KHO:n ja KVL:n yritysveropäätöksiä: Osakeyhtiön jakautuminen ja verojen kiertäminen

Taustaa

Osakeyhtiön jakautumisen verotusta koskevat säännökset ovat EVL 52c §:ssä. Säännöksessä erotellaan toisistaan kokonaisjakautuminen ja osittaisjakautuminen. Kokonaisjakautumisessa osakeyhtiö purkautuu selvitysmenettelyttä siten, että kaikki sen varat ja velat siirtyvät kahdelle tai useammalle osakeyhtiölle. Osittaisjakautumisessa osakeyhtiö selvitysmenettelyttä siirtää, ilman että se purkautuu, yhden tai useamman liiketoimintakokonaisuutensa sellaisenaan yhdelle tai useammalle osakeyhtiölle ja jättää vähintään yhden liiketoimintakokonaisuuden siirtävään yhtiöön. Kummassakin tapauksessa jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa kunkin vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita. Rajoitetussa määrin vastike saa olla myös rahaa.

Jakautumisella yhtiökokonaisuus voidaan hajauttaa useaksi eri yhtiöksi samojen omistajien hallussa. Usein jakautuminen on keino, jolla pyritään taseen keventämiseen erottamalla varsinaisen ydinliiketoiminnan kannalta vähemmän tärkeä omaisuus erillisiin yhtiöihin. Taseen keventämisellä saatetaan pyrkiä parantamaan mahdollisuuksia esimerkiksi avainhenkilöiden sitouttamiseen, sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseen tai varautumaan yrityksen myyntiin.

Jos jakautuminen on toteutettu siten, että toiseen vastaanottavaan yhtiöön siirretään liiketoiminnan kannalta ylimääräinen omaisuus, voi tämä yhtiö jakautumisen jälkeen toimia varoja omistavana ja hallitsevana yhtiönä, esimerkiksi sijoitustoimintaa harjoittavana yhtiönä. Verotuksen näkökulmasta tällainen sijoitusvarallisuuden eriyttäminen ydinliiketoiminnasta erilliseen yhtiöön on hyväksyttävä jakautumisperuste. 

Ongelmia voi kuitenkin tulla silloin, jos jakautumisen jälkeen se yhtiö, johon ylimääräinen varallisuus on siirretty, aiotaan purkaa. Osakeyhtiön purkamisessa osakkeenomistaja saa yhtiöstä sen varat. Osakkeenomistajan verotuksessa purkutilanteessa sovelletaan luovutusvoittoja koskevia säännöksiä. Ne voivat johtaa lievempään verotukseen kuin olisi johtanut varojen jakaminen osinkona jakautuvasta yhtiöstä. Tämän vuoksi verotuksessa voi syntyä epäilys, että jakautumisella ja sitä seuranneella vastaanottavan yhtiön purkamisella on pyritty saamaan ansiotulona mahdollisesti verotettava osinko purussa luovutusvoittona verotettavaksi pääomatuloksi. Seuraava KHO:n ratkaisu koskee tällaista tilannetta.

Tapaus KHO 2016:115

Rakennusalan liiketoimintaa harjoittaneiden yhtiöiden X Oy:n ja Y Oy:n kokonaisjakautumiset oli toteutettu vuonna 2005 elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c §:n mukaisesti. Jakautumisille oli katsottu olleen verotuksessa hyväksyttävät liiketaloudelliset syyt. Jakautumisissa syntyneet Z Oy ja R Oy oli purettu noin kahden vuoden kuluttua jakautumisten jälkeen. A oli ollut osakkaana sekä jakautuneissa että puretuissa yhtiöissä. Asiassa oli kysymys siitä, tuleeko A:n Z Oy:stä ja R Oy:stä saamien jako-osuuksien verotukseen soveltaa luovutusvoittoverotusta koskevia säännöksiä vai VML 28 §:n veron kiertämistä ja VML 29 §:n peiteltyä osinkoa koskevia säännöksiä. 

Korkein hallinto-oikeus totesi, että verovelvollinen voi lopettaa omistamansa yhtiön toiminnan ja purkaa yhtiön, eikä yhtiön purkamiselle lähtökohtaisesti tarvitse esittää liiketaloudellisia syitä. Tässä tapauksessa asiaa oli kuitenkin arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon aiemmat yhtiöiden jakautumiset, joiden seurauksena nyt kysymyksessä olevat yhtiöt olivat syntyneet. 

X Oy:n ja Y Oy:n jakautumisten keskeisenä syynä oli ollut tavoite myydä yhtiöt, joten jakautumisille oli ollut verotuksesta riippumaton liiketaloudellinen syy. Nyt Z Oy:n ja R Oy:n purkamisen jälkeen tarkasteltaessa järjestelyjä kokonaisuutena ei voitu pitää ilmeisenä, että jakautumiset olisivat olleet vain välivaihe ja että järjestelyjen todellisena syynä olisi ollut jakautumisissa syntyneiden yhtiöiden myöhempi purkaminen ja sen seurauksena osingonjaon verotusta lievempi luovutusvoiton verotus. Näin ollen yhtiöiden purkamisiin ei voitu soveltaa VML 28 §:n veronkiertosäännöstä. A:n Z Oy:stä ja R Oy:stä saamia jako-osuuksia ei tullut katsoa peitellyksi osingoksi, vaan niiden verottamiseen tuli soveltaa luovutusvoittoverotusta koskevia säännöksiä.

Kommentit

Jakautumisessa syntyneen varainhallintayhtiön purkaminen on aikaisemmin ollut esillä ratkaisussa KHO 1999:63. Siinä verovelvollisten tarkoituksena oli purkaa varainhallintayhtiö 4–5 vuoden kuluessa jakautumisesta. KHO katsoi tuolloin, että jakautuminen oli tapahtunut veron kiertämisen tarkoituksessa ja jakautumiseen ei siis sovellettu EVL 52c §:stä ilmenevää jatkuvuusperiaatetta. KHO katsoi, että jakautumisella ja myöhemmin tehtävällä purkamisella ansiotulona mahdollisesti verotettava osinko muuttui purussa luovutusvoittona verotettavaksi pääomatuloksi. KHO:n tuolloisessa ratkaisussa tuodaan veron kiertämistä koskevan säännöksen soveltamista puoltavana seikkana esille lisäksi se, että purkamisen jälkeen liiketoiminta olisi jatkunut yhdessä yhtiössä ja näin kysymys ei olisi ollut todellisesta jakautumisesta.

Sittemmin käytäntö muotoutui tällaisissa tilanteissa osin KHO:n ratkaisusta poikkeavaksi: jakautuminen sinänsä hyväksyttiin ja siihen sovellettiin EVL 52c §:ää, mutta myöhemmin osakkeenomistajien verotuksessa voi tulla sovellettavaksi veron kiertämistä koskeva VML 28 § ja peiteltyä osinkoa koskevaa VML 29 §, jos passiivista toimintaa harjoittava varallisuudenhallintayhtiö puretaan, sen osakkeet luovutetaan tai yhtiö hankkii omia osakkeitaan (ks. KVL 65/2000). Ratkaisussa KHO 17.1.2001 t. 2512 (= KVL 2001:30) hyväksyttävänä pidettiin myös sitä, että osakas myi jakautumisessa muodostetun varainhallintayhtiön osakkeita pian jakautumisen jälkeen muille kysessä olevan yhtiön osakkaille, kun myyntiin oli painavia syitä.

Nyt esillä olevassa ratkaisussa KHO 2016:115 jakautuminen oli alun perin tapahtunut sen vuoksi, että rakennusalan liiketoimintaa harjoittaneet yhtiöt olisi saatu myydyiksi. Yhtiö, jonka kanssa neuvotteluja oli käyty, oli halukas ostamaan vain ydinliiketoiminnan. Sittemmin kauppa jäi kuitenkin toteutumatta, mutta jakautuminen oli kuitenkin viety loppuun. 

Ne yhtiöt, joihin ”ylimääräinen varallisuus” oli siirretty, purettiin noin kahden vuoden kuluttua jakautumisen jälkeen. Verotarkastuksessa oli todettu, että purkamisen verokohtelu oli ollut huomattavasti kevyempi kuin olisi ollut avoimen osingon verokohtelu. Purkautuvasta yhtiöstä saatua jako-osaa oli alun perin käsitelty verotuksessa luovutusvoittoveroseuraamuksin, mutta verotarkastuksen jälkeen verotusta muutettiin ja Verohallinto katsoi jako-osan peitellyksi osingoksi. Ratkaisu koski verovuoden 2008 verotusta. Tuolloin peitellystä osingosta 70 prosenttia oli veronalaista ansiotuloa.  Hallinto-oikeus ja KHO kuitenkin totesivat, että veron kiertämistä ja peiteltyä osinkoa koskevia säännöksiä ei voida soveltaa.

KHO totesi, että verovelvollinen voi lopettaa omistamansa yhtiön toiminnan ja purkaa yhtiön eikä tähän tarvita liiketaloudellista syytä. Ennen purkamista toteutetut jakautumiset oli tehty tarkoituksena myydä varsinaiset liiketoimintaa harjoittavat yhtiöt. KHO luonnehti tätä verotuksesta riippumattomaksi vahvaksi liiketaloudelliseksi syyksi. Vaikka KHO arvioikin jakautumista ja purkamista kokonaisuutena, ei voitu pitää ilmeisenä, että jakautumiset olisivat olleet vain välivaihe ja että järjestelyjen todellisena syynä olisi ollut syntyneiden yhtiöiden myöhempi purkaminen ja sen seurauksena osingonjaon verotusta lievempi luovutusvoiton verotus. 

Verovelvollinen oli esittänyt useita erilaisia verotuksesta riippumattomia syitä siihen, minkä vuoksi yhtiöt oli purettu pian jakautumisen jälkeen. KHO ei kuitenkaan kytke ratkaisuaan näihin syihin. Ratkaisua ei siten ole syytä nähdä vain ”näissä olosuhteissa tapahtunutta purkamista” koskevana yksittäisenä ratkaisuna. Ratkaisun yleisempää merkitystä on kuitenkin vaikeata hahmottaa. Vähintäänkin ratkaisu on nähtävä niin, että jakautumista seuraava vastaanottavan nopea purkaminen ei automaattisesti johda VML 28 §:n ja 29 §:n soveltamiseen.

Lopputulos riippuu kulloisistakin olosuhteista. Pidemmälle menevien johtopäätösten tekemiseen lienee syytä suhtautua varoen.