Onko osakeyhtiön toiminta pääomasijoitus­toimintaa? (KHO 2021:135)

Taustaa

Käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutukset synnyttävät nykyisin usein erimielisyyksiä verovelvollisten ja vero­viranomaisten välille. Syy tähän löytyy EVL 6 b §:n sääntelystä, jossa osakeyhtiöiden ja eräiden muiden yhteisöjen saamat käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutukset on säädetty tietyin edellytyksin verovapaiksi. Jos säännös soveltuu, luovutushinta ei ole veronalaista tuloa, mutta myöskään hankintameno ei ole vähennyskelpoinen meno. Voittoa ei siis veroteta, mutta toisaalta tappiotakaan ei saada vähentää.

Usein EVL 6 b §:n soveltamista koskevassa riidassa on kysymys siitä, ovatko luovutetut osakkeet käyttöomaisuusosakkeita (EVL 12 §) vai ovatko ne yhtiön muuhun omaisuuteen (EVL 12 a §) kuuluvia osakkeita. Jos osakkeet kuuluvat muuhun omaisuuteen, niiden luovutuksesta syntyvä voitto on täysimääräisesti veronalaista, mutta tappio vain rajoitetusti vähennyskelpoinen. Ennen yhteisöjen tulolähdeuudistusta vastaava kysymys koski EVL ja TVL tulolähteen väistä rajanvetoa.

Toinen paljon ongelmia aiheuttanut EVL 6 b §:n soveltamis­ongelma on se, että säännöstä ei sovelleta, jos osakkeet luovuttanut osakeyhtiö katsotaan pääomasijoitustoimintaa harjoittavaksi verovelvolliseksi. Tällöin osakkeiden luovutushinta on täysimääräisesti veronalaista ja hankintameno vähennyskelpoista, ja luovutuksesta syntynyt tappiokin saadaan vähentää normaalilla tavalla kaikista elinkeinotulo­lähteen tuloista.

Paljon ongelmia aiheuttanut EVL 6 b §:n soveltamis­ongelma on se, että säännöstä ei sovelleta, jos osakkeet luovuttanut osakeyhtiö katsotaan pääomasijoitustoimintaa harjoittavaksi verovelvolliseksi.

Pääomasijoitustoimintaa harjoittavan verovelvollisen verotuksessa ei sovelleta myöskään saamisten menetysten vähennyskelpoisuutta rajoittavaa EVL 16 §:n 7 kohtaa eikä osake­yhtiön purkutappion vähennyskelpoisuutta rajoittavaa EVL 42 §:n 2 momenttia. Pääomasijoittajan statuksella on siis omat hyvätkin puolensa.

Lähtökohtaisesti pääomasijoitustoimintaa harjoittavan verovelvollisen verotusasema on selkeä. Toiminnasta kertyneet tulot ovat veronalaisia ja tappiot vähennyskelpoisia ja monimutkaisia ja tulkinnanvaraisia käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksia koskevia säännöksiä ja niihin liitännäisiäkään säännöksiä ei sovelleta.

Ongelmana kuitenkin on se, milloin verovelvollinen on katsottava pääomasijoittajaksi. Tätä ei EVL:ssa ole mitenkään säännelty. Tältä osin ollaan sen varassa, millaista toimintaa yleensäkin yhteiskunnassa pidetään pääomasijoitustoimintana ja toisaalta sen varassa, miten lainvalmisteluaineistossa toimintaa on kuvattu.

Hallituksen esityksen (HE 92/2004, s. 34) mukaan pääomasijoitustoiminnalla tarkoitetaan varojen sijoittamista kehitysmahdollisuuksia omaaviin kohdeyrityksiin. Lisäksi esityksessä todetaan, että pääomasijoittaja ei ole pysyvä omistaja, vaan irtautuu kohdeyrityksestä tietyn määräajan kuluessa. Toiminnan tarkoituksena on kasvattaa ostettujen yritysten arvoa ja saada toiminnalleen tuotto myytävän yrityksen arvonnousun muodossa.

Hallituksen esityksen mukaan pääomasijoitustoiminnalla tarkoitetaan varojen sijoittamista kehitysmahdollisuuksia omaaviin kohdeyrityksiin.

Pääomasijoitustoimintana ei lainvalmisteluaineiston mukaan pidetä tavanomaisia yritysostoja, joita yritys tekee esimerkiksi laajentaakseen toimintaansa uusille aloille. Tarkoituksena ei ole myöskään esimerkiksi, että konsernin tytäryhtiö, johon konsernin strategiset osakeomistukset on keskitetty, katsottaisiin pääomasijoitustoimintaa harjoittavaksi yhtiöksi. Myöskään konsernin emoyhtiö, joka omistaa eri aloilla toimivien tytäryhtiöiden osakkeita, ei harjoita pääomasijoitustoimintaa.

