CTA Paikka

KHO:n linjauksia: Sulautumisvastike (KHO 2021:35) ja rajat ylittävä sulautuminen (KHO 2021:36)

18.5.2021 Seppo Penttilä

Sulautumissäännösten soveltamisalasta

EVL 52 a §:n 1 kohdan mukaan sulautumisella tarkoitetaan menettelyä, jossa sulautuva yhtiö purkautuen selvitystila­menettelyttä siirtää kaikki varansa ja velkansa vastaanottavalle yhtiölle ja jossa sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita. Sulautumisvastike saa olla myös rahaa, kuitenkin enintään kymmenen prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa.

Vuonna 2006 pykälään lisättiin 2 kohta, joka koskee tytäryhtiösulautumista ja sisaryhtiösulautumista. Tytäryhtiösulautuminen on kysymyksessä, kun vastaanottava yhtiö omistaa kaikki sulautuvan yhtiön osakepääomaa edustavat osakkeet. Sisaryhtiösulautumisessa emoyhtiö omistaa kaikki sulautuvan ja vastaanottavan yhtiön osakepääomaa edustavat osakkeet. Tytär- ja sisaryhtiösulautumisessa ei tarvitse antaa sulautumisvastiketta. Tytäryhtiösulautumisessa sitä ei voitaisi edes antaa.

Sulautumisvastikkeen antaminen on EVL 52 a §:ssä säännelty verrattain ahtaasti. Verohallinnossa on vuoden 2006 jälkeen ollut taipumusta tulkita EVL 52 a §:ää siten, että sulautumisessa tulee aina antaa sulautumisvastike, ellei kysymyksessä ole juuri sellainen sulautuminen, joka on kuvattu EVL 52 a §:n 2 kohdassa. Sulautumisvastike voitaisiin tämän tulkinnan mukaan olla antamatta vain ”puhtaissa” tytäryhtiö­sulautumisissa ja sisaryhtiösulautumisissa. Tälle linjalle ei kuitenkaan löydy tukea oikeuskäytännöstä.

EVL:n sulautumista koskevat 52 a §:n ja 52 b §:n säännökset on kirjoitettu kotimaisten osakeyhtiöiden sulautumista silmällä pitäen. EVL 52.2 §:ssä säännösten soveltamisalaa laajennetaan yritysjärjestelydirektiivin mukaisesti koskemaan tilanteita, joissa osallisina ovat toisissa EU:n jäsenvaltioissa asuvat yritysjärjestelydirektiivissä tarkoitetut yhteisöt. Sen lisäksi säännöksiä tulee soveltaa myös sulautumisiin, joissa osallisena on EU:n ulkopuolisissa ETA-valtioissa (esim. Norjassa) asuvia yhteisöjä.

EVL 52 b §:n 4 momentissa säännellään sulautumisen vaikutus sulautuvan yhtiön osakkeenomistajan verotukseen. Sulautuvan yhtiön osakkeiden vaihtamista vastaanottavan yhtiön osakkeisiin ei pidetä osakkeiden luovutuksena. Sulautumisvastikkeena saatujen osakkeiden hankintamenoksi luetaan sulautuvan yhtiön osakkeiden hankintameno. Osakkeenomistajan verotuksessa, niin kuin muutoinkin sulautumisessa, sovelletaan siis jatkuvuusperiaatetta. Oikeuskäytännöstä löytyy vanhoja ratkaisuja, joissa Suomessa asuvan osakkeenomistajan verotuksessa on sovellettu sulautumista koskevia säännöksiä myös silloin, kun sulautumisen osapuolina ovat olleet EU:n ja ETA:n ulkopuolisissa valtioissa sijaitsevat yhtiöt. Suomessa asuvan osakkeenomistajan verotuksessa sulautumista koskevien säännösten soveltamisala on siis ollut laajempi kuin vain EVL 52 ja 52 a ja 52 b §:n perusteella saattaisi päätellä.

KHO on julkaissut kaksi uutta ratkaisua sulautumissäännösten soveltamisalasta. Ratkaisussa KHO 2021:35 esillä oli se, tuliko suunnitellussa sulautumisessa antaa sulautumisvastike, jotta sitä voidaan pitää EVL 52 a §:n vaatimukset täyttävänä sulautumisena. Ratkaisussa KHO 2021:36 otettiin kantaa siihen, edellyttääkö EVL 52 a §:n soveltaminen sitä, että rajat ylittävä sulautuminen on Suomen OYL:n mukainen sulautuminen.

Ratkaisu KHO 2021:35 – Sulautumisvastike

X ja Y omistivat kokonaisuudessaan yhdysvaltalaisen A Corporationin ja suomalaisen B Oy:n osakekannat. A Corporationin he omistivat puoliksi, mutta osakassopimuksen mukaan X:llä oli hieman suurempi etuoikeus yhtiön tulokseen ja omaan pääomaan. Myös B Oy:n he omistivat lähes puoliksi, mutta yhtiön erilajisten osakkeiden avulla X:llä oli B Oy:ssä samanlainen taloudellinen etuoikeus kuin hänellä oli A Corporationissa. Näin ollen kummankin yhtiön omistusrakenne oli identtinen äänivaltaisten osakkeiden ja taloudellisten etuoikeuksien osalta.

B Oy omisti kokonaisuudessaan yhdysvaltalaisen C Inc:n osakekannan. A Corporationin oli tarkoitus sulautua C Inc:iin Yhdysvaltojen paikallista yhtiö- ja verolainsäädäntöä noudattaen. Sulautuminen vastasi juridisesti suomalaista osakeyhtiölain säännösten mukaista sulautumista. Sulautumisessa ei ollut tarkoitus antaa sulautumisvastiketta. X ja Y hakivat KVL:lta ennakkoratkaisua siihen, sovelletaanko heidän verotuksessaan TVL 28 §:stä ja EVL 52 b §:n 4 momentista ilmenevää jatkuvuusperiaatetta. Siltä varalta, että kyseisiä säännöksiä ei sovellettaisi, he kysyivät myös sitä, sovelletaanko mainittuja säännöksiä, jos kumpikin saa sulautumisvastikkeena yhden C Inc:n osakkeen.

KVL katsoi, että X:n ja Y:n verotuksessa ei sovelleta sulautumista koskevia säännöksiä, jos A Corporation sulautuu hakemusasiakirjoissa kuvatulla tavalla C Inc:iin ilman, että C Inc. antaa sulautumisvastiketta A Corporationin osakkeenomistajille. KVL totesi, että kysymyksessä ei ole EVL 52 a §:n 2 kohdassa tarkoitettu sisaryhtiösulautuminen, joka on mahdollista toteuttaa ilman sulautumisvastiketta. Lisäksi KVL katsoi, että sulautumista koskevia säännöksiä ei sovelleta silloinkaan, jos X ja Y saavat vastikkeena yhden C Inc:n osakkeen. KVL:n mukaan tällöin ei olisi kysymyksessä sulautumisena pidettävä järjestely vaan järjestely, jossa luonnollisten henkilöiden varallisuutta siirretään vastaanottavalle yhtiölle nimellistä vastiketta vastaan. Sinänsähän on selvää, että X:n ja Y:n varallisuus ei olisi pienentynyt, koska heidän omistamiensa B Oy:n osakkeiden arvo olisi järjestelyssä noussut. KVL:n päätöksen lopputulos perustuu näkemykseen, että vastikeosakkeiden määrän tulisi vastata vastaanottavan ja sulautuvan yhtiön osakkeiden arvojen suhdetta, vaikka EVL 52 a §:ssä ei tällaista edellytystä olekaan.

KHO kumosi KVL:n ennakkoratkaisun. KHO lausui uutena ennakkoratkaisuna, että A Corporationin sulautuessa C Inc:iin ilman, että C Inc. antaa sulautumisvastiketta A Corporationin osakkeenomistajille, sulautumiseen sovelletaan TVL 28 §:ää ja EVL 52 b §:n 4 momenttia. X:lle ja Y:lle ei siis aiheudu veroseuraamuksia sulautumisen yhteydessä. Kun päätöksen lopputulos oli tämä, KHO ei ottanut kantaa toissijaiseen ennakkoratkaisukysymykseen eli siihen, olisiko sulautumista koskevia säännöksiä sovellettu, jos sulautumisvastikkeena olisi annettu X:lle ja Y:lle yksi vastaanottavan yhtiön osake.

Arviointia

Yhdysvalloissa tapahtuva A Corporationin sulautuminen C Inc:iin vastasi juridisesti suomalaista OYL:n mukaista sulautumista. Yhdysvaltojen verotuksessa kyseessä oli veroneutraali järjestely, joten tältäkin osin tilanne vastasi Suomen oikeustilaa. Yhdysvalloissa ei edellytetty sulautumisvastikkeen antamista.
Yritysjärjestelyjä koskevien säännösten tavoitteena on poistaa verotuksellisia esteitä yritystoiminnan uudelleenjärjestelyiltä. Koska yritysjärjestelysäännökset on ulotettu koskemaan myös TVL:n nojalla verotettavia verovelvollisia, säännösten tavoitteen piirissä ovat myös luonnollisten henkilöiden omistamat yritysryhmät. Kun säännösten tarkoitus mainitaan KHO:n ratkaisussa, se on ollut yhtenä lähtökohtana ratkaisua tehtäessä. Säännösten tarkoitus puoltaa sulautumista koskevien säännösten soveltamista esillä olevassa tapauksessa.

EVL 52 a §:n sulautumisvastiketta koskeva sääntely oli alun perin epäonnistunut, koska siinä edellytettiin aina sulautumisvastikkeen antamista. Sanamuodon mukaisesti tulkiten tämä olisi voinut merkitä sitä, että EVL:n sulautumista koskevia säännöksiä ei olisi sovellettu tytäryhtiösulautumisiin. Lainvalmisteluaineistossa olevaan mainintaan tukeutuen sulautumissäännöksiä kuitenkin sovellettiin tytäryhtiösulautumisiin. Oikeuskäytännössä soveltamisala laajeni myös sisaryhtiösulautumisiin, vaikka niissäkään ei annettu sulautumisvastiketta. Vuonna 2006 EVL 52a §:ään lisättiin 2 kohta, jonka mukaan tytäryhtiösulautuminen ja sisaryhtiösulautuminen ovat EVL:ssa tarkoitettuja sulautumisia, vaikka niissä ei anneta sulautumisvastiketta. Näin säännöstä muokattiin oikeuskäytännön kehitykseen, mutta sulautumisvastikkeen antamatta koskeva sääntely jäi edelleenkin kapea-alaiseksi. Edelleenkin oli tilanteita, joissa sulautuvan yhtiön osakkeenomistajan kannalta ei ole tarvetta sulautumisvastikkeen antamiselle.

Vuoden 2006 lainmuutoksen jälkeenkin oikeuskäytännössä on hyväksytty sulautumisvastikkeen antamatta jättäminen laajemmin kuin vain puhtaissa tytäryhtiö- ja sisaryhtiösulautumistapauksissa. Ratkaisussa KHO 2007 T 2903 (=KVL 32/2007) EVL 52 a §:ää sovellettiin sulautumiseen, vaikka sulautumisvastiketta ei annettu, kun vastaanottava yhtiö omisti 60 prosenttia sulautuvan yhtiön osakkeista ja vastaanottavan yhtiön kaikki osakkeet omistava emoyhtiö omisti loput 40 prosenttia sulautuvan yhtiön osakkeista. Kyseessä ei ollut puhdas sisaryhtiösulautuminen, koska vastaanottavan yhtiön emo­yhtiö ei omistanut kaikkia sulautuvan yhtiön osakkeita. Ratkaisussa KHO 2010:79 vastaanottavan yhtiön kaikki osakkeet omisti luonnollinen henkilö. Hän omisti 26,4 prosenttia sulautuvan yhtiön osakkeista ja loput 76,6 prosenttia oli vastaanottavan yhtiön omistuksessa. Vastaanottava yhtiö ei antanut sulautumisvastiketta sen kaikki osakkeet omistavalle luonnolliselle henkilölle. Sulautumissäännöksiä sovellettiin. KHO on itse näissä ratkaisuissaan luonnehtinut näitä tilanteita tytär- ja sisar­yhtiösulautumisiin verrattaviksi sekasulautumisiksi.

Nyt annettu ratkaisu on jatkoa joustavalle sulautumisvastikkeen antamatta jättämistä koskevalle linjalle ja ehkä askel pidemmälle aikaisempiin ratkaisuihin verrattuna. X ja Y omistivat ennen sulautumista välittömästi koko sulautuvan yhtiön (A Corp) osakekannan ja välillisesti (B Oy:n kautta) koko vastaanottavan yhtiön (C Inc) osakekannan. Kysymyksessä ei ollut ”puhdas” sisaryhtiösulautuminen. X:n ja Y:n välitön omistus A Corp:ssa muuttui sulautumisessa B Oy:n kautta tapahtuvaksi välilliseksi omistamiseksi. Se, että tällaisella muutoksella on omat verotukselliset vaikutuksensa, jos A Corp:n edustama omaisuus jossain vaiheessa myydään, ei voi olla perusteena sille, että järjestelyyn ei sovellettaisi sulautumista koskevia säännöksiä.

Sulautuvan yhtiön (A Corp) omistusrakenne oli identtinen B Oy:n omistusrakenteen kanssa äänivaltaisten osakkeiden ja taloudellisten etuoikeuksien osalta. Sulautuminen ei muuttanut X:n ja Y:n keskinäisiä omistussuhteita. Näissä oloissa X:n ja Y:n ei ollut tarpeen saada sulautumisvastiketta vastaanottavana yhtiönä olevalta B Oy:n tytäryhtiöltä C Inc:ltä. Tilanne rinnastuu luontevasti EVL 52 a §:n 2 kohdassa kuvattuun sisaryhtiösulautumiseen. Lopputulos – sulautumiseen sovellettiin TVL 28 §:n ja EVL 52 b §:n säännöksiä – on perusteltu.

Ratkaisu KHO 2021:36 – Rajat ylittävä sulautuminen

Ratkaisussa KHO 2021:36 oli kysymys samasta yritys- ja omistuskokonaisuudesta kuin edellä käsitellyssä ratkaisussa KHO 2021:35. Nyt kysyttiin kuitenkin sitä, sovelletaanko X:n ja Y:n verotuksessa TVL 28 §:stä ja EVL 52 b §:n 4 momentista ilmenevää jatkuvuusperiaatetta, jos yritysjärjestely toteutetaankin niin, että A Corporation ei sulaudukaan B Oy:n tytäryhtiöön yhdysvaltalaiseen C Inc:iin vaan B Oy:öön. Kysymyksessä olisi siis rajat ylittävä sulautuminen. Tässäkään sulautumisessa ei ollut tarkoitus antaa X:lle ja Y:lle sulautumisvastiketta.

A Corporationin sulautuminen B Oy:öön tultiin toteuttamaan Yhdysvaltojen paikallisen lainsäädännön mukaisesti. Suomen OYL:n mukaan rajat ylittävät sulautumiset ovat mahdollisia, mutta OYL 16:19:ssä edellytetään, että suomalaiseen osakeyhtiöön voi sulautua vain EU/ETA-valtiossa rekisteröitynyt yritys. A Corporationin sulautuminen B Oy:öön ei siis ollut OYL:n mukainen sulautuminen. Tämän vuoksi KVL katsoi, että X:n ja Y:n verotuksessa ei voida soveltaa sulautumista koskevia säännöksiä. Tämä olisi merkinnyt sitä, että sovellettaviksi olisivat tulleet osakeyhtiön purkautumista koskevat säännökset. Tällöin X:lle ja Y:lle olisi voinut realisoitua luovutusvoitto tai luovutustappio.

KHO kumosi KVL:n ennakkoratkaisun. KHO katsoi, ettei EVL:n sulautumista koskevien säännösten soveltamisen edellytyksenä ollut, että kyseessä olevan sulautumisen tulisi olla Suomen osakeyhtiölain säännösten mukaisesti toteutettava sulautuminen. Näin ollen tällä perusteella ei voitu katsoa, että X:n ja Y:n verotuksissa ei voida soveltaa EVL 52 b §:n 4 momenttia.

Rajat ylittäviä sulautumisia koskevat säännökset otettiin EVL:iin jo vuonna 1995. OYL:iin rajat ylittäviä sulautumisia koskevat säännökset tulivat vasta vuonna 2007 tehdyllä lainmuutoksella. Verotuksessa tuli siten jo ennen OYL:n muutosta hyväksyä rajat ylittävät sulautumiset. Tämän vuoksi EVL:n rajat ylittävää sulautumista koskevien säännösten soveltamisedellytyksenä ei voi olla se, että kyseessä oleva sulautuminen on OYL:n säännösten mukaisesti toteutettava sulautuminen. KHO palautti asian KVL:lle sen seikan selvittämiseksi, täyttikö sulautuminen muilta osin EVL 52 a §:ssä säädetyt edellytykset.

Ratkaisu kuvaa EVL:n sulautumista koskevien säännösten itsenäisyyttä suhteessa OYL:n sulautumissäännöksiin. OYL:ssa mahdollistetaan sellaisia sulautumisia, joita ei verotuksessa pidetä sulautumisina (esim. kolmikantasulautuminen), mutta toisaalta EVL:n mukaan sulautumisena voidaan pitää sellaistakin yritysjärjestelyä, joka ei ole OYL:n mukainen sulautuminen.

Asiantuntijana
Seppo Penttilä professori (em.) Tampereen yliopisto
Ratkaisut: yritysverotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki