KHO:n ja KVL:n yritysverotuspäätöksiä: Osakevaihdossa syntyneen SVOP-rahaston palautus

Taustaa

Osakeyhtiön varoja voidaan osakeyhtiölain (OYL) mukaan jakaa osakkeenomistajille monella eri tavalla. Tavanomaisin varojen jaon muoto on voittovarojen jakaminen. Tällöin kysymyksessä on osinko, ja osakkeenomistajan verotuksessa sitä käsitellään osinkoon soveltuvien säännösten mukaan. Voittovarojen jakamisesta on erotettava varojen jakaminen yhtiön vapaan oman pääoman rahastosta. Myös tällaista varojen jakoa pidetään osakkeenomistajan verotuksessa pääsääntöisesti osinkona, mutta sitä voidaan käsitellä myös luovutuksena verotettavana tulona. Vuonna 2013 tuloverolakiin (TVL), elinkeinoverolakiin (EVL) ja maatilatalouden tuloverolakiin (MVL) lisättiin säännökset, jotka koskevat nimenomaan varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta. 

Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua OYL 13:1:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään TVL 45a §:n ja EVL 6c §:n mukaan veronalaisena luovutuksena siltä osin kuin verovelvolliselle palautetaan tämän yhtiöön tekemä pääomansijoitus, jos pääomansijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta; ja verovelvollinen esittää edellä mainittujen edellytysten täyttymisestä luotettavan selvityksen.

Käytännössä varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta tarkoittaa varojenjakoa OYL 8:2:ssa tarkoitetusta sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta eli SVOP-rahastosta.

Luovutuksena käsiteltävästä SVOP-rahaston jaosta syntynyttä voittoa laskettaessa varojenjaosta vähennetään osakkeen poistamatta oleva hankintameno, kuitenkin enintään luovutuksena pidettävien varojenjaon määrä. Verotuksellinen lopputulos on siis toisenlainen kuin on siinä tapauksessa, että varojenjako verotetaan osinkona.

Vuoden 2013 lainmuutoksesta lähtien on ollut epävarmuutta sen suhteen, miten verotuksessa käsitellään varojenjakoa SVOP-rahastosta, joka on muodostunut yritysjärjestelyjen yhteydessä. Tyypillisesti tällaisia SVOP-rahastoja syntyy osakevaihtojen yhteydessä. Asiaan on nyt saatu KHO:n ratkaisu.

Tapaus KHO 2016:103

Osakevaihdossa syntyneen sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston varojen jakamiseen osakkaille voitiin soveltaa tuloverolain 45 a §:n säännöstä varojenjaon verottamisesta luovutuksena.

Kommentit

Vapaan oman pääoman rahastosta tapahtuvan varojenjaon käsittely luovutuksena edellyttää, että verovelvolliselle palautetaan hänen yhtiöön tekemänsä pääomansijoitus. Lainmuutokseen johtaneessa hallituksen esityksessä todettiin, että tällaisina pääomansijoituksina tulisivat kyseeseen lähinnä osakkaiden maksamat merkintähinnat osakkeista tai optioista taikka muista erityisistä oikeuksista sekä muut oman pääoman sijoitukset.

Hallituksen esityksessä todetaan nimen­omaisesti, että ”säännös ei soveltuisi esimerkiksi yritysjärjestelyissä ja rahastosiirroissa muodostuneiden oman pääoman erien jakoihin”. Valtiovarainvaliokunta piti mietinnössään tällaista rajausta perusteltuna, ”jottei verokohtelu riipu sattumasta tai verovelvollisen omasta valinnasta”. Varsinaisissa lainsäännöksissä yritysjärjestelyjä ja niissä muodostuneita vapaan oman pääoman rahastoja ei kuitenkaan miltään osin mainita eikä näin syntyneistä rahastoista tapahtunutta varojenjakoa aseteta erityisasemaan. Tämän vuoksi lain sanamuodon mukainen päätelmä on, että yritysjärjestelyissä muodostuneista vapaan oman pääoman rahastoista tapahtuva varojenjako tulisi luokitella osingoksi tai luovutuksena käsiteltäväksi tuloksi samanlaisten kriteerien pohjalta kuin muullakin tavalla syntyneiden vapaan oman pääoman rahastojen jako. KHO:n ratkaisussa päädyttiin tällaiseen lain sanamuodon mukaiseen lopputulokseen, niin kuin yleensä tuleekin tehdä.

Ratkaisu KHO 2016:103 koskee Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön KVL:n ennakkoratkaisusta 8/2015 tekemää valitusta. X oli luovuttanut vuonna 2009 toteutetussa osakevaihdossa A Oy:lle omistamansa B Oy:n, C Oy:n ja D Oy:n osakkeet. A Oy:ssä oli myös toinen osakas, joka oli osakevaihdossa luovuttanut A Oy:lle omistamansa D Oy:n osakkeet. Osakkaat saivat vastikkeena A Oy:n uusia liikkeelle laskemia osakkeita luovutettujen osakkeiden käyvän arvon mukaisessa suhteessa. A Oy:n osakkeiden merkintähinta merkittiin kokonaan A Oy:n SVOP-rahastoon. Merkintähintana oli A Oy:lle apporttina luovutettujen osakkeiden käypä arvo. Se oli laskettu yhtiöiden tuotto- ja substanssiarvojen keskiarvona. Verohallinnon vuonna 2009 antaman ennakkotiedon mukaan osake­vaihtoon sovellettiin EVL 52f §:ää ja osakkeenomistajan verotuksessa silloisessa TVL 45.2 §:ssä ollutta (nyk. TVL 45.5 §:ssä) jatkuvuusperiaatteen soveltamista merkitsevää säännöstä. Osakevaihdossa ei siis ollut realisoitunut tuloa osakkeenomistajille. 

A Oy:n SVOP-rahastoon ei ollut kirjattu muita eriä kuin edellä mainitussa osakevaihdossa osakkaiden sijoittamia varoja. A Oy:n tarkoituksena oli jakaa osakkailleen sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston varoja osakeomistuksen mukaisessa suhteessa OYL 13:1.1:n mukaisesti.

X oli sijoittanut hänelle jaettavat varat A Oy:öön osakevaihdossa vuonna 2009. Kun X:lle palautetaan hänen itse yhtiöön sijoittamiaan varoja ja pääomansijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa vuonna 2016 kulunut alle kymmenen vuotta, voitiin hakemuksessa tarkoitettuun varojenjakoon soveltaa KVL:n mukaan TVL 33b.6 §:n, 45a §:n ja 46a §:n säännöksiä. KVL:n mukaan varojenjakoa voitiin siis käsitellä luovutuksena verotettavana tulona eikä se tällöin ollut osinkoa, vaikka vapaan oman pääoman rahasto olikin muodostunut yritysjärjestelyssä. KHO ei muuttanut KVL:n ratkaisun lopputulosta.

Yhtiöoikeudellisesti osakevaihto on osakeanti, jossa osakkeen merkintähinta maksetaan apporttiomaisuudella. Osakkeenomistaja sijoittaa vastaanottavaan yhtiöön omistamiaan kohdeyhtiön osakkeita saaden vastikkeena vastaanottavan yhtiön osakkeita. Osakkeenomistaja tekee tällöin pääomansijoituksen samalla tavalla kuin hän tekee osakeannissa, jossa osakkeen merkintähinta maksetaan rahana. Myös muunlaista apporttiomaisuutta vastaan tapahtunutta osakemerkintää pidetään vakiintuneesti pääomansijoituksena yhtiöön.

Verotuksen näkökulmasta erottavana piirteenä osakevaihtoon on vain se, että osakevaihdossa osakkeiden merkitsijälle ei realisoidu apporttiomaisuuden luovutuksesta veronalaista tuloa. Selkeästi pääomansijoituksena pidettävän sijoituksen luonnehtiminen joksikin muuksi kuin pääomansijoitukseksi ei voi kuitenkaan perustua siihen, että osakkeita luovuttavan osakkeenomistajan verotuksessa osakevaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi. Pelkkä maininta lainvalmisteluaineistossa ei ole riittävä peruste. 

KHO:n päätös sisältää kannanoton myös pääomansijoituksen määrään. Kun osakkeiden merkintähintana on apporttina luovutettavien osakkeiden käypä arvo merkintähetkellä, sijoituksen määrä voi KHO:n päätöksen mukaan ylittää osakkeiden luovuttajan luovutuksen kohteena oleviin yhtiöihin tekemien pääomansijoitusten määrän. Osakevaihdossa saatujen osakkeiden hankintamenoksi osakkeenomistajan verotuksessa muodostuu TVL 45.5 §:n mukaan kuitenkin luovutettujen kohdeyhtiön osakkeiden verotuksessa poistamatta oleva hankintameno. Hankintamenon osalta noudatetaan siis jatkuvuusperiaatetta.