Realisoitumaton arvonnousu ei ole peiteltyä osinkoa

Taustaa

Verotusmenettelystä annetun lain (VML) 29 § sisältää keskeisimmät peiteltyä osinkoa koskevat säännökset. Säännöstö korostaa osakeyhtiön ja sen osakkeenomistajan erillisyyttä. Osakeyhtiön ja osakkeenomistajan varat ja velat on pidettävä selvästi erossa toisistaan eikä osakkeenomistaja voi vapaasti ja korvauksetta käyttää yhtiön omaisuutta.

Alun perin peitellyn osingon säännöksillä pyrittiin turvaamaan osakeyhtiön ja sen osakkeenomistajan kahdenkertaista verotusta. Kun osakeyhtiötä verotetaan sen tulosta ja osinko oli täysimääräisesti veronalaista tuloa, peitellyn osingon säännöksillä huolehdittiin siitä, että tätä verotuksen kahdenkertaisuutta ei voitu välttää esimerkiksi sillä, että osakeyhtiöstä siirrettiin varoja tai annettiin etuja käypää arvoa alemmalla hinnalla osakkeenomistajille. Peiteltyä osinkoa koskeva säännöstö on säilynyt osana verolainsäädäntöä, vaikka osakeyhtiön jakaman voiton verotus on nykyisin vain osin kahdenkertaista.

Peitellystä osingosta on vuosikymmenten mittaan kertynyt runsaasti oikeuskäytäntöä.

VML 29 §:n 1 momentin mukaan peitellyllä osingolla tarkoitetaan rahanarvoista etuutta, jonka osakeyhtiö antaa osakkaansa tai tämän omaisen hyväksi osakkuusaseman perusteella tavallisesta olennaisesti poikkeavan hinnoittelun johdosta tai vastikkeetta. Tällaisessa tilanteessa on yhtiön verotuksessa meneteltävä niin kuin olisi käytetty käypää hintaa ja osakkaan veronalaiseksi tuloksi katsotaan käyvän hinnan ja käytetyn hinnan erotus.

Toinen peitellyn osingon muoto on säännelty VML 29.2 §:ssä. Se tulee sovellettavaksi, jos osakeyhtiö hankkii omia osakkeitaan tai lunastaa niitä tai osakepääomaansa alentamalla jakaa varojaan osakkeenomistajille osingosta menevän veron välttämiseksi.

Käytännössä peiteltynä osinkona verotettaviksi tulevat edut ovat usein melko arkipäiväisiä, osakeyhtiöstä otettuja etuja. Peiteltyä osinkoa muodostuu muun muassa silloin, jos osakeyhtiön varoilla maksetaan osakkaan yksityisiä menoja. Tällaisia ovat esimerkiksi osakkaan yksityistalouden puhelin- ja autokulut tai harrastustoimintaan liittyvät menot. Peiteltyä osinkoa voi syntyä myös silloin, jos osakas käyttää yhtiön omaisuutta yksityistaloudessaan maksamatta siitä yhtiölle markkinahintaista vuokraa tai ilman, että omaisuuden käyttämisestä saatua etua on käsitelty luontoisetuna palkkakirjanpidossa.

TVL 33 d §:n mukaan peitellystä osingosta 75 prosenttia on veronalaista ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa. Peitellystä osingosta ei katsota osaakaan pääomatuloksi.

Peitellyn osingon verotus voi johtaa varsin raskaisiin veroseuraamuksiin, kun otetaan huomioon osakkaan ja yhtiön verotuksessa peitellyn osingon johdosta tehtävät oikaisut. Lisäksi kummallekin osapuolelle tulee usein veronkorotus.
Peitellystä osingosta on vuosikymmenten mittaan kertynyt runsaasti oikeuskäytäntöä. Seuraava korkeimman hallinto-oikeuden julkaisema ratkaisu osoittaa, että verohallinnolta ja myös hallinto-oikeudelta näyttää joskus unohtuvan vanhan oikeuskäytännön linjaukset. Ratkaisu sisältää kuitenkin myös uusia tuulahduksia.

Ratkaisun KHO 2020:23 tosiseikat

Ratkaisun tosiseikat ovat verraten yksinkertaiset. A:n omistama B Oy myi omistamansa luxemburgilaisen yhtiön osakekannan A:n lasten omistamalle D Oy:lle. Veroviranomaiset katsoivat, että osakekannan kauppahinta oli käypää arvoa alempi. Tapauksen tosiseikkoja voidaan havainnollistaa seuraavalla kuviolla:

A omisti kokonaan B Oy:n osakekannan. B Oy omisti 13 349 kappaletta luxemburgilaisen arvopaperikauppaa ja sijoitustoimintaa harjoittaneen C S.P.F:n osaketta ja A yhden osakkeen. B Oy ja A myivät C S.P.F:n osakkeet D Oy:lle. A:n lapset omistivat D Oy:n osakekannan. Osakekannan kauppahinta oli 100 000 euroa. Osakekaupasta oli sovittu suullisesti kesällä 2009 ja edellä mainittu kauppahinta perustui tilintarkastajan C S.P.F:n välitilinpäätöksen 30.6.2009 perusteella antamaan lausuntoon osakkeiden arvosta. Osakekauppaa koskeva kirjallinen sopimus allekirjoitettiin 30.12.2009. Sopimuksen mukaan kaupan loppuun saattamista lykätään siihen saakka, kunnes D Oy saa selvitetyksi, että se on C S.P.F:n uutena omistajana oikeutettu tiettyihin Luxemburgin valtion lainsäädännön mukaisiin perheyhtiöitä koskeviin veroetuihin. Ellei selvyyttä saataisi 30.5.2010 mennessä, kauppasopimus ei tulisi voimaan. Selvitys valmistui 12.4.2010, ja osapuolet toteuttivat kaupan 26.4.2010 allekirjoitetulla sopimuksella.

Verohallinto katsoi, että C S.P.F:n osakkeiden luovutus oli tapahtunut 26.4.2010 ja että osakkeiden käypä arvo tulee laskea yhtiön tilinpäätöksen 31.12.2009 perusteella. Verohallinto katsoi osakekannan käyväksi arvoksi 4 264 217,10 euroa. Verohallinto lisäsi A:n verovuoden 2010 ansiotuloihin VML 29 §:n nojalla peiteltynä osinkona B Oy:n alihintaisessa osakekaupassa ostajayhtiöltä perimättä jääneen kauppahinnan määrän eli 4 163 905,09 euroa. Perusteena tälle oli se, että A:n katsottiin ”tavallaan ottaneen” C S.P.F:n osakkeet B Oy:stä alihintaan ja sitten siirtäneen ne lastensa osakeyhtiölle. Todellisuudessahan tällaista ei ollut tapahtunut, vaan osakkeet olivat siirtyneet suoraan B Oy:ltä D Oy:lle.

Kaupasta aiheutui myös muita veroseuraamuksia. B Oy:n vuoden 2010 tuloon lisättiin sen myymien C S.P.F:n osakkeiden käyvän arvon ja osakkeiden poistamatta olevan hankintamenon erotus. D Oy:n osakkeenomistajina oleville A:n lapsille määrättiin lahjavero. Veroja tuli siis maksuun monella taholla ja vaikuttaa siltä, että verotus kokonaisuutena oli vähintäänkin kahdenkertaista tai jopa kolminkertaista.

Verotuksen oikaisulautakunta poisti peiteltynä osinkona A:n tuloon lisätyn määrän, mutta Helsingin hallinto-oikeus kumosi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen johdosta oikaisulautakunnan päätöksen ja saattoi voimaan A:n vahingoksi toimitetun veronoikaisun. Hallinto-oikeus totesi VML 29 §:n esitöihin viitaten, että peitellyn osingon ei tarvitse tulla välittömästi osakkaalle tai tämän omaiselle, vaan se voi tulla näiden hyväksi myös välillisesti. Esimerkkinä tällaisesta välillisestä tahosta on lainvalmisteluaineistossa mainittu muun muassa osakkaan määräysvallassa oleva henkilöyhtiö. Hallinto-oikeus katsoi, että myös verovelvollisen lasten kokonaan omistamalle osakeyhtiölle syntynyt etu voidaan katsoa annetuksi verovelvollisen omaisen eli tässä tapauksessa A:n lasten hyväksi VML 29 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

KHO kumosi hallinto-oikeuden ratkaisun ja saattoi verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen lopputuloksen voimaan. A:n ei katsottu saaneen peiteltyä osinkoa, vaikka hänen omistamansa B Oy olisikin myynyt C S.P.F:n osakkeita alihintaan A:n lasten omistamalle D Oy:lle.

KHO:n ratkaisussa todetaan, että TVL 33 d §:ssä, VML 29 §:ssä eikä muuallakaan verolainsäädännössä ole nimenomaisesti säädetty siitä, voiko esillä olevan kaltaisessa tilanteessa kertyä peiteltyä osinkoa. Tämän vuoksi asiassa on otettava huomioon se, mitä tuloverolaissa tarkoitetaan tulolla.

TVL 29 §:n 1 momentin mukaan tulolla tarkoitetaan verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamia tuloja. Yritys- ja pääomaverouudistusta koskeneessa hallituksen esityksessä on todettu, että peiteltynä osinkona saatu suoritus on verrattavissa mihin tahansa rahanarvoiseen etuuteen, jonka osakas tai tämän omainen saa yhtiöltä.

Esillä olevassa tilanteessa B Oy oli myynyt C S.P.F:n osakkeet D Oy:lle. Jos kauppahinta oli käypää arvoa alempi,
D Oy:n osakkeiden arvo on tällöin saattanut nousta. TVL 29.1 §:n säännös huomioon ottaen realisoitumaton arvonnousu eli pelkkä omaisuuden arvonnousu ei kuitenkaan ole veronalaista tuloa. A:n omaisten ei siten voida katsoa saaneen TVL 29.1 §:ssä tarkoitettua rahanarvoista etuutta vielä heidän omistamiensa D Oy:n osakkeiden mahdollisen arvonnousun vuoksi. He eivät ole kyseisessä kaupassa saaneet muutakaan rahanarvoista etuutta. Tämän vuoksi A ei ole saanut peiteltyä osinkoa, vaikka hänen kokonaan omistamansa B Oy olisikin myynyt C S.P.F:n osakkeet alihintaan D Oy:lle.

Ratkaisun ulottuvuudesta

KHO:ssa esillä olleessa asiassa oli monia kiistakysymyksiä, mutta KHO otti kantaa vain siihen, saiko A peiteltyä osinkoa, jos hänen omistamansa B Oy myi omistamansa luxemburgilaisen yhtiön osakkeet mahdollisesti alihintaan A:n lasten omistamalle D Oy:lle. Kun KHO katsoi, että kysymyksessä ei voinut olla peitelty osinko, ei sen tarvinnut ottaa kantaa luovutettujen osakkeiden arvoa koskevaan kysymykseen eikä siihen, milloin luovutuksen oli katsottava tapahtuneen tai minkä ajankohdan arvojen perusteella luovutettujen osakkeiden arvo tuli määrittää. KHO ratkaisi vain sen, muodostuiko A:lle peiteltyä osinkoa. Kun KHO katsoi, että A ei ollut saanut B Oy:stä peiteltyä osinkoa, ei B Oy:n tuloon voida peiteltyä osinkoa koskevien säännösten nojalla tehdä lisäyksiä. Näin ollen KHO:n ratkaisu johtanee myös B Oy:n verotuksen oikaisemiseen.

TVL 29.1 §:n ja EVL 4 §:n säännösten perusteella on selvää, että vain realisoituneet tulot ovat veronalaisia, ellei joltain osin ole toisin säädetty. Tämän vahventavat vielä tulon jaksottamissäännökset (TVL 110.1 § ja EVL 19.1 §), jotka nekin koskevat vain realisoituneita tuloja: vain realisoituneita tuloja voidaan lukea verovuoden tuloksi (TVL) tai tuotoksi (EVL). Pelkkä omaisuuden arvonnousu ei eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta kuulu TVL:n ja EVL:n tulokäsitteen alaan. Kun VML 29.1 §:ssä peitellyllä osingolla tarkoitetaan rahanarvoista etuutta, on sillä jo sanamuotonsakin perusteella kytkentä TVL 29.1 §:ään. Kummassakin säännöksessä puhutaan rahanarvoisesta etuudesta. Näin ollen peitellyn osingon alaan ei kuulu realisoitumaton arvonnousu. EVL:ssa on eräitä realisoitumattomia tuloja koskevia poikkeusäännöksiä muun muassa EVL 5 §:n 6 kohdassa ja 8–12 kohdissa, mutta näillä ei ole ratkaisussa esillä olleen peitellyn osingon arvioinnin kannalta merkitystä.

Kun pelkkä omaisuuden arvonnousu ei kuulu tuloverotuksen tulokäsitteen alaan, ei A:n lasten voida katsoa saaneen tulokäsitteen mukaista rahanarvoista etuutta, vaikka B Oy olisi myynyt osakkaansa A:n lasten omistamalle D Oy:lle C S.P.F:n osakkeet käypää arvoa alemmalla hinnalla. B Oy ei siis ole antanut hinnoittelun muodossa A:n omaisille VML 29.1 §:ssä tarkoitettua rahanarvoista etuutta. Tällöin ei myöskään A:n tuloksi voida katsoa peiteltyä osinkoa.

KHO:n ratkaisu on selkeä. Ratkaisu on linjassa vanhan ratkaisun KHO 1985 I 55 kanssa. Siinä korottoman lainan antamisen sisaryhtiölle ei katsottu tulleen yhtiöiden yhteisten osakkaiden hyväksi sillä tavalla, että heitä olisi voitu verottaa peitellystä osingosta. Jostain syystä verohallinto ja hallinto-oikeus sivuuttivat tämän ratkaisun omassa päätöksenteossaan. KHO:n nyt antamasta ratkaisusta ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. VML 29 § soveltuu, jos osakeyhtiö antaa hinnoittelupoikkeaman muodossa edun (esimerkiksi myy auton käypää arvoa alemmalla hinnalla) osakeyhtiön osakkaan tai tämän omaisten hallitsemalle henkilöyhtiölle. Edun katsotaan tällöin realisoituvan osakeyhtiön osakkaalle.

Perusteena tälle on henkilöyhtiön osakeyhtiöstä poikkeava yksityisoikeudellinen ja vero-oikeudellinen asema. Lopputulos perustuu henkilöyhtiön ja sen yhtiömiehen yksityisoikeudelliseen läheiseen suhteeseen, jota verotuksessa ilmentää henkilöyhtiön verotusasema jaettavana yhtymänä, sen voitonjaon verovapaus ja myös mahdollisuus ”yksityisottoihin”. Tästä suhteesta seuraa se, että henkilöyhtiölle tullut etu on katsottava realisoituneen yhtiömiehen verotuksessa. Tulkinnanvaraista mielestäni kuitenkin on se, kuinka pitkälle tämä ajattelutapa ulottuu henkilöyhtiöiden kohdalla, koska yhtiömiehen ottaessa kiinteistön ja arvopaperin yhtymästä arvostaminen tapahtuu käyvän arvon mukaan (EVL 51 b 3 mom.).

Toiselle osakeyhtiöllekin annettu hinnoittelupoikkeama voi johtaa peitellyn osingon verotukseen. Jos edunsaajayhtiö on keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö, jonka osakkeenomistajina ovat edun antaneen yhtiön osakkeenomistajat tai heidän omaisensa ja etu on tullut alentuneena yhtiövastikkeena tai muutoin ”välittömästi” tai ”konkreettisesti” edun antaneen yhtiön osakkaille tai heidän omaisilleen, VML 29.1 §:n soveltaminen on mahdollista. Tällainen etu kuuluu myös TVL:n tulokäsitteen piiriin. Tämä linjaus ilmenee ratkaisusta KHO 1985 I 54.