Se, onko osakkeita omistava yhtiö katsottava osakeluovutusten verovapauden piiriin kuuluvaksi konsernin emoyhtiöksi vai pääomasijoitustoimintaa harjoittavaksi yhtiöksi, on ollut esillä ratkaisussa KHO 2021:135.

Ratkaisun KHO 2021:135 tosiseikat

C Oy oli pääomasijoitustoimintaa harjoittavan konserin emoyhtiö. Se omisti kaikki D Oy:n osakkeet. D Oy puolestaan omisti kaikki A Oyj:n osakkeet. A Oyj osti vuonna 2014 B Oy:n osakkeet. D Oy ja A Oyj oli perustettu B Oy:n osakkeiden hankintaa varten. KHO:n päätöksessä ei ole sanottu, oliko B Oy:llä omia tytäryhtiöitä. Ilmeisesti tilanne oli kuitenkin tällainen.

D Oy oli perustettu B Oy:n osakkeiden hankintaa palvelevaksi holdingyhtiöksi. Sillä ei ollut operatiivista toimintaa, sen tehtävänä oli C Oy:n etujen turvaaminen ja valvominen ja sen hallituksen enemmistö koostui C Oy:n edustajista. A Oyj:n hallituksen enemmistö koostui C Oy:stä riippumattomista asiantuntijoista.

A Oyj:llä ei itsellään ollut konsernin ulkopuolelle suuntautuvaa liiketoimintaa. Sen tehtävänä oli toimia alakonsernin emoyhtiönä, vastata sen strategisista johto- ja hallintopalveluista, muun muassa liiketoimintarakenteesta, johtamis­järjestelmästä, suunnittelu- ja raportointijärjestelmästä ja talous­toimintojen ja lakiasioiden toteuttamisesta. B Oy:n osakekannan kaupan jälkeen osa B Oy:n johtohenkilöistä oli siirretty A Oyj:n palvelukseen. A Oyj:n palveluksessa oli B Oy:n hankinnasta lähtien ollut 2–5 konsernin ylimpään johtoon kuuluvaa henkilöä. A Oyj:n liikevaihto oli muodostunut myydyistä hallinto- ja johtopalveluista.

On selvää, että osakeluovutuksen verovapauden edellytyksenä olevat omistusaikaa ja omistusosuutta koskevat vaatimukset täyttyivät.

A Oyj haki Verohallinnolta verovuosia 2019 ja 2020 varten ennakkoratkaisua siihen, olivatko sen omistamat B Oy:n osakkeet EVL 6 b §:ssä tarkoitettuja verovapaasti luovutettavissa olevia käyttöomaisuusosakkeita. On selvää, että osakeluovutuksen verovapauden edellytyksenä olevat omistusaikaa ja omistusosuutta koskevat vaatimukset täyttyivät. Kun otetaan huomioon A Oyj:n toiminta ja asema elinkeinotoimintaa harjoittavassa konsernissa, voidaan perustellusti katsoa myös, että B Oy:n osakkeet kuuluvat A Oyj:n käyttöomaisuuteen. EVL 6 b §:n soveltamisedellytykset näyttävät täyttyvän tältäkin osin. Ongelmana sen sijaan oli se, onko A Oyj katsottava pääomasijoitustoimintaa harjoittavaksi yhtiöksi, koska C Oy on pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhtiö.

Verohallinnon antaman ennakkoratkaisun mukaan A Oyj:n B Oy:n osakkeista saama luovutushinta oli veronalaista tuloa ja hankintameno oli vähennyskelpoista menoa. A Oyj:tä pidettiin näin ollen pääomasijoittajana. Helsingin hallinto-oikeus kuitenkin päätyi toisenlaiseen ratkaisuun. Hallinto-oikeus totesi, että A Oyj ei itse harjoittanut pääomasijoitustoimintaa, vaikka yhtiön osakkeet D Oy:n kautta omistava C Oy tällaista toimintaa harjoittikin. Sen sijaan A Oyj oli hoitanut operatiivista toimintaa harjoittavan konsernin emoyhtiön tavanomaisena pidettäviä tehtäviä. Näin hallinto-oikeus päätyi siihen, että A Oyj:tä ei voida pitää pääomasijoitustoimintaa harjoittavana yhtiönä.

Tämän jälkeen hallinto-oikeus arvioi sitä, kuuluivatko B Oy:n osakkeet A Oyj:n käyttöomaisuuteen. Kun osakkeet olivat käyttöarvollaan palvelleet A Oyj:n elinkeinotoimintaa, olivat osakkeet hallinto-oikeuden mukaan käyttöomaisuuteen kuuluvia ja niiden luovutukseen voitiin soveltaa EVL 6 b §:ää.

KHO:n ratkaisu

KHO kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi Verohallinnon ennakkoratkaisun voimaan. KHO katsoi, että A Oyj:n on katsottava harjoittavan EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua pääomasijoitustoimintaa. Tällöin B Oy:n osakkeiden luovutushinta on veronalaista tuloa ja hankintameno vähennyskelpoista menoa.

KHO tukeutuu ratkaisussaan kahteen seikkaan: 1) Omaan vuonna 2010 antamaansa ratkaisuun KHO 2010:12 ja 2) lainvalmisteluaineistossa olleisiin mainintoihin, joilla perusteltiin pääomasijoitustoimintaa harjoittavien yhtiöiden jättämistä osake­luovutusten verovapautta koskevan sääntelyn ulkopuolelle.

Ratkaisussa KHO 2010:12 KHO katsoi, että pääomasijoittajan sijoituskohteiden hankintaa varten perustama yhtiö harjoitti pääomasijoitustoimintaa, kun otettiin huomioon yhtiön asema ja tarkoitus pääomasijoitusrahastojen pääosin omistamassa konsernikokonaisuudessa. Tässä ratkaisussa pääoma­sijoitusrahastot olivat perustaneet osakeyhtiön (A Oy) sen tytäryhtiöiksi tulevien kohdeyhtiöiden (B Oy ja C Oy) hankintaa varten. A Oy:n palveluksessa oli neljä työntekijää, ja A Oy myi omistamilleen yhtiöille konsernipalveluja. KHO katsoi, että A Oy oli pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhtiö, kun otettiin huomioon A Oy:n asema ja tarkoitus pääomasijoitusrahastojen pääosin omistamassa konsernikokonaisuudessa.

Ratkaisussa KHO 2010:12 KHO katsoi, että pääomasijoittajan sijoituskohteiden hankintaa varten perustama yhtiö harjoitti pääomasijoitustoimintaa, kun otettiin huomioon yhtiön asema ja tarkoitus pääomasijoitusrahastojen pääosin omistamassa konsernikokonaisuudessa.

Nyt esillä olevassa ratkaisussa KHO 2021:135 tilanne on aika pitkälle samanlainen, lukuun ottamatta sitä, että nyt pääomasijoittajan (C Oy) ja kohdeyhtiön (B Oy) välissä on kaksi yhtiötä (D Oy ja A Oyj). Se, että KHO päätyy kaksiportaisen hankintarakenteen tapauksessa samanlaiseen lopputulokseen kuin vuoden 2010 yksiportaisen hankintarakenteen tapauksessa, ei ole yllättävää.

Toinen peruste KHO:n päätöksen lopputulokselle löytyy siitä, minkä vuoksi pääomasijoitustoimintaa harjoittavat osake­yhtiöt on jätetty EVL 6 b §:n käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verovapaussääntelyn ulkopuolelle. Tätä perustellaan lainvalmisteluaineistossa sillä, että pääomasijoitustoiminnassa liiketoiminnan tuotto muodostuu kohdeyhtiön osakkeiden myynnistä ja tuolloin realisoituvasta arvonnoususta. Jos osake­luovutusten verovapautta sovellettaisiin tällaisissa tilanteissa, johtaisi se siihen, että pääomasijoitustoiminnan liiketoiminnan tuotto keskeisimmiltä osiltaan olisi verovapaata. Lainvalmisteluaineistossa on sanottu, että käyttöomaisuusosakkeiden verovapaussäännöksen tarkoituksena ei ole vapauttaa verosta tietyn toimialan yritystoiminnan tuloa ja tämän vuoksi EVL 6 b §:ää ei sovelleta pääomasijoitustoimintaa harjoittaviin yhtiöihin.

Nyt esillä olevassa tapauksessa KHO 2021:135 A Oyj ei harjoita pääomasijoitustoimintaa, mutta sen osakkeet holding­yhtiön kautta omistava C Oy harjoittaa. Jos A Oyj:n saama B Oy:n osakkeiden luovutushinta olisi katsottu EVL 6 b §:n nojalla verovapaaksi, olisi C Oy päässyt välillistä kaksiportaista hankintarakennetta käyttämällä siihen, että C Oy:n harjoittaman pääomasijoitustoiminnan tuotto olisi verovapaata.

Arviointia

On selvää, että ratkaisussa KHO 2021:135 A Oyj ei itse harjoittanut pääomasijoitustoimintaa. Kuten hallinto-oikeus päätöksessään totesi, A Oyj:n voitiin katsoa hoitavan operatiivista toimintaa harjoittavan konsernin emoyhtiön tavanomaisena pidettäviä tehtäviä. Tällainen ei ole pääomasijoitustoimintaa. Tästä huolimatta KHO katsoi A Oyj:n pääomasijoitustoimintaa harjoittavaksi yhtiöksi. Kyseessä on pääomasijoitustoiminnan laajentava tulkinta. Pääomasijoittaja omistajana voi verotuksessa ”saastuttaa” muuta kuin pääomasijoitustoimintaa harjoittavan yhtiön pääomasijoittajaksi.

Perustelu tällaiselle laajentavalle tulkinnalle löytyy edellä käsitellystä lainvalmistelu­aineistosta, vaikka mainitut hallituksen esityksen perustelut eivät suoranaisesti koskekaan välillisen omistuksen tilanteita vaan sitä, minkä vuoksi EVL 6 b §:ää ei sovelleta varsinaiseen pääomasijoittajaan.

KHO:n ratkaisu osoittaa, että saastumisvaikutus ulottuu ainakin kaksiportaiseen hankintarakenteeseen. Holdingyhtiöiden tai vastaavien muiden yhtiöiden lisääminen hankintarakenteeseen pääomasijoittajan ja kohdeyhtiön väliin vielä useampiportaiseksi tuskin muuttaa tilannetta. Tästä huolimatta on kuitenkin muistettava, että myös pääomasijoittajien yritysrakenteissa on yhtiöitä, joita ei voida saastumisvaikutuksen perusteella pitää pääomasijoittajina vaan esimerkiksi yhtiöinä, jotka huolehtivat liiketoimintaa harjoittavan konsernin tai alakonsernin emoyhtiön tavanomaisista tehtävistä. Myöskään varsinaiset operatiiviset yhtiöt eivät tietenkään ole pääomasijoittajia.

Lainvalmisteluaineistossa on sanottu, että pääomasijoitustoimintana ei pidetä tavanomaisia yritysostoja, joita yritys tekee esimerkiksi laajentaakseen toimintaansa uusille aloille. Pääomasijoitustoiminnan ulkopuolelle on lainvalmisteluaineistossa rajattu myös konsernin tytäryhtiö, johon konsernin strategiset osakeomistukset on keskitetty ja konsernin emo­yhtiö, joka omistaa eri aloilla toimivien tytäryhtiöiden osakkeita.

Lainvalmisteluaineistossa on sanottu, että pääomasijoitustoimintana ei pidetä tavanomaisia yritysostoja, joita yritys tekee esimerkiksi laajentaakseen toimintaansa uusille aloille.

Nyt esillä olevassa asiassa KHO ei kuitenkaan tukeutunut tällaisiin lainvalmisteluaineistossa mainittuihin näkökohtiin, jotka epäilemättä olisivat puoltaneet osakeluovutuksen vero­vapautta. Syynä tähän voidaan katsoa olleen se, että näkökohdat eivät oikein soveltuneet esillä olevaan tilanteeseen. A Oyj oli pääomasijoittajan kohdeyhtiön hankkimista varten perustettu yhtiö. Sen näkökulmasta ei kyse ollut laajentumisesta uudelle alalle. A Oyj:n emoyhtiötoiminnot olivat syntyneet sen seurauksena, että kohdeyhtiöstä B Oy oli siirretty johtohenkilöitä A Oyj:n palvelukseen.

KHO toteaa päätöksensä lopussa, että asiassa ei ole tarpeen arvioida sitä, ovatko B Oy:n osakkeet A Oyj:n käyttöomaisuusosakkeita. Toteamus jää hieman arvoitukselliseksi. Pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön kyseiseen toimintaan liittyvät osakkeet kuuluvat käyttöomaisuuteen, vaikka ne eivät olekaan verovapaasti luovutettavissa. Ne eivät ole vaihto-omaisuutta, vaikka niistä onkin tarkoitus jossain vaiheessa luopua. Ne eivät myöskään ole EVL 12 a §:ssä tarkoitettua muuta omaisuutta.