Suurehkojen korjausmenojen jaksottaminen

17.1.2014
seppo
Seppo Penttilä

KVL 47/2013

Taustaa

EVL 22 §:n mukaan meno on sen verovuoden kulua, jonka aikana sen suorittamisvelvollisuus on syntynyt. Säännös on menon jaksottamista koskeva ­yleissäännös, jota sovelletaan, jos EVL:ssa ei ole muuta säädetty. Käyttöomaisuuden hankintamenon jaksottaminen säännellään EVL 30–45a §:ssä, joten EVL 22 §:ää ei sovelleta käyttöomaisuushyödykkeiden hankintamenoihin. Koneiden kaluston ja niihin verrattavan irtaimen kuluvan käyttöomaisuuden hankintameno vähennetään EVL 30 §:n mukaan menojäännöksestä tehtävinä poistoina. EVL 30.2 §:ssä on säännelty menojäännöksen laskentatapa. Siitä ilmenee, että menojäännöstä laskettaessa irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenoksi katsotaan myös perusparannusmenot sekä verovelvollisen vaatiessa suurehkot korjausmenot. EVL 54.2 §:stä ilmenee, että verovelvollinen ei saa poistoina vähentää suurempaa määrää kuin mitä hän on verovuonna ja aikaisemmin kirjanpidossaan vähentänyt.

Seuraavassa KVL:n ratkaisussa on kysymys siitä, saako verovelvollinen vähentää verotuksessa irtaimen käyttöomaisuuden suurehkot korjausmenot verotuksessa kerralla vuosikuluna, vaikka hän on kirjan­pidossaan lukenut kyseiset menot käyttöomaisuuden hankintamenoon ja vähentää ne siis kirjanpidossa poistoina.

Tapaus KVL 47/2013

A Oy:n käyttöomaisuuteen kohdistui elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 30 §:n 2 momentissa ja 35 §:ssä tarkoitettuja suurehkoja korjausmenoja, joita yhtiö käsitteli kirjanpidossaan käyttö­omaisuuden hankintamenoina. Vuoden 2013 verotuksessa yhtiön oli kuitenkin tarkoitus vaatia veroilmoituksellaan näiden menojen vähentämistä vuosikuluina.

Suurehkot korjausmenot katsotaan verotuksessa käyttöomaisuuden hankintamenoksi vain verovelvollisen niin vaatiessa. Vaikka mainittuja menoja käsiteltiin kirjanpidossa käyttöomaisuuden hankinta­menoina, oli yhtiöllä oikeus vähentää menot verotuksessa vuosikuluina, mikäli yhtiö ilmoitti menojen vähentämisestä kyseisen vuoden veroilmoituksella. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 54 §:n 2 momentti ei estänyt näiden menojen vähentämistä edellä mainitulla tavalla.

Kommentit

EVL 30 §:n ja 35 §:n mukaan käyttöomaisuuden perusparannusmenot tulee aktivoida hankintamenoon, mutta suurehkot korjausmenot luetaan hankintamenoon vain verovelvollisen vaatiessa. Vaatimuksensa suurehkojen korjausmenojen aktivoinnista verovelvollinen esittää yleensä aktivoimalla menot kirjanpidossaan. Käytännössä korjausmenoja aktivoidaan suhteellisen harvoin. Jos suurehkoa korjaus­menoa ei ole aktivoitu hankintamenoon, sen jaksottamiseen ei sovelleta EVL 30 §:ää. Tällöin menon jaksottamiseen tulee soveltaa EVL 22 §:ää, jolloin se vähennetään sen verovuoden kuluna, jolloin menon suorittamisvelvollisuus on syntynyt.

EVL 54.2 §:ssä kirjanpitosidonnaisina kulukirjauksina mainitaan poistot ja EVL 25 ja 26 §:ssä tarkoitetut kulukirjaukset. EVL 22 §:n mukainen kuluerässä ei ole poisto. EVL 54.2 §:ssä ei ole viittausta EVL 22 §:ssä tarkoitettuihin menoihin. Niinpä vanhassa oikeuskäytännössä (KHO 1983 T 1391) on katsottu, että vuosilomapalkkojen ja lomarahojen vähentämisen edellytyksenä verotuksessa ei ollut vastaavien kirjausten tekeminen kirjanpidossa. Verovelvollinen sai siis vähentää nämä erät verolomakkeella tehtävänä vähennyksenä.

Jos verovelvollinen vähentää vero­lomakkeella suurehkot korjausmenot vaikka hän on kirjanpidossa aktivoinut ne käyttöomaisuuden hankintamenoon, ei hänen silloin voida katsoa vaatineen niiden lukemista verotuksessa EVL 30 ja 35 §:ssä tarkoitetulla tavalla käyttöomaisuuden hankintamenoon. Ne tulee tällöin jaksottaa muiden säännösten eli käytännössä 22 §:n mukaan. Kun EVL 54.2 § koskee vain poistoja ja EVL 25 ja 26 §:ssä tarkoitettuja kulukirjauksia, ei EVL 54.2 §:n pitäisi olla esteenä menojen vähentämiselle verotuksessa vuosikuluna, vaikka kirjanpidossa näin ei tehdäkään. Tällaiseen lopputulokseen myös KVL päätyi. KVL:n ratkaisu ei kuitenkaan ole tätä kirjoitettaessa lainvoimainen.

Ratkaisut: yritysverotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki