CTA Paikka

Liiketoimintasiirrossa vastikkeena saatujen osakkeiden omistusaika (KHO 2021:93)

7.10.2021 Seppo Penttilä Kuva iStock

Taustaa

EVL:ssa säänneltyjä yritysjärjestelyjä ovat sulautuminen (EVL 52 a §), jakautuminen ja osittaisjakautuminen (EVL 52 c §), liiketoimintasiirto (EVL 52 d §) ja osakevaihto (EVL 52 f §). Yritysjärjestelyjen keskeisiä verotusperiaatteita ovat, että ne voivat tapahtua ilman välittömiä veroseuraamuksia, niihin sovelletaan jatkuvuusperiaatetta ja verotus lykkääntyy seuraavaan luovutukseen.

Se, että yritysjärjestelyt voivat tapahtua ilman välittömiä veroseuraamuksia, perustuu siihen, että yritys­järjestelyissä tiettyä tapahtumaa ei pidetä luovutuksena tai tiettyä tapahtumaa ei pidetä yhteisön purkamisena. Yritysjärjestelyt merkitsevät lähinnä jaksotusetua; verotus ei tapahdu yritysjärjestelyn yhteydessä, vaikka tuolloin tapahtuukin omaisuuden luovutuksia. Verotus siirtyy myöhemmäksi. Jatkuvuus­periaatteen mukaisesti hankintamenot yritysjärjestelyissä pysyvät muuttumattomina. Tätäkään kautta ei saada erityistä vero­etuutta. Toki verotuksen lykkäysetukin voi olla merkittävä, ja joskus se on myös lopullinen. Lopulliseksi se jää esimerkiksi liiketoimintasiirrossa, jos vastikkeena saadut vastaanottavan yhtiön osakkeet myydään EVL 6 b §:n vaatimukset täyttävällä verovapaalla luovutuksella. Toisaalta osakeluovutuksen vero­vapaus merkitsee vain sitä, että liiketoimintasiirto ei johda saman arvonnousun kahteen kertaan tuloutumiseen.

Yritysjärjestelyissä sovelletaan jatkuvuusperiaatetta yritys­järjestelyyn osallistuvien yritysten lisäksi hyvin pitkälti myös yritysten omistajien verotuksessa. Sulautumisen osalta tämä ilmenee selkeästi EVL 52 b §:n 4 momentista. Sen mukaan sulautuvan yhtiön osakkeenomistajan verotuksessa osakkeiden vaihtumista vastaanottavan yhtiön osakkeiksi ei pidetä luovutuksena ja saatujen osakkeiden hankintamenoksi katsotaan sulautuvan yhtiön osakkeiden hankintamenoa vastaava määrä. Jos sulautumisvastikkeena saadaan rahaa, tältä osin kuitenkin kysymyksessä on veronalaista tuloa synnyttävä osakkeiden luovutus.

Vastaavia periaatteita sovelletaan myös jakautumisessa ja osittaisjakautumisessa. Niissä jakautuvan yhtiön ­osakkeiden hankintameno siirtyy vastaanottavien yhtiöiden osakkeiden hankintamenoiksi ja kysymys on lähinnä siitä, miten vanha hankintameno jaetaan vastaanottavien yhtiöiden hankinta­menoiksi. Sulautumis- tai jakautumisvastikkeena saatujen osakkeiden hankinta-ajankohdasta ei EVL:ssa ole ­säännöksiä. Järjestelyjen yleisseuraantoluonne huomioon ottaen selvänä kuitenkin pidetään sitä, että tältäkin osin noudatetaan jatkuvuutta. Niinpä sulautumisessa saatujen vastikeosakkeiden hankinta-ajankohta on sulautuneen yhtiön osakkeiden hankinta-ajankohta. Hankinta-ajankohta on tärkeä osakkeenomistajan verotuksessa luovutustilanteissa. TVL:n mukaisessa verotuksessa hankintameno-olettama (20 prosenttia ja 50 prosenttia) riippuu omistusajasta. EVL:n mukaisessa verotuksessa yhteisöjen käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksen verovapaus on EVL 6 b §:ssä kytketty yhden vuoden omistusaikaan.

