Osakkeen arvo perintö- ja lahjaveroituksessa; lunastuslauseke

Seppo Penttilä toimii vero-oikeuden professorina Tampereen yliopistossa. Hän käsittelee Tilisanomissa KHO:n ja KVL:n oikeustapauksia kommentoiden myös ratkaisuja.
5.12.2018
seppo
Seppo Penttilä

Taustaa

Perintö- ja lahjaverotuksen arvostamistaso on säännelty PerVL 9.1 §:sssä. Perintö- ja lahjaverotuksessa veron perusteeksi pannaan se käypä arvo, mikä omaisuudella oli verovelvollisuuden alkaessa. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa. Tällainen arvostamissäännös on sisältynyt lakiin vuodesta 2006 alkaen.

Käypä arvo perintö- ja lahjaverotuksen arvostamistasona merkitsee kahta asiaa: Ensiksikin, käytettävällä arvonmäärittämismenetelmällä tulisi määrittää sen mukainen arvo. Toiseksi, perintö- ja lahjaverotuksen perusteeksi pantava arvo ei saa olla tätä suurempi. Käypä arvo ilmaisee siis arvostamisen ylärajan, jota ei saa ylittää.

Osakeyhtiön osakkeen käypä arvo määritetään perintö- ja lahjaverotuksessa ensisijaisesti saman yhtiön osakkeista maksettujen eli vertailuluovutuksissa käytettyjen kauppahintojen perusteella. Luovutuksen vertailukelpoisuudelta edellytetään, että vertailuluovutus on tapahtunut lähellä verovelvollisuuden syntyhetkeä ja luovutuksen osapuolina ovat toisistaan riippumattomat tahot vapaassa markkinatilanteessa. Listaamattomien yhtiöiden osakkeille löytyy verraten harvoin vertailukelpoisuuden vaatimukset täyttäviä kauppahintoja. Tämän vuoksi listaamattomien yhtiöiden osakkeiden käypä arvo määritetään usein yhtiön tilinpäätöstietojen perusteella määritettyjen substanssi- ja tuottoarvon perusteella.

Listaamattomissa osakeyhtiöissä on tavanomaista se, että yhtiöjärjestys sisältää osakkeiden vapaata luovutettavuutta rajoittavan lunastuslausekkeen. Arvostettaessa osakkeita perintö- ja lahjaverotusta varten on perinteisesti suhtauduttu varsin pidättyvästi tai ehkä jopa torjuen lunastuslausekkeiden huomioon ottamiseen. Vanhasta julkaistusta oikeuskäytännöstä (KHO 1975 II 534) löytyy tapaus, jossa lunastuslausekkeen mukaiselle lunastushinnalle ei annettu merkitystä. Tapauksen olosuhteista ilmenee, että siinä lunastusuhka ei ollut todellinen. Ratkaisun ennakkopäätösarvo toisenlaisessa tilanteessa ei siis ole suuri.

Verohallinnon ohjeistuksessa todetaan, että osakkeen arvon määrittämisessä ei lähtökohtaisesti oteta huomioon osakkeen kuulumista enemmistö- tai vähemmistöosakkeisiin, osakkeiden erilajisuutta, osakkeeseen liittyvää lunastus- tai suostumuslauseketta tai muuta erityispiirrettä. Jos tällaisella seikalla on kuitenkin tosiasiassa vaikutusta osakkeen käyvän arvon muodostumiseen, voidaan tekijä perustellusta selvityksestä ottaa huomioon käyvän arvon määrittämisessä. Lunastuslausekkeen huomioon ottamisen mahdollisuutta osakkeen arvostamisessa ei siis kokonaan kielletä.

Seuraavassa KHO:n ratkaisussa katsottiin, että osakkeen arvoksi lahjaverotuksessa ei saanut ottaa yhtiöjärjestyksen mukaista lunastushintaa korkeampaa arvoa.

 

Tapaus KHO 2018:129

A oli vuonna 2012 lahjoittanut tyttärelleen B:lle X-konsernin emoyhtiön osakkeita. Yhtiöjärjestykseen sisältyvän lunastuslausekkeen mukaan osakkeenomistajilla oli ensisijainen ja yhtiöllä toissijainen oikeus lunastaa ulkopuoliselle uudelle omistajalle siirtyvä osake. Lunastusoikeus ei koskenut luovutusta omille tai muiden osakkeenomistajien jälkeläisille suoraan alenevassa polvessa. Lunastushinta oli osakkeen luovuttajan ja saajan sopima hinta mutta korkeintaan osakkeen matemaattinen arvo.

Toimitetussa lahjaverotuksessa kunkin lahjoitetun osakkeen käyväksi arvoksi katsottiin konsernitilinpäätökseen perustuva substanssiarvo 843,24 euroa. Osakkeen lunastuslausekkeessa tarkoitettu matemaattinen arvo oli 377,21 euroa.

Osakkeilla ei ollut tehty sellaisia vertailukauppoja, joissa osakkeista olisi maksettu yhtiöjärjestyksen mukaisen lunastushinnan ylittävä hinta. Korkein hallinto-oikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että lunastuslausekkeen avulla oli muodostettu tehokas ja toimiva lunastusuhka osakekaupan estämiseksi. Lahjansaajan ja hänen lähipiirinsä osakeomistuksen määrä oli niin vähäinen, ettei heillä ollut yhtiössä sellaista vaikutusvaltaa, johon tukeutuen lunastuslauseke olisi ollut poistettavissa yhtiöjärjestyksestä tai sen luoma lunastusuhka torjuttavissa yksittäisessä myyntitilanteessa. Korkein hallinto-oikeus arvioi, että kunkin osakkeen todennäköiseksi luovutushinnaksi ja samalla lahjaverotuksen perusteeksi oli katsottava osakkeen matemaattinen arvo.

Korkein hallinto-oikeus arvioi, että kunkin osakkeen todennäköiseksi luovutushinnaksi ja samalla lahjaverotuksen perusteeksi oli katsottava osakkeen matemaattinen arvo.

Kommentit

Lunastuslausekkeen mukainen X Ab:n osakkeen matemaattinen arvo oli 377,21 euroa. Konserniverokeskuksen lausunnon mukainen konsernitaseen pohjalta laskettu arvo oli 843,21 euroa. B oli saanut isältään lahjoituksena 150 kpl X Ab:n osakkeita. X Ab:llä oli lähes sata osakkeenomistajaa ja kukaan yksittäinen osakkeenomistaja ei omistanut viittä prosenttia ylittävää osuutta yhtiön osakekannasta. Lahjoitetut osakkeet olivat 0,0298 prosenttia yhtiön kaikista osakkeista. Lahjansaajan omistusosuus yhtiön kaikista osakkeista oli 1,21 prosenttia ja lahjanantajan 2,47 prosenttia. Lahjaverotusta toimitettaessa osakkeen käyväksi arvoksi katsottiin konserniverokeskuksen lausunnon mukainen arvo 843,21 euroa. Hallinto-oikeus katsoi, että yhtiöjärjestyksessä olevalla lunastuslausekkeelle ei ole merkitystä osakkeen käyvän arvon määräämisessä ja siis hyväksyi verotuspäätöksessä käytetyn konsernitaseeseen perustuvan arvon lahjaverotuksen perusteeksi. KHO katsoi osakkeen PerVL 9.1 §:ssä tarkoitetuksi käyväksi arvoksi lunastuslausekkeen mukaisen matemaattisen arvon 377,21 euroa.

X Ab:n yhtiöjärjestyksessä olleen lunastuslausekkeen mukaan se koski tilanteita, joissa osake siirtyi henkilölle, joka ei ollut aikaisemmin osakkeenomistaja. Se ei koskenut sellaisia osakkeiden siirtymisiä, joissa uusi omistaja oli luovuttajan tai muun osakkeenomistajan suoraan alenevassa polvessa oleva jälkeläinen. Tässä henkilöpiirissä osakkeita olisi siis voitu luovuttaa ilman lunastusuhkaa ja mahdollisissa kaupoissa kauppahinta olisi voinut olla lunastuslausekkeen mukaisesta hinnasta poikkeava. Lunastusoikeus oli ensisijaisesti muilla osakkeenomistajilla ja toissijaisesti yhtiöllä.

KHO totesi, että yhtiön osakeomistus oli hajautunut ja useat osakkeenomistajat olivat toisilleen vain etäisiä sukulaisia. Vaikka tässä osakepiirissä osakkeita olisi voitu myydä ilman lunastusuhkaa, ei ollut kuitenkaan tapahtunut sellaisia osakeluovutuksia, joissa olisi käytetty lunastushintaa korkeampia hintoja. KHO katsoi, että yhtiön osakkeille ei ollut syntynyt sellaisia markkinoita, joissa tapahtuneiden luovutushintojen perusteella todennäköinen luovutushinta voitaisiin määrittää.

KHO arvioi tämän jälkeen sitä, kuinka todellinen lunastusuhka oli mahdollisessa osakkeiden myyntitilanteessa. Tässä arvioinnissa otettiin huomioon se, minkä vuoksi lunastuslauseke oli yhtiöjärjestykseen otettu, kuinka pitkään se oli ollut yhtiöjärjestyksessä ja kuinka tehokkaasti sen avulla oli estetty yhtiön osakkeilla tapahtuva kaupankäynti. Lisäksi otettiin huomioon se, että lahjansaaja ja hänen lähipiirinsä omistivat niin vähäisen määrän yhtiön osakkeita, että he eivät voineet vaikutusvaltansa perusteella saada lunastuslausekkeen poistetuksi yhtiöjärjestyksestä tai ehkä muutoinkaan torjua lunastusuhkaa.

Lunastuslauseke voidaan siis ottaa huomioon osakkeen arvostamisessa perintö- ja lahjaverotuksessa, mutta se on kuitenkin varsin monen lukon takana. Sinänsä ratkaisu voidaan nähdä johdonmukaisena jatkumona eräille tuloverotuksessa aikaisemmin annetuille ratkaisuille, joissa osakkeen vapaan luovutettavuuden rajoituksille on annettu merkitystä arvostamistilanteissa.

Ratkaisut: yritysverotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki