Konserniavustus ja omistusosuusvaatimus (Kvl 7/2022)

Taustaa

Konserneja koskevia säännöksiä löytyy monelta lainsäädännön alueelta. Säännöksillä ei välttämättä ole yhteyttä toisiinsa ja se, mitä pidetään konsernina, voi vaihdella. Taloudellisessa mielessä konsernia voidaan luonnehtia taloudelliseksi kokonaisuudeksi, joka muodostuu kahdesta tai useammasta juridisesti itsenäisestä yrityksestä, joilla on kuitenkin omistuksellinen yhteys. Eri alojen lainsäädännössä pyritään yleensä siihen, että konsernin muodostama taloudellinen kokonaisuus otetaan jollain tavalla huomioon, eikä konserniin kuuluvia yrityksiä arvioida pelkästään yksittäisinä erillisinä yrityksinä.

Yhtiöoikeudessa konserni on määritelty OYL 8:12:ssä. Jos osakeyhtiöllä on kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta toisessa kotimaisessa tai ulkomaisessa yhteisössä tai säätiössä, osakeyhtiö on emoyhtiö ja määräysvallassa oleva on tytäryhteisö. Emoyhtiö tytäryhteisöineen muodostaa konsernin. OYL:ssa konsernin käsitettä käytetään apuvälineenä muun muassa silloin, kun halutaan estää OYL:n säännösten kiertäminen. Tämä tapahtuu samastamalla yhtiö ja sen määräämisvallassa olevat yhtiöt. Esimerkkinä tällaisesta säännöksestä on OYL 5:9, jonka mukaan yhtiölle tai sen tytäryhteisölle kuuluvan yhtiön osakkeella ei saa osallistua yhtiökokoukseen.

Kirjanpitolaissa säädetään konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuudesta. KPL 1:6:ssa on määritelty konserniyritys, emoyritys, tytäryritys ja konserni. KPL 6 luvussa ovat konsernitilinpäätöstä koskevat säännökset. Konsernitilinpäätöksen tavoitteena on antaa oikea kuva konsernin muodostamasta taloudellisesta kokonaisuudesta kuten se olisi yksi yritys. Näkökulma on selvästi toisenlainen kuin OYL:n konserni­säännöksillä.

Konsernitilinpäätöksen tavoitteena on antaa oikea kuva konsernin muodostamasta taloudellisesta kokonaisuudesta kuten se olisi yksi yritys.

Verolainsäädännön näkökulma konserniin on kaksijakoinen. Toisaalta on säännöksiä, jotka korostavat kaikkien konserniin kuuluvien yritysten erillisyyttä ja velvollisuutta toimia keskinäisissä suhteissaan kuten toisistaan riippumattomat yritykset toimivat. Tästä hyvänä esimerkkinä on siirtohinnoitteluoikaisua koskeva VML 31 §. Toisaalta verolainsäädännössä tunnustetaan realiteetit ja se, että konsernimuodossa toimiminen ei saisi johtaa raskaampaan verotukseen kuin yhtenä yhtiönä toimiminen. Jos konserniin kuuluvan yhtiön tappiota ei voida tavalla tai toisella kuitata toisten konserniyhtiöiden voitoista, kokonaisverorasitus voi olla olennaisesti toisenlainen kuin tilanteessa, jossa voitot ja tappiot olisivat syntyneet yhden verosubjektin sisällä. Tällaisen epäkohdan poistamiseksi useissa maissa on omia erityisiä säännöksiä, joissa konserniin kuuluminen tai kokonaisuus otetaan huomioon. Suomessa tällainen sääntely keskeisimmiltä osiltaan sisältyy konserniavustuslakiin.

Konserniavustuslain 2 §:n mukaan konserniavustuksella tarkoitetaan muuna kuin pääomansijoituksena suoritettua avustusta, jota ei EVL:n mukaan saa vähentää tulosta. Se ei siis ole EVL:ssa tarkoitettu vähennyskelpoinen meno, mutta se saadaan vähentää konserniavustuslain säännösten mukaisesti. Konserniavustus luetaan antajan verotuksessa kuluksi ja saajan verotuksessa tuotoksi sinä vuonna, jona se on suoritettu. Konserniavustuslain soveltaminen edellyttää, että sekä avustuksen antaja että avustuksen saaja ovat oikeudelliselta muodoltaan joko osakeyhtiöitä tai osuuskuntia.

Konserniavustuslain 3.1 ja 3.2 §:ssä määritellään lain edellyttämä konsernisuhde. Se täyttyy silloin, kun emoyhteisö omistaa vähintään yhdeksän kymmenesosaa tytäryhteisön osake­pääomasta. Omistusosuus lasketaan osakepääomasta, ei äänimäärästä, kuten KPL 1:5:ssä. Korkeaa omistusosuutta on perusteltu osakkeenomistajien vähemmistösuojaan liittyvillä syillä. Myös epäsuora omistussuhde on mahdollinen, ja se on kysymyksessä, jos emoyhteisö yhden tai useamman tytäryhteisönsä kanssa omistaa vähintään yhdeksän kymmenesosaa yhteisön osake- tai osuuspääomasta. Epäsuoran omistuksen täyttyminen lasketaan siten, että emo- ja tytäryhteisöjen omistukset otetaan huomioon täysimääräisinä eikä siis suhteellisina osuuksina. Toisaalta huomioon otetaan vain niiden yhteisöjen omistukset, jotka itse ovat 90 prosentin omistuksen piirissä. Konserniavustuksen antamien on mahdollista emoyhteisön ja tytäryhteisöjen mutta myös tytäryhteisöjen välillä.

Konserniavustus on joustava tapa tuloksen ja varojen siirtämiseen konsernin sisällä yhtiöltä toiselle. Sen käyttäminen on mahdollista myös voitollisten yritysten välillä.

Nimellisarvoton osakeyhtiön pääomajärjestelmä

Konserniavustuslaki on vuodelta 1986. Tuolloin oli voimassa vuoden 1978 OYL, joka perustui osakkeiden nimellisarvojärjestelmään. Osakkeen nimellisarvoa vastaava määrä osakkeen merkintähinnasta kirjattiin osakepääomaan. Kertomalla osakkeiden lukumäärällä osakkeen nimellisarvo saatiin osake­pääoma. Kun emoyhteisön tulee konserniavustuslain 3 §:n mukaan omistaa yhdeksän kymmenesosaa tytäryhteisön osakepääomasta, konserniavustuslain omistusosuusvaatimus perustuu nimellisarvojärjestelmäperusteiseen yhtiöoikeudelliseen sääntelyyn.

Nykyinen vuoden 2006 OYL perustuu kuitenkin nimellisarvottomaan järjestelmään. Osakkeella ei tarvitse olla nimellisarvoa eikä osakkeen merkintähintaa tarvitse välttämättä osaksikaan kirjata osakepääomaan. Koko merkintähinta voidaan kirjata sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon. Vuoden 1978 OYL:n aikana perustetut osakeyhtiöt voivat edelleen olla nimellisarvojärjestelmässä, mutta ne voivat yhtiöjärjestysmuutoksella siirtyä myös nimellisarvottomaan järjestelmään. Vuoden 2006 OYL:n voimassaoloaikana perustetut yhtiöt sen sijaan kuuluvat nimellisarvottomaan järjestelmään, ellei yhtiöjärjestyksessä ole osakkeen nimellisarvoa koskevaa määräystä.

OYL:n muutoksella 2019/184 luovuttiin kokonaan yksityisen osakeyhtiön osakepääoman määrää koskevasta vaatimuksesta. Yksityinen osakeyhtiö voidaan perustaa kokonaan ilman omaa pääomaa tai siten, että perustettavan yhtiön osakkeista maksettava määrä merkitään kokonaan sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon.

Yksityinen osakeyhtiö voidaan perustaa kokonaan ilman omaa pääomaa tai siten, että perustettavan yhtiön osakkeista maksettava määrä merkitään kokonaan sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon.

Konserniavustuslain 3 §:ää ei ole muutettu OYL:n muutosten myötä, ja säännöksessä mainittu omistusosuusvaatimus on selkeästi kytketty vuoden 1978 OYL:n mukaiseen nimellisarvojärjestelmään. Tämän vuoksi se synnyttää kysymyksen, miten sitä sovelletaan nimellisarvottomassa järjestelmässä olevien osakeyhtiöiden verotuksessa: mitä tarkoittaa vaatimus, että yhtiön tulee omistaa yhdeksän kymmenesosaa toisen yhtiön osakepääomasta, kun osakepääomalla ei ole mitään kytkentää osakkeiden lukumäärään tai osakepääomaa ei ole lainkaan? Tähän on otettu kantaa ratkaisussa KVL 7/2022.

Ratkaisun KVL 7/2022 tausta

B Oy omisti kaikki A Oy:n osakkeet. A Oy:ssä suunniteltiin osakepohjaista avainhenkilöiden kannustinjärjestelmää. KVL:lle tehdyn ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan A Oy tarjosi suunnatulla osakeannilla avainhenkilöidensä merkittäväksi uuden osakesarjan osakkeita (ns. RLP-osakkeita). Tarkoituksena oli, että annin jälkeen avainhenkilöt omistavat 12–15 prosenttia ja B Oy 85–88 prosenttia A Oy:n osakkeista. Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan RLP-osakkeet oikeuttivat ainoastaan osuuteen siitä yhtiön mahdollisesta arvonnoususta, joka kertyisi osakkeiden merkintähetken jälkeen. RLP-osakkeisiin ei liittynyt muunlaista oikeutta saada osuutta mahdollisesta osakkeiden myynti- tai lunastushinnasta tai yhtiön purkautumis- tai muussa vastaavassa tilanteessa yhtiön varoista. RLP-osakkeet eivät tuottaneet äänioikeutta eikä oikeutta voitonjakoon.

Avainhenkilöille tarjottavien RLP-osakkeiden tuottamat oikeudet olivat selvästi B Oy:n omistamista osakkeita poikkeavat. Kun ne eivät tuottaisi lainkaan äänioikeutta, B Oy:llä olisi edelleen yli 90 prosentin äänioikeus yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. RLP-osakkeiden varallisuuspitoisetkin oikeudet olivat hyvin rajoitetut. Varsin pitkälle menevä osakeoikeuksien rajoitus oli se, että RLP-osakkeet tuottivat oikeuden yhtiön varoihin vain siltä osin, kuin yhtiön arvo oli noussut osakemerkinnän jälkeen. Tämä oikeus saattoi toteutua kaikissa niissä tilanteissa, joissa RLP-osake oli luovutuksen kohteena. Tällainen tilanne saattoi olla esimerkiksi se, että yhtiön osakekanta kokonaan tai osittain myydään tai yhtiö puretaan. Yhtiöjärjestyksessä oli RLP-osakkeita koskeva lunastuslauseke, jolla rajoitettiin osakkeiden luovutusta.

RLP-osakkeiden tuottamaa oikeutta merkintähetken jälkeiseen arvonnousuun oli kuvattu ennakkoratkaisuhakemuksessa seuraavalla esimerkillä: Yhtiön käypä arvo osakkeiden merkintähetkellä on 2,8 miljoonaa euroa. Yhtiön koko osake­kanta myydään myöhemmin 3 miljoonan euron kauppahinnalla. RLP-osakkeita on 15 prosenttia kaikista osakkeista. Ne tuottavat omistajilleen oikeuden saada (3 000 000 – 2 800 000) x 15 % = 30.000 euroa koko kauppahinnasta. Näin ollen ne tuottaisivat oikeuden saada vain yksi prosentti kauppahinnasta.

Kun RLP-osakkeet tuottivat oikeuden vain merkintähetken jälkeiseen arvonnousuun, ne eivät tuottaneet missään vaiheessa oikeutta yhtiön osakepääomaan ja sen takaisinmaksuun.
Kun RLP-osakkeet eivät tuottaneet osinko-oikeutta eivätkä minkäänlaista oikeutta ennen osakemerkintää kertyneisiin yhtiön varoihin tai arvoon, johtaa tämä siihen, että osakkeiden käypä arvo ja merkintähinta on mitä ilmeisimmin varsin alhainen verrattuna B Oy:n omistamien osakkeiden arvoon. Tämä merkitsee sitä, että avainhenkilöt voivat kohtuullisella sijoituksella saada merkittävän määrän yhtiön osakkeita. Toisaalta avainhenkilöille tuleekin antaa osakkeita verraten paljon, jotta haluttu kannustinvaikutus saadaan. Suuri RLP-osakkeiden määrä johtaa kuitenkin siihen, että konserniavustuslain 3 §:ssä oleva omistusosuusvaatimus tulee ongelmalliseksi.

RLP-osakkeiden käyvästä arvosta oli Verohallinnolta saatu ennakkoratkaisu, jossa RLP-osakkeiden erityispiirteet oli otettu huomioon.

KVL:n ratkaisu

Kun konserniavustuslaki on säädetty, on tuolloin voimassa olleen vuoden 1978 OYL:n mukainen nimellisarvojärjestelmä merkinnyt sitä, että konserniavustuslain 3 §:n omistusosuusvaatimus ”yhdeksän kymmenesosaa toisen kotimaisen osake­yhtiön osakepääomasta” on samalla ollut yhdeksän kymmenesosaa yhtiön kaikista osakkeista, vaikka sitä ei suoraan lainsäännöksessä sanotakaan. Osakkeiden äänimäärällä ei ole säännöksen soveltumisen kannalta merkitystä. Edellä mainittu merkitsisi sitä, että 12–15 prosenttia RLP-osakkeita yhtiön kaikista osakkeista johtaisi siihen, että A Oy:n ja B Oy:n välillä ei ole avainhenkilöiden osakemerkinnän jälkeen konserniavustuslain 3 §:ssä edellytettyä omistussuhdetta.

Toisaalta lain sanamuoto on varsin selvä. Omistusosuusvaatimus kytketään siihen, että osakkeet tuottavat oikeuden osakepääomaan. Kun RLP-osakkeiden omistajat eivät saaneet tähän minkäänlaista oikeutta, johtaa lain sanamuoto puolestaan siihen, että B Oy:n yhdeksän kymmenesosan omistusosuus A Oy:ssä täyttyy, vaikka RLP-osakkeita olisikin yhtiön kaikista osakkeista 12–15 prosenttia.
Keskusverolautakunta katsoi, että konserniavustuslain 3 §:ssä säädettyä omistusosuusvaatimusta oli tulkittava siten, että omistusosuusvaatimus täyttyisi, jos yhtiö omistaisi toisen yhtiön ulkona olevista osakkeista vähintään yhdeksän kymmenesosaa. Koska hakemuksessa kuvatun annin jälkeen B Oy ei omistaisi vähintään yhdeksää kymmenesosaa A Oy:n ulkona olevista osakkeista, ei A Oy:n katsottu olevan B Oy:n konserni­avustuslain 3 §:ssä tarkoitettu tytäryhteisö eikä A Oy siten voinut antaa elinkeinotulostaan vähennyskelpoista konserniavustusta B Oy:lle.
KVL:n ratkaisu ei ole vielä lainvoimainen.

Arvioita ja pohdintoja

Vaikka lain sanamuoto olisikin ehkä puoltanut toisenlaista lopputulosta, KVL:n ratkaisussa annetaan sanamuodolle sellainen merkitys, joka sillä on tosiasiallisesti ollut lakia säädettäessä vuoden 1978 OYL:n nimellisarvoperusteissa järjestelmässä, vaikka nykyisin ollaankin vuoden 2006 OYL:n nimellisarvottomassa järjestelmässä. KVL:n ratkaisun lopputulosta ei voi ehkä pitää yllättävänä. Jos konserniavustuslain 3 §:n soveltamisessa ratkaisevaa olisi lain sanamuodon mukaisesti osakepääoma, miten tällöin arvioitaisiin tilannetta, jos yhtiöllä ei ole lainkaan osakepääomaa? Tämän vuoksi ymmärrettävää on kytkeä säännöksen soveltaminen osakkeiden lukumäärään.

KVL toteaa ratkaisussaan, että oikeuskäytännössä on katsottu, että yhtiön hallussa olevia omia osakkeita ei tule sisällyttää mukaan omistusosuuden laskentaan. Tällä KVL tarkoittaa ratkaisua KVL 79/2006. Siinä B Oy omisti 60 prosenttia A Oy:n osakkeista. A Oy oli hankkinut omia osakkeitaan siten, että sen itsensä omistuksessa oli loput 40 prosenttia osakkeista. KVL katsoi, että A Oy:n hallussa olevia omia osakkeita ei otettu huomioon konserniavustuslain 3 §:n mukaista yhdeksän kymmenesosan omistusosuutta laskettaessa. A Oy sai vähentää B Oy:lle antamansa konserniavustuksen. Sanamuodon­mukaisesti arvioiden konserniavustuslain 3 §:n omistusedellytys ei olisi täyttynyt, kun B Oy ei omistanut yhdeksää kymmenesosaa A Oy:n osakepääomasta. Yhtiön hallussa olevat omat osakkeet eivät tuota osakeoikeuksia (OYL 3:2.3). Tämä ja OYL:n omia osakkeita koskevat säännökset huomioon ottaen on perusteltua, että yhtiön hallussa olevia omia osakkeita ei oteta huomioon, kun arvioidaan konserniavustuslain 3 §:n omistusosuusvaatimusta.

Tämän ratkaisun perusteella voidaan sanoa, että omistusosuusvaatimusta arvioidaan ulkona olevien osakkeiden määrän perusteella. Toisaalta, kun yhtiön hallussa olevat omat osakkeet eivät tuota yhtiölle itselleen osakeoikeuksia, B Oy:n omistamat 60 prosenttia A Oy:n osakkeista merkitsivät sitä, että B Oy omisti 100 prosenttia A Oy:n osakepääomasta. Ratkaisusta KVL 79/2006 saadaan siis yhtä hyvin tukea KVL:n ratkaisun lopputulokselle asiassa KVL 7/2022, mutta siitä voidaan saada tukea myös siitä poikkeavalle konserniavustuslain 3 §:n sanamuotoon perustuvalle ratkaisulle.

Ratkaisun perusteella voidaan sanoa, että omistusosuusvaatimusta arvioidaan ulkona olevien osakkeiden määrän perusteella.

Konserniavustus on yhtiöoikeudellisesti vieras mekanismi, ja se on synnyttänyt jonkin verran yhtiöoikeudellisia ongelmia. Niitä voi tulla näkyviin, jos konserniavustuksen antajayhtiössä on vähemmistöosakkeenomistajia. Esille on käytännössä noussut se, että vain enemmistöosakkeenomistajalle eli emoyhtiölle annettava konserniavustus voi täyttää yhtiöoikeudellisesti laittoman varojenjaon tunnusmerkistön, jos vähemmistö­osakkeenomistajille ei suunnata kompensoivaa osingonjakoa. Suunnattuun osingonjakoon puolestaan voi liittyä omia vero-ongelmia. Ne ilmenevät hyvin ratkaisusta KVL 68/2008. Siinä B Oy omisti A Oy:n osakkeista 90 prosenttia ja loput omisti A Oy:n toimitusjohtaja C. C ei omistanut B Oy:n osakkeita. A Oy:n oli tarkoitus antaa B Oy.lle konserniavustus. Koska konserniavustuksen jakaminen enemmistöosakkaalle vähentää vähemmistöosakkaan näkökulmasta yhtiön voitonjakokelpoisia varoja, A Oy aikoi kompensaationa jakaa voimassa olleesta yhtiöjärjestyksestään poikkeavalla tavalla osinkoa pelkästään vähemmistö­osakas C:lle.

KVL katsoi, että yhtiöjärjestyksen osingonjakomääräyksistä poiketen suoritettavaan kompensaatioon ei sovelleta C:n verotuksessa osinkoa koskevia säännöksiä. Kyseessä ei myöskään ollut muu tuloverolain 32 §:ssä tarkoitettu pääomatulo. C:n saama suoritus katsottiin hänen ansiotulokseen.

C:n saamassa suorituksessa katsottiin kuitenkin olevan kysymyksessä osinko, jos yhtiöjärjestystä muutettiin niin, että yhtiössä oli kaksi osakesarjaa, joista toiselle voitaisiin maksaa konserniavustusta ja toiselle osinkoa kompensaationa konserni­avustuksesta. Jaettavan osingon peruste oli määrättävä yhtiöjärjestykseen kuitenkin niin, ettei osakkailla ollut harkintavaltaa osingonjaon kohdistumisesta osakesarjojen kesken.