Käyttöomaisuus­osakkeiden verovapaa luovutus

Taustaa

Vuonna 2004 elinkeinoverolakiin (EVL) lisättiin käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verovapautta koskeva sääntely. Käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinnat eivät ole veronalaista tuloa ja hankintameno ei ole vähennyskelpoinen, jos EVL 6 b §:ssä säädetyt, muun muassa omistusaikaa ja omistusosuutta koskevat edellytykset täyttyvät. Osakkeiden luovuttajana tulee olla osakeyhtiö, osuuskunta, säästöpankki tai keskinäinen vakuutusyhtiö ja luovuttaja ei saa olla pääomasijoitustoimintaa harjoittava verovelvollinen. Verovapaus ei koske asunto- ja muiden kiinteistöyhtiöiden osakkeita.

Kokonaisuudessaan EVL 6 b §:n säännöstö on varsin monimutkainen. Monimutkaisuus ei sinänsä ole synnyttänyt merkittävästi soveltamisongelmia, vaan ongelmat ovat koskeneet säännöksen soveltamisen peruskysymystä: Ovatko luovutuksen kohteena olevat osakkeet käyttöomaisuuteen kuuluvia osakkeita vai eivät? Ongelma ei näyttäydy EVL:n omaisuuslajien välisenä ongelmana, vaan kysymys on tulolähdeongelmasta. Kysymys on siitä, kuuluvatko osakkeet käyttöomaisuuteen vai yhtiön henkilökohtaiseen tulolähteeseen eli TVL-tulolähteeseen. Yhteisöjen tulolähdejaottelun uudistaminen, joka toteutuu ensi vuoden alussa, ei poistanut ongelmaa, vaan muutti sen EVL:n sisäiseksi ongelmaksi. Jatkossa ongelmana on se, kuuluivatko osakkeet yhtiön käyttöomaisuuteen vai uuteen, muun omaisuuden omaisuuslajiin.

EVL 6 b §:n soveltuminen merkitsee pääsääntöisesti sitä, että luovutusvoitto on kokonaan verovapaa. Jos osakkeet sen sijaan katsotaan kuuluvan yhtiön henkilökohtaiseen tulolähteeseen, luovutusvoitto on täysimääräisesti veronalaista tuloa. Veron määrän kannalta ratkaisulla voi olla huomattava vaikutus. Tämän vuoksi käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden ja TVL-tulolähteeseen kuuluvien osakkeiden rajan tulisi olla selkeä. Sellainen se ei kuitenkaan ole.

Käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verovapaudesta on vuosien mittaan kertynyt melko paljon hallinto-oikeuksien ja jonkin verran myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja. Tuomioistuimet ovat kuitenkin julkaisseet ratkaisujaan varsin säästeliäästi. Keskeiset korkeimman hallinto-oikeuden julkaisemat ratkaisut ovat vuodelta 2012, ratkaisut KHO 2012:73 ja 2012:74. Nyt korkein hallinto-oikeus on julkaissut uuden ratkaisun, jonka olosuhteet ovat vuoden 2012 ratkaisuista poikkeavat. Ratkaisussa on nähtävissä myös uusia vivahteita käyttöomaisuusosakkeiden alan arviointiin. Ratkaisun vuosikirjatiivistelmä on seuraava:

Tapaus KHO 2019:61

A Oy oli pääosin kustannusalalla toimineen A-konsernin emoyhtiö. Yhtiö oli verovuonna 2014 myynyt vuodesta 1986 omistamansa noin 27 prosentin omistusosuuden B Oy:n osakekannasta. B Oy oli harjoittanut messutoimintaa. Osakkeiden hankkimisen tarkoituksena oli ollut A Oy:n kotimaakunnan elinkeinoelämän tukeminen. Lisäksi osakkeiden hankkiminen oli liittynyt tytäryhtiöiden liiketoiminnan edistämiseen erityisesti B Oy:n järjestämien kustannusalan messujen yhteydessä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että osakkeet olivat pääasiallisesti palvelleet yhtiön elinkeinotoimintaa välillisesti edistävää tarkoitusta. Ne oli siten tullut lukea yhtiön elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Koska A Oy:n ja B Oy:n välillä oli vallinnut toiminnallinen ja hallinnollinen yhteys, osakkeita oli pidettävä elinkeinotoiminnan käyttöomaisuutena. Osakkeiden luovutushinta oli A Oy:n verovapaata tuloa.

Kommentit

EVL 53 §:n mukaan hyödyke kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, jos sitä käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti elinkeinotoimintaa välittömästi tai välillisesti edistäviin tarkoituksiin. Säännöstä sovelletaan mihin tahansa hyödykkeisiin. Tämän vuoksi osakkeidenkin on katsottava kuuluvan elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, jos ne on hankittu välittömästi tai välillisesti edistämään yhtiön elinkeinotoimintaa.