Osakevaihto ja liiketoimintasiirto ovat oikeudelliselta luonteeltaan sulautumisesta ja jakautumisesta poikkeavia yritys­järjestelyjä. Tämän vuoksi jatkuvuusperiaatteen ulottuvuus niiden verotuksessa on sulautumista ja jakautumista epäselvempää, jos asiaa ei ole laissa säännelty. Osakevaihdossa osakkeet luovuttaneen verovelvollisen verotuksessa vastikkeena saatujen osakkeiden omistusaika lasketaan osakevaihtoa edeltävästä saannosta. Tästä on nimenomainen säännös TVL 46 §:n 9 momentissa. Kyseinen säännös lisättiin lakiin vuonna 2012, mutta näin oli menetelty jo ennen kyseistä lainmuutosta. EVL:ssa ei ole vastaavaa säännöstä, mutta tästä huolimatta omistusaika lasketaan vastaavalla tavalla myös EVL:n mukaan verotettavan osakevaihtoon osallistuneen osakkeenomistajan verotuksessa. Hankkivan yhtiön verotuksessa ­hankittujen osakkeiden omistusaika sen sijaan alkaa osakevaihtoajan­kohdasta.

Liiketoimintasiirrossa osakeyhtiö siirtää yhden tai ­useamman liiketoimintakokonaisuuden vastaanottavalle osake­yhtiölle saaden vastikkeeksi vastaanottavan yhtiön osakkeita. Liiketoimintakokonaisuuden siirto tapahtuu verotuksessa poistamatta olevista hankintamenoista. Vastikkeeksi saatujen osakkeiden hankintamenoksi katsotaan EVL 52 d §:n 4 momentin mukaan siirrettyjen varojen verotuksessa vähentämättä oleva määrä vähennettynä siirtyneiden velkojen ja varausten määrällä. Vastikkeeksi saatujen osakkeiden omistusajan alkamisajankohdasta ei laissa ole säännöksiä. Alkaako se liiketoiminta­siirron ajankohdasta vai alkaako se jostain aikaisemmasta ajankohdasta esimerkiksi siitä, kun siirtävä yhtiö on hankkinut kaikki vastaanottavan yhtiön osakkeet jo ennen liiketoiminta­siirtoa? Tähän on saatu vastaus ratkaisussa KHO 2021:93.

Ratkaisun KHO 2021:93 tosiseikat

A Oy oli vuonna 2011 hankkinut omistukseensa B Oy:n koko tuolloisen osakekannan, yhteensä 10 200 osaketta. Kumpikin yhtiö oli harjoittanut operatiivista liiketoimintaa. B Oy oli ylimääräisessä yhtiökokouksessa 29.5.2015 päättänyt maksullisen osakeannin järjestämisestä. Osakeanti on liittynyt A Oy:n X-liiketoiminnan siirtoon B Oy:lle EVL 52 d §:ssä tarkoitetulla liiketoimintasiirrolla 1.6.2015. Osakeanti oli päätetty järjestää siten, että osakkeenomistajan etuoikeuden mukaisesti B Oy:n ainoan osakkeenomistajan A Oy:n merkittäväksi oli annettu yhteensä 7 110 kappaletta yhtiön uusia osakkeita. A Oy:llä oli ollut oikeus ja velvollisuus maksaa merkintähinta luovuttamalla 1.6.2015 apporttiomaisuutena B Oy:lle koko A Oy:n X-liiketoiminta.

A Oy oli 1.6.2015 siirtänyt X-liiketoimintansa B Oy:lle. Siirrosta oli tehty 29.5.2015 päivätty apporttiomaisuuden luovutuskirja, jonka mukaan B Oy:lle siirtyvät 1.6.2015 jatkuvuusperiaatetta noudattaen A Oy:n X-liiketoimintaan ­liittyvät varat, velat ja henkilöstö luovutuskirjasta tarkemmin ilmenevin tavoin. Apporttiomaisuutena siirrettävää liiketoimintaa vastaan A Oy oli merkinnyt 7 110 uutta B Oy:n osaketta.

A Oy oli 31.8.2015 allekirjoitetulla kauppakirjalla myynyt B Oy:n koko osakekannan C Oy:lle. Kauppa oli tullut voimaan 1.10.2015, ja osakkeiden omistusoikeus on siirtynyt ostajalle samana päivänä. A Oy oli verovuodelta 2015 antamassaan veroilmoituksessa ilmoittanut B Oy:n osakkeiden koko luovutushinnan käyttöomaisuusosakkeiden verovapaana ­luovutushintana.

Verotusta toimitettaessa Verohallinto katsoi, että 1.6.2015 toteutetussa liiketoimintasiirrossa saatujen osakkeiden osuus kauppahinnasta ei ollut verovapaata tuloa, koska niiden osalta ei Verohallinnon tulkinnan mukaan täyttynyt EVL 6 b §:ssä säädetty yhden vuoden omistusaika. A Oy:n tuloon lisättiin tämän vuoksi 3 947 500,39 euroa ja määrättiin 78 000 euron suuruinen veronkorotus. Oikaisulautakunta poisti tuloon tehdyn lisäyksen, mutta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen johdosta Helsingin hallinto-oikeus saattoi toimitetun verotuksen voimaan B Oy:n osakkeiden luovutus­voiton ja veronkorotuksen osalta. A Oy valitti hallinto-oikeuden ­päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

KHO:n ratkaisu

EVL 6 b §:ssä ei ole sanottu, miten ­käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksen verovapauden edellytyksenä oleva yhtäjaksoinen vuoden omistusaika lasketaan. Myöskään liiketoiminta­siirtoa koskevassa EVL 52 d §:ssä ei ole säädetty siitä, mistä ajankohdasta lukien liiketoimintasiirrossa vastikkeena saatujen osakkeiden omistusajan on katsottava alkavan. Kun vuoden omistus­aikavaatimus on verraten lyhyt, omistusaika yleensä täyttyy, koska liiketoimintasiirrossa vastikkeena saatuja osakkeita ei yleensä luovuteta nopeasti liiketoimintasiirron jälkeen. Nyt esillä olevassa tapauksessa osakkeet kuitenkin luovutettiin jo neljän kuukauden kuluttua liiketoimintasiirron tekemisestä. Tämän vuoksi tulkintaongelmaksi muodostui se, lasketaanko omistusaika liiketoimintasiirron tekemisestä eli vastike­osakkeiden saamisesta vai siitä ajankohdasta, jolloin siirtäjä­yhtiö (A Oy) oli alun perin hankkinut vastaanottavan yhtiön (B Oy:n) osakkeet.

Verohallinnon ohjeessa ”Yhteisön käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verokohtelu” (1.1.2020) asiaan on otettu kantaa. Ohjeen mukaan liiketoimintasiirron (EVL 52 d §) yhteydessä vastaanotettujen osakkeiden omistusaika lasketaan järjestelyn yhteydessä tapahtuneesta saannosta. Ohjeessa ei ole tarkemmin perusteltu sitä, mihin tällainen tulkinta perustuu. Esillä olevassa asiassa Verohallinto oli toimittanut verotuksen ohjeen mukaisesti ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkökin vetosi kirjelmissään ohjeeseen.

