KVL 76/2009 Sulautumisvastike sekasulautumisessa
Taustaa
EVL 52a §:n 1 kohdan mukaan sulautumissäännöksiä sovelletaan järjestelyihin, joissa yksi tai useampi osakeyhtiö (sulautuva yhtiö) purkautuen selvitysmenettelyttä siirtää kaikki varansa ja velkansa toiselle osakeyhtiölle (vastaanottava yhtiö) ja joissa sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita. EVL 52a §:n 2 kohdasta ilmenee, että sulautumista koskevia säännöksiä sovelletaan myös tytäryhtiösulautumisiin ja sisaryhtiösulautumisiin, vaikka niissä ei annetakaan sulautumisvastiketta. Tytäryhtiösulautumisessa vastaanottava yhtiö omistaa kaikki sulautuvan yhtiön osakkeet. Sisaryhtiösulautumisessa sulautuvalla ja vastaanottavalla yhtiöllä on yhteinen emoyhtiö, joka omistaa kokonaan kummankin yhtiön osakkeet.
EVL 52a §:n sanamuoto on ongelmallinen niin sanotun sekasulautumisen kannalta. Sekasulautumisessa vastaanottava yhtiö omistaa osan sulautuvan yhtiön osakekannasta. Tällaisessa sulautumisessa vastaanottava yhtiö antaa muille sulautuvan yhtiön osakkaille sulautumisvastikkeen mutta itselleen ei. Se ei voi antaa itselleen sulautumisvastiketta, sillä OYL 16:16.3 §:n mukaan vastaanottavan yhtiön omistamat sulautuvan yhtiön osakkeet eivät oikeuta sulautumisvastikkeeseen. Jos katsotaan, että EVL 52a §:ssä edellytetään, että kaikkien sulautuvan yhtiön osakkaiden – siis myös vastaanottavan yhtiön – tulee saada osakeomistuksensa mukaisessa suhteessa vastaanottavan yhtiön osakkeita, eivät sekasulautumiset olisi enää verotuksellisesti mahdollisia. Tällainen tulkinta merkitsisi sitä, että EVL:ssa edellytetään sellaista, joka ei OYL:n mukaan ole mahdollista.
Seuraavassa KVL:n ratkaisussa asiaan on otettu kantaa.
Tapaus
A Oy omisti 50 prosenttia B Oy:n osakkeista. B Oy sulautui osakeyhtiölain 16 luvun säännösten mukaisesti A Oy:öön siten, että B Oy:n kaikki varat ja velat siirtyvät A Oy:lle. Vastaanottavalle yhtiölle A Oy:lle ei suoritettu sulautumisvastiketta. Muut sulautuvan B Oy:n osakkaat saivat vastikkeena A Oy:n liikkeeseen laskemia uusia osakkeita.
Elinkeinotulon verottamisesta annetun 52a §:n ja 52b §:n säännöksillä on pantu Suomessa täytäntöön Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi 90/434/ETY (yritysjärjestelydirektiivi) sulautumisen osalta. Direktiivin 7 artiklan mukaan vastaanottavan yhtiön omistaessa osuuden siirtävän yhtiön pääomasta, vastaanottavan yhtiön tämän osuuden purkautuessa saama arvonkorotus ei saa johtaa minkäänlaiseen verotukseen.
Kun otettiin huomioon edellä todettu periaate sekä se, että muut sulautuvan yhtiön osakkaat kuin vastaanottava yhtiö A Oy saivat vastikkeena vastaanottavan yhtiön osakkeita, sulautumiseen sovellettiin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52a §:n sekä 52b §:n säännöksiä sulautumisesta. (Ei-lainvoimainen)
Kommentit
Yritysjärjestelydirektiiviin perustuvat yritysjärjestelysäännökset sisällytettiin EVL:iin vuonna 1995 tehdyllä lainmuutoksella. Lainmuutoksen myötä sulautumissäännökseen tuli sulautumisvastiketta koskeva vaatimus. Alun perin tähän ei ollut poikkeamaa edes tytäryhtiö- ja sisaryhtiösulautumisten osalta. Käytännössä tytäryhtiö- ja sisaryhtiösulautumiset hyväksyttiin, vaikka niissä sulautumisvastiketta ei annettukaan. Sulautumisvastikevaatimusta ei siis pidetty ehdottomana. Vuoden 1995 lainmuutoksen yhteydessä ei missään vaiheessa sanottu eikä myöskään tarkoitettu, että sekasulautumiset jäisivät sulautumissäännösten soveltamisalan ulkopuolelle. Yritysjärjestelydirektiivi ei estä soveltamasta kansallisia sulautumista koskevia säännöksiä myös sekasulautumisiin. Käytännössä tällaisiin sulautumisiin on myös vuoden 1995 jälkeen sovellettu sulautumista koskevia säännöksiä, vaikka asiasta ei olekaan julkaistua oikeuskäytäntöä.
Sulautumisvastikkeen antamisvelvollisuus on ollut esillä myös ratkaisussa KHO 2007 T 2903 (=KVL 32/2007). Siinä oli kysymyksessä sulautuminen, jossa vastaanottava yhtiö omisti 60 prosenttia sulautuvan yhtiön osakekannasta ja vastaanottavan yhtiön kokonaan omistama emoyhtiö omisti loput sulautuvan yhtiön osakkeet. Ratkaisussa ei ollut kysymyksessä EVL 52a §:n 2 kohdassa tarkoitettu tytäryhtiösulautuminen, koska vastaanottava yhtiö omisti vain 60 prosenttia sulautuvan yhtiön osakkeista. Kysymyksessä ei ollut myöskään ”puhdas” sisaryhtiösulautuminen, sillä vastaanottavan yhtiön kaikki osakkeet omistava yhtiö omisti vain 40 prosenttia sulautuvan yhtiön osakkeista. Koska emoyhtiö omisti vastaanottavan yhtiön kokonaan ja sulautuvan yhtiön osaksi suoraan ja osaksi vastaanottavan yhtiön kautta, sulautuminen katsottiin EVL 52a §:n 2 kohdassa tarkoitettuun sulautumiseen verrattavaksi tilanteeksi ja siihen sovellettiin EVL 52b §:ää, vaikka sulautumisvastiketta ei annettu. Tapaus antaa tukea käsitykselle, että EVL 52 §:ssä oleva sulautumisvastikevaatimus ei ole poikkeukseton.
KVL on ratkaisussa 76/2009 perustellut päätöstään yritysjärjestelydirektiivin 7 artiklalla, josta ilmenee, että vastaanottavan yhtiön verotuksessa ei saa tapahtua tuloutuksia, kun se omistaa osan sulautuvan yhtiön pääomasta. Toiseksi lopputulosta puoltaa se, että muut sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat osakeomistuksensa mukaisessa suhteessa vastaanottavan yhtiön osakkeita. Tällaisen lopputuloksen suuntaan puhuu myös lainsäädäntöhistoria, oikeuskäytännön aikaisemmat kannanotot ja lainsäädännön tarkoitus.
Oikeustila ei kuitenkaan ole vielä selvä, sillä KVL:n päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