Kun kysymys on siitä, kuuluvatko osakkeet käyttöomaisuuteen vai henkilökohtaiseen tulolähteeseen, tulisi tällöin ensiksi ratkaista EVL 53 §:n mukaan se, kuuluvatko osakkeet elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Jos ne kuuluvat, olisi sen jälkeen ratkaistava, mihin EVL:ssa tarkoitettuun omaisuuslajiin osakkeet kuuluvat. Osakkeet ovat EVL 12 §:ssä tarkoitettua käyttöomaisuutta, jos ne on hankittu pysyvään käyttöön elinkeinossa. EVL 53 §:n ja EVL 12 §:n välistä suhdetta voidaan siis kuvata siten, että EVL 53 § on ensisijainen, koska sen edellyttämä ratkaisu tulee tehdä ennen kuin on ylipäätään tarvetta arvioida EVL 12 §:n soveltamista.

Käytännössä käyttöomaisuusosakkeiden osalta EVL 53 §:n olemassaolo usein unohdetaan kokonaan tai se ainakin sivuutetaan ja ratkaisu tehdään tukeutuen vain EVL 12 §:ään, lainvalmisteluaineistossa, erityisesti hallituksen esityksessä 92/2004 olleisiin mainintoihin ja oikeuskäytännössä muotoutuneisiin ratkaisukriteereihin. KHO:n ratkaisu on tärkeä siinä mielessä, että siinä osoitetaan selkeästi ”oikea marssijärjestys”. Toisaalta monet saattavat nähdä EVL 53 §:ään pohjautuvan ratkaisutavan ongelmallisena, koska se voi olla omiaan laajentamaan käyttöomaisuusosakkeiden alaa.

Vastakysymyksenä tällaiseen pelkoon voidaan kuitenkin esittää se, onko käyttöomaisuusosakkeiden ala verotuskäytännössä ja hallinto-oikeuksien käytännössä muodostunut jo niin kireäksi ja kapeaksi, että sille ei enää ole riittävää oikeudellista perustetta. Tällainenkin kysymys voi olla aiheellinen ja aiheellisuus näkyy, kun lukee ratkaisua KHO 2019:61 ja siinä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua edeltävien instanssien ratkaisut. Verohallinto, oikaisulautakunta ja hallinto-oikeus katsoivat, että A Oy:n omistamat B Oy:n osakkeet kuuluivat henkilökohtaiseen tulolähteeseen.

Tapauksen A Oy oli C-konsernin kuuluvan A-alakonsernin emoyhtiö. Yhtiö toimi A-konsernin emoyhtiönä ja C-konsernin rahoitus- ja hallintopalvelujen tuottajana. A Oy ei tuottanut suoritteita ulkopuolisille. A-konserniin kuuluvien suoritetuotantoa harjoittavien yhtiöiden markkinointitoimintaan kuului B Oy:n järjestämille messuille osallistuminen, mutta B Oy:n järjestämiä alan messuja oli kuitenkin vuositasolla lukumääräisesti harvoin. A-konsernin yhtiöt eivät olleet enää vuoden 2009 jälkeen osallistuneet B Oy:n järjestämille graafisen alan messuille.  Hallinto-oikeus totesi omassa ratkaisussaan, että ”messuille osallistumisen voidaan ylipäätään katsoa korkeintaan välillisesti edistäneen joidenkin konserniyhtiöiden tuotteiden menekkiä”. Hallinto-oikeus katsoi, että B Oy:n osakkeet eivät olleet A Oy:n käyttöomaisuuteen kuuluvia osakkeita. KHO kuitenkin päätyi toisenlaiseen lopputulokseen keskeisesti EVL 53 §:ään nojautuen.

Ratkaisusta näkyy se, että mikäli osakeomistus edistää tytäryhtiöiden liiketoimintaa, osakeomistuksen katsotaan edistävän välillisesti osakkeet omistavan yhtiön elinkeinotoimintaa. Tämän vuoksi osakkeet kuuluvat EVL 53 § huomioon ottaen elinkeinotoiminnan varoihin. Tapauksesta näkyy myös se, että omistajayhtiön ja omistetun yhtiön välisiä liiketoimia ja niihin perustuvia laskutuksia ei edellytetty. Niiden puuttuminen ei siis voi olla ratkaisevana perusteena sille, että osakkeiden katsottaisiin olevan ”sijoitus liiketoiminnan ulkopuolelle”.

KHO:n ratkaisemassa tapauksessa A Oy omisti 27 prosentin osuuden B Oy:n osakekannasta. EVL 6 b §:ssä tarkoitettu osakeluovutusten verovapaussäännös soveltuu, kun luovuttajayhtiö omistaa vähintään 10 prosentin osuuden luovutettavan yhtiön osakepääomasta. Jo lain sanamuodon perusteella on siis selvää, että luovutuksen kohteena olevan osakeyhtiön ei tarvitse olla tytäryhtiö. Toisaalta, mitä suurempi omistusosuus on, sitä todennäköisemmin osakkeet ovat käyttöomaisuutta eivätkä henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvia osakkeita.