Se, että käyttöomaisuusosakkeiden luovutus on ­tietyn omistus­ajan jälkeen verovapaata, on ollut pitkä perinne EVL:ssa jo ennen vuotta 2004, jolloin nykyinen EVL 6 b § säädettiin. Vuosina 1969–1985 käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinnat olivat viiden vuoden omistusajan jälkeen kokonaan verovapaita. Vuosina 1986–1992 luovutushinnasta osa oli veronalaista. Vasta vuoden 1993 alussa siirryttiin käyttöomaisuusosakkeiden osalta luovutushintojen täyteen veronalaisuuteen. Tämä vaihe jäi kuitenkin verraten lyhyeksi, kun vuonna 2004 otettiin käyttöön tällä hetkellä voimassa oleva järjestelmä.

Edellä mainitulta ”vanhalta” käyttöomaisuusosakkeiden verovapauden ajalta löytyy oikeuskäytäntöä, jossa on otettu kantaa omistusajan alkamisajankohtaan. Verovuotta 1970 koskeneessa ratkaisussa KHO 1971 II 541 katsottiin, että käyttöomaisuuteen kuuluvista osakkeista, joiden merkintä oli perustunut verovelvollisen yli 5 vuoden ajan omistamiin osakkeisiin, saatu luovutushinta, vaikka myynti tapahtui ennen kuin 5 vuotta oli kulunut osakkeiden merkitsemisestä, ei ollut veronalaista tuloa. Kun nykyisessä sääntelyssä ei ole omistusajan laskemisesta koskevia säännöksiä ja kun lainvalmisteluaineistossakaan ei ole sanottu, että vanhaa omistusajan laskentakäytäntöä ei noudatettaisi, voidaan perustellusti lähteä siitä, että ratkaisusta KHO 1971 II 541 ilmenevä linja on relevantti myös nykyisen EVL 6 b §:n omistusajan laskemisessa.

KHO otti ratkaisunsa perusteeksi edellä mainitun lähtökohdan. Koska A Oy oli omistanut B Oy:n koko osakekannan vuodesta 2011 lukien ja koska yhtiö oli liiketoimintasiirron toteuttamiseen liittyvässä suunnatussa osakeannissa merkinnyt uusia osakkeita aiemman omistusosuutensa mukaisessa suhteessa, yhtiön oli katsottava omistaneen kaikki 1.10.2015 luovuttamansa B Oy:n osakkeet EVL 6 b §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, että suunnattuun osakeantiin perustuva osakemerkintä oli liittynyt 1.6.2015 toteutettuun apporttiomaisuuden luovutukseen, johon oli sovellettu liike­toimintasiirtoa koskevia EVL 52 d §:n säännöksiä. A Oy:n B Oy:n osakkeista verovuonna 2015 saama luovutushinta oli siis kokonaisuudessaan, myös 1.6.2015 liiketoiminta­siirron yhteydessä merkittyjen osakkeiden luovutushinnan osalta verovapaata tuloa.

Lisänäkökohtia

KHO:n päätöksen lopputulos merkitsee sitä, että ­Verohallinnon on syytä justeerata edellä mainittua ohjettaan, jossa on otettu kantaa liiketoimintasiirrossa vastikkeena saatujen osakkeiden omistusaikaan.

KHO tukeutuu ratkaisussaan aikaisempaan vanhaan ­ratkaisuunsa KHO 1971 II 541. Se on annettu aikana, ­jolloin verojärjestelmä poikkesi nykyisestä melko merkittävällä tavalla. Vuonna 1970 ei ollut mahdollisuutta ­toteuttaa nykyisen liiketoimintasiirron kaltaisia liiketoimintakokonaisuuden siirtoja ilman välittömiä veroseuraamuksia ja ­käyttöomaisuusosakkeiden verovapauden edellytyksenä oleva omistusaika oli olennaisesti pidempi kuin nykyisin. Tästä huolimatta ratkaisun KHO 1971 II 541 ilmentämää oikeusohjetta ei sivuutettu, kun lainsäätäjä ei ollut ilmaissut, että vanhalla vakiintuneella käytännöllä ei enää olisi merkitystä. EVL 6 b §:ssä säädetyn omistusajan pituutta arvioitaessa on varsin yleisesti lähdetty siitä, että vanhoja omistusajan laskentaa koskevia periaatteita sovelletaan. Tämän vuoksi KHO:n päätöksen lopputulos ei ole yllättävä.

KHO on päätöstä tehdessään joutunut arvioimaan myös lainvalmisteluaineiston merkitystä ratkaisutilanteessa. Nykyisen EVL 6 b §:n säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 92/2004 vp) on todettu, että vaatimus yhden ­vuoden omistusajasta ennen luovutusta on suhteellisen lyhyt erityisesti ajatellen eräitä yritysjärjestelytilanteita. Esimerkiksi silloin, kun luovutusta on edeltänyt liiketoimintasiirto, tulee hallituksen esityksen mukaan huomiota kiinnittää tehtyihin järjestelyihin kokonaisuutena. Jos järjestelyille ei ole osoitettavissa liiketaloudellisia perusteita vaan niiden tarkoituksena on lähinnä verosta vapautuminen, tilannetta voidaan esityksen mukaan verotuksessa arvioida veronkiertosäännös huomioon ottaen myös silloin, kun yhden vuoden omistusaika luovutushetkellä täyttyy.

KHO:ssa nyt esillä olleessa asiassa ei ollut kysymys veronkiertotilanteesta. Liiketoimintasiirtoa pidettiin kaikilta osin täysin hyväksyttävänä. Edellä mainittu hallituksen esityksen teksti ei koske omistusajan laskemista vaan veronkierto­tilanteita. Tämän vuoksi siitä ei voida tehdä sellaista päätelmää, että lainsäätäjä olisi tarkoittanut liiketoimintasiirron tekoajankohdan olevan omistusajan alkamisen ajankohta, jos osakkeita merkitään aikaisemman omistusosuuden mukaisessa suhteessa.

KHO:n ratkaisemassa tapauksessa A Oy oli ­omistanut ennen liiketoimintasiirtoa kaikki B Oy:n osakkeet ja ­molemmat yhtiöt olivat operatiivista liiketoimintaa harjoittavia yhtiöitä. Nämäkin seikat on syytä huomata, kun arvioidaan päätöksen ulottuvuutta. Ratkaisussa todetaan myös, että A Oy oli toteutetussa liiketoimintakokonaisuuden luovutuksessa merkinnyt uusia osakkeita aiemman omistusosuutensa mukaisessa suhteessa. Jos vastaanottavassa yhtiössä on useita osakkeenomistajia, tulee siis huolehtia siitä, että tämäkin vaatimus saadaan täytetyksi. Siihen, milloin vaatimus katsotaan täytetyksi, liittyy omia tulkintaongelmiaan.

KHO:n ratkaisemassa tapauksessa A Oy siirsi liiketoiminta­siirrolla X-liiketoimintansa B Oy:lle, jonka osakkeet se ­luovutti verovapaasti varsin nopeasti. Jos se olisi myynyt ostajalle B Oy:n osakkeet liiketoimintasiirtoa tekemättä ja erikseen X-­liiketoimintakokonaisuuden, olisi X-liiketoimintakokonaisuuden luovutushinta ollut A Oy:lle normaalilla tavalla EVL:n mukaan veronalaista tuloa. Tämä ei kuitenkaan voi yksinään olla peruste katsoa liiketoimintasiirtoa veron kiertämisen tarkoituksessa tehdyksi. Esimerkiksi jakautumisissa on veronkiertosäännöksen soveltamisen estäväksi liiketoiminnalliseksi syyksi katsottu se, että järjestely tapahtuu järjestelyn kohteena olevan toiminnan myyntiin varautumiseksi tai myynnin helpottamiseksi. Liiketoimintasiirron hyväksymisen edellytyksenä ei myöskään voi olla se, että vastikeosakkeet tulee omistaa vähintään vuoden tai peräti jonkin pidemmän ajan.

Asiantuntijana
Seppo Penttilä professori (em.), Tampereen yliopisto
Ratkaisut: yritysverotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki