valintaa.