CTA Paikka

Osakkeiden lahjoitus ja sen jälkeen nostettavissa oleva osinko (KHO 2020:126)

4.3.2021 Seppo Penttilä

Ratkaisussa KHO 2020:126 A:n isä X omisti B Oy:n osakkeita. Hänen omistusosuutensa yhtiön kaikista osakkeista oli noin 17 prosenttia. B Oy oli yhtiökokouk­sessaan 9.5.2011 päättänyt jakaa osinkoa 3 173 596 euroa. Yhtiökokouksen päätöksen mukaan osingosta maksetaan 780 000 euroa 31.5.2011 ja 2 393 596 euroa 30.11.2011. Yhtiökokous ei tehnyt muita osingon jakamiseen liittyviä päätöksiä.

Yhtiökokouksen päätöksiä voidaan ehkä pitää hieman yleisluonteisina, mutta siitä on toki selvästi nähtävissä, että osinko on nostettavissa vasta yhtiökokouksessa päätettyinä päivinä tai sen jälkeen.

X oli 7.11.2011 lahjoittanut osan B Oy:n osakkeistaan lapselleen A:lle. Lahjoitus oli siis tehty osingonjaosta päättäneen yhtiökokouksen jälkeen ja myös ensimmäisen osinkoerän maksamisen jälkeen, mutta ennen toisen osinkoerän maksamista. Lahjakirjan ehtojen mukaan omistusoikeus lahjoitettuihin osakkeisiin siirtyi heti. Lahjakirjaan ei ollut sisällytetty osinko-oikeuden pidättämistä koskevaa ehtoa tai muuta ehtoa, jolla lahjansaajan oikeuksia olisi rajoitettu. Lahjoituksen jälkeen A oli merkitty B Oy:n osakasluetteloon ja siten myös osakeluetteloon lahjoitettujen osakkeiden omistajaksi. B Oy oli maksanut osingot niiden maksuajankohtana osakeluetteloon merkityille osakkeenomistajille. Näin lahjansaaja A oli saanut 30.11.2011 omistamiensa osakkeiden perusteella niille kuuluvan osuuden tuolloin jaetusta osingosta. B Oy:n antamien osinkojen vuosi-ilmoitusten mukaan A oli saanut osinkoa 45 749,16 euroa. Tämä määrä oli merkittynä A:n esitäytetyllä veroilmoituksella eikä A ollut tehnyt siihen muutoksia.

Verotusta toimitettaessa Verohallinto kuitenkin poisti osingot A:n pääomatuloista. Syynä tähän oli se, että Verohallinto katsoi, että kyseinen osinko olisi tullut verottaa A:n isän X:n tulona, koska hän oli ollut A:lle lahjoitettujen osakkeiden omistajana X Oy:n yhtiökokouksen ajankohtana. A vaati oikaisulautakunnassa, että osinko tulee verottaa hänen tulonaan. Oikaisulautakunta hyväksyi vaatimuksen. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja niin teki myös korkein hallinto-oikeus. Lopputulos oli siis se, että A:ta verotettiin B Oy:n 30.11.2011 maksamasta osingosta eikä osinkotuloa kohdistettu kyseiset osinkoa kerryttäneet osakkeet yhtiökokouk­sen pitoajankohtana omistaneelle A:n isälle X:lle.

Arviointia

Lähtökohtaisesti ratkaisun lopputulos näyttäisi jo etukäteen selvältä. Voi vain ihmetellä sitä, että tällaisestakin asiasta tarvitsee riidellä korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka. Nykyisin näyttää kuitenkin melko usein käyvän niin, että jos jostain vähänkin tulkinnanvaraisesta asiasta ei ole tuoretta KHO:n ratkaisua, asiasta voi kehittyä veroriita, jota joudutaan puimaan ylimpään oikeusasteeseen saakka.

Esillä olevassa asiassa lahjansaaja A oli osingon maksuhetkellä osakkeenomistaja ja yhtiö oli maksanut osingon hänelle. Yhtiökokouksen osingonjakopäätöksessä ei ollut päätetty, että osinko maksettaisiin yhtiökokouksen pitoajankohtana osakkeenomistajina oleville henkilöille. Osinko oli maksettu lähes kuusi kuukautta osingonjakopäätöksen tekemisen jälkeen. Voidaan kysyä, minkä vuoksi lahjanantaja X:ää pitäisi verottaa osingosta, jota hän ei ole saanut?

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksessa esitettiin, että oikeus osinkoon on sillä, jolle osinkoon oikeuttava osake kuuluu OYL 5 luvun 3 §:n 1 momentin mukaisena yhtiökokouspäivänä ja että sen jälkeen, kun osingonjakopäätös on tehty, osakkeenomistajan saamisoikeus muuttuu tuloverotuksen näkökulmasta luonteeltaan tavalliseksi saamisoikeudeksi, joka ei enää liity osakkeeseen. Tällainen näkemys on vähintäänkin ongelmallinen. OYL 3:2:sta ilmenee, että osakkeenomistajalle yhtiössä kuuluvia oikeuksia käyttää pääsääntöisesti osakeluetteloon merkitty osakkeenomistaja. Tämä koskee myös varallisuuspitoisia oikeuksia kuten oikeutta saada osinko. X ei ollut pidättänyt itselleen mitään osakkeiden tuottamia oikeuksia, kun hän oli lahjoittanut osakkeet A:lle. A oli lahjoituksen jälkeen merkitty osakeluetteloon osakkeiden omistajaksi. Kun osakkeiden omistusoikeus oli siirtynyt A:lle, olivat hänelle siirtyneet myös kaikki osakkeiden tuottamat oikeudet, kuten oikeus saada omistajanvaihdoksen jälkeen maksettava osinko.

TVL 29 §:n mukaan veronalaista tuloa on rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot. TVL 110 §:n mukaan tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan. TVL:n mukaisessa ei-kirjanpitovelvollisen verotuksessa noudatetaan siis kassaperiaatetta TVL 110 §:stä ilmenevin mukautuksin. Tällöin saamisen syntyminen ei vielä merkitse sitä, että verovelvolliselle syntyisi verovuoden tuloksi katsottava tulo.

Voidaan tietenkin kysyä, oliko X luopunut hänelle kertyneestä osinkotulosta, kun hän oli osingonjakopäätöksen jälkeen luovuttanut osakkeet. Yleisesti voidaan sanoa, että verovelvollinen ei voi disponoida hänelle jo kertyneestä tulosta. Tilisanomissa 1/2021 käsitelty scrip dividend -ratkaisu KHO 2020:116 perustui siihen, että verovelvollisen katsottiin disponoineen osinkotulosta, kun hän osingonjaon sijasta valitsi uudet osakkeet. Näin meneteltiin, vaikka varsinaista osingonjakopäätöstä ei ollut edes vielä tehty. Voidaan kysyä, eikö X ole disponoinut osinkotulosta, kun hän on osingonjakopäätöksen jälkeen luovuttanut osakkeet A:lle? Kun osingonjakopäätös on tehty, ollaan tavallaan lähempänä tulon disponointia kuin olitiin scrip dividendin tilanteessa. Tilanne on kuitenkin scrip dividendiin verrattuna erilainen. Scrip dividend -tilanteessa kysymys oli osinkoa koskevasta valintatilanteesta, siinä ei luovutettu osinkoon oikeuttavia osakkeita. Nyt esillä olevassa tapauksessa X luovutti osakkeet kaikkine niihin kuuluvine oikeuksineen. Kun tulon lähdekin (osakkeet) luovutetaan, ei silloin kysymys ole jo kertyneen osinkotulon disponoinnista etenkin, kun otetaan huomioon myös TVL 110 §:n säännös ja OYL:n säännökset. Jos yhtiössä olisi ollut käytössä osinkolipukkeet, joita vastaan osinko maksetaan ja X olisi lahjoittanut A:lle vain osinkolipukkeet, silloin osinko olisi tullut katsoa A:n tuloksi.

Se, miten osingonsaajia verotetaan, jos osakkeet ovat vaihtaneet omistajaa samana vuonna tapahtuvien osingonjakojen välisenä aikana, ilmenee ratkaisuista KHO 2019:56 ja 2019:57. Niitä on käsitelty Tilisanomissa 4/2019.

KHO:n ratkaisu ei muuttanut oikeustilaa, mutta se selvensi sitä sellaisena, jollainen sen pitää ollakin. Toisenlaisella ratkaisulla olisi ollut pitkälle menevät vaikutukset moniin erilaisiin osakkeiden luovutustilanteisiin.

 

Asiantuntijana
Seppo Penttilä professori (em.), Tampereen yliopisto
Ratkaisut: yritysverotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki