Johdon kannustin­järjestelmä ja veron kiertäminen

Taustaa

Erilaiset yritysjohdon kannustinjärjestelmät ja niiden verotuskysymykset ovat olleet 1990-luvun alusta alkaen toistuvasti esillä julkisessa keskustelussa. Kannustinjärjestelmät ja niitä koskeva keskustelu on johtanut myös verolainsäädännön muutoksiin. Optiotulojen verotusta on muuteltu useampaankin kertaan. 

Yritysjohdon kannustinjärjestelmät ovat vaihtelevia ja ne ovat myös jatkuvan kehityksen kohteena. Markkinoille tulee uudentyyppisiä järjestelmiä, joita koskevia verotuskysymyksiä tulisi kyetä ratkomaan vanhojen verosäännösten avulla. Eräs viime vuosina julkisuudessa ollut kannustinjärjestelmätyyppi on yritysjohdon holdingyhtiö. Yrityksen johto on perustanut holdingyhtiön, joka sen jälkeen hankkii johdon työnantajana olevan yhtiön osakkeita. Hankinta on yleensä tapahtunut käyvän arvon mukaiseen hintaan joko suunnatussa osakeannissa tai osakkeet on ostettu markkinoilta. Yritysjohdon työnantajayhtiö on järjestelyssä mukana siten, että se rahoittaa holdingyhtiön osakehankintaa myöntämällä sille lainan. Lainan ehdot ovat vaihtelevia, mutta lainan korko yleensä on kuitenkin sellainen, joka ylittää TVL 67 §:ssä tarkoitetun työsuhdelainan koron tason. Lainan takaisinmaksulla on oma aikataulunsa, mutta se on kytketty myös järjestelyn purkamiseen. Johdon työnantajayhtiö on mukana myös holdingyhtiön osakkaiden tekemässä osakassopimuksessa. Osakassopimuksessa on voitu sopia muun muassa siitä, miten järjestely puretaan.

Kun holdingyhtiö hankkii johdon työnantajayhtiön osakkeet käyvän arvon mukaisella hinnalla ja työnantajayhtiön johdon holdingyhtiölle antaman lainan korkotaso on riittävän korkea, ei järjestelmä ole sen syntyvaiheessa verotuksellisesti ongelmallinen. Holdingyhtiön tai sen osakkaiden ei voida tässä vaiheessa katsoa saavan järjestelystä sellaista etuutta, joka voitaisiin katsoa veronalaiseksi tuloksi. Verotukselliset ongelmat tulevat vastaan siinä vaiheessa, kun järjestelyä ollaan purkamassa. Seuraava KHO:n ratkaisu osoittaa, että tällaisen kannustinjärjestelmän verotukselliset riskit voivat toteutua järjestelmän purkamisvaiheessa, mutta ne voivat toteutua jo aikaisemminkin, mikäli holdingyhtiö jakaa osinkoa.

Tapaus KHO 2014:66

N oli eräiden muiden A Oyj:n johtoon kuuluvien henkilöiden kanssa perustanut B Oy:n, jonka koko osakekannan he omistivat. B Oy oli hankkinut A Oyj:n osakkeita, joiden hankinta oli rahoitettu noin yhden viidesosan osuudelta B Oy:n osakepääomalla ja muutoin sen A Oyj:ltä näiden osakkeiden hankintaa varten saamalla lainalla. Lainan vakuutena olivat sillä hankitut A Oyj:n osakkeet ja lainan ehdot sisälsivät muun muassa mahdollisuuden lisätä lainan korko sen pääomaan, mikäli B Oy ei pystynyt maksamaan korkoa sekä mahdollisuuden lykätä lainan takaisinmaksua, mikäli järjestelyn purkamista lykätään osakassopimuksen perusteella. Osakassopimuksen osapuolina olivat B Oy:n osakkeenomistajat ja A Oyj. Osakassopimuksen mukaan B Oy:llä ei ollut muuta toimintaa kuin A Oyj:n osakkeiden omistaminen B Oy:n osakkeenomistajien puolesta. Osakassopimuksessa oli sovittu muun ohessa järjestelyyn osallistuneen henkilön ja A Oyj:n välisen työsuhteen päättymisen vaikutuksesta sekä B Oy:n osakkeisiin ja sen omistamiin A Oyj:n osakkeisiin sovellettavista panttaus- ja luovutusrajoituksista. Osakassopimuksessa oli myös sovittu, että osakassopimuksen tarkoittama A Oyj:n osakkeiden omistusta koskeva järjestely puretaan tietyn ajankohdan jälkeen A Oyj:n hallituksen ja B Oy:n osakkeenomistajien 2/3:n päätöksellä siten, että järjestelyn mahdollinen tuotto maksetaan B Oy:n osakkeenomistajille A Oyj:n osakkeina ensisijaisesti siten, että B Oy sulautuu A Oyj:öön osakeyhtiölain mukaisesti. Järjestely voitiin purkaa myös siten, että B Oy myy omistamiaan A Oyj:n osakkeita joko A Oyj:lle tai kolmannelle osapuolelle ja maksaa näin saamillaan varoilla A Oyj:ltä saamansa lainan takaisin, minkä jälkeen B Oy puretaan siten, että sen osakkeenomistajat saavat jako-osuutena A Oyj:n osakkeita. Järjestelyn purkamisessa voitiin käyttää myös muita keinoja. Osakassopimuksessa oli sovittu järjestelyn purkamisen lykkäämisestä siinä tapauksessa, että A Oyj:n osakkeiden kurssi purkamiseen suunniteltuna ajankohtana alitti järjestelmään hankittujen A Oyj:n osakkeiden keskihinnan.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kysymyksessä olevaa järjestelyä, kun otettiin huomioon järjestely kokonaisuutena, oli arvioitava veronkiertosäännösten perusteella. Tämä merkitsi sitä, että N:n järjestelystä saamaa tuloa voitiin tietyin rajoituksin pitää työsuhteen perusteella saatuna ansiotulona.

Kommentit

KHO:n ratkaisema tapaus oli päätös, joka annettiin veronsaajien oikeudenvalvontayksikön KVL:n ennakkoratkaisusta tekemään valitukseen. KVL oli omassa ratkaisussaan katsonut, että järjestelyä arvioidaan sen oikeudellisen muodon mukaisesti soveltaen normaaleja TVL:n ja EVL:n säännöksiä. Näin ollen holdingyhtiö B Oy:n osakkaan N:n holdingyhtiöstä saamaan osinkoon sovellettiin TVL:n osinkoverotusta koskevia säännöksiä ja osinko jaettiin pääoma- ja ansiotuloksi B Oy:n osakkeen matemaattisen arvon perusteella. Jos B Oy sulautui A Oyj:öön, sovellettiin sulautumista koskevia säännöksiä. Tällöin N:n verotuksessa ei realisoituisi tuloa, kun hän saa sulautumisvastikkeena A Oyj:n osakkeita. Mahdollisessa B Oy:n purkautumisessa sovellettiin normaaleja yhteisön purkautumista koskevia säännöksiä, jolloin N:lle mahdollisesti realisoituva luovutusvoitto olisi hänen pääomatuloaan. Voidaan sanoa, että KVL arvioi järjestelyä normaalina holdingyhtiön kautta tapahtuvana sijoitustoimintana, eikä se, että työnantajayhtiö oli rahoittanut holding-yhtiön osakehankintaa ja työnantajayhtiö oli mukana osakassopimuksessa ja järjestelmän purkamisvaiheen järjestelyissä, vaikuttanut verotukseen.

KHO päätyi kuitenkin olennaisesti toisenlaiseen lopputulokseen. KHO otti arviointinsa lähtökohdaksi sen, että järjestelyssä oli sen oikeudellisesta muodosta huolimatta tosiasiallisesti kysymys ensisijaisesti yritysjohdon kannustinjärjestelmästä. Tämän vuoksi sitä oli myös arvioitava tällaisten säännösten mukaisesti. Keskeinen kannustinjärjestelmiin sovellettava säännös on TVL 66 § ja erityisesti säännöksen 3 momentti. Tämän säännöksen pohjalta tarkasteluna kannustinjärjestelmästä realisoituva tulo tulisi käsitellä verotuksessa ansiotulona. 

TVL 66.3 §:n mukaan veronalaista ansiotuloa on etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta saada tai hankkia yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää arvoa alempaan hintaan vaihtovelkakirjalainan, optiolainan optio-oikeuden tai muun näihin rinnastettavan sopimuksen tai sitoumuksen perusteella (työsuhdeoptio). Edun arvoksi katsotaan osakkeen tai osuuden käypä arvo sillä hetkellä, kun työsuhdeoptiota käytetään, vähennettynä verovelvollisen osakkeesta tai osuudesta ja työsuhdeoptiosta yhteensä maksamalla hinnalla. Työsuhdeoptiota katsotaan käytettävän, kun verovelvollinen saa tai hankkii sen kohteena olevat osakkeet tai osuudet tai luovuttaa työsuhdeoption. Minkäänlaista veronalaista etua ei synny, jos työsuhdeoptioiden perusteella osakkeita merkittäessä merkintähinta ei alita osakkeen käypää arvoa. Kun työsuhdeoptio on käytetty osakemerkintään, tämän jälkeen kertyvä arvonnousu ei ole enää työsuhteen perusteella saatua tuloa.

TVL 66.3 §:n soveltamisala on sanamuotonsakin perusteella pelkkiä työsuhdeoptioita laajempi. Hallituksen esityksessä 175/1994 on todettu, että myös ns. synteettiset järjestelyt tulisi saada säännöksen piiriin. Näillä tarkoitetaan järjestelyjä, joissa yrityksen osakkeita on merkitty velaksi ja velan määrä muuttuu kurssikehityksen mukaan. Hallituksen esityksen mukaan sama koskisi mitä tahansa muuta oikeutta hankkia osakkeita tai osuuksia käypää arvoa alempaan hintaan työsuhteen perusteella. 

Ratkaisussa KHO 2014:66 oli esillä tilanne, jossa yritysjohdon kannustinjärjestelmässä käytettiin johdon holding-yhtiötä. Tällainen kannustinjärjestelmä ei lähtökohtaisesti ”mahdu” TVL 66 §:n sanamuodon piiriin. Tällöin kannustinjärjestelmän kautta saatava tulo kertyisi siihen osallisille pääomatulona. 

KHO kuitenkin päätyi ansiotulon verotukseen soveltamalla holdingyhtiön osakkaiden eli yritysjohdon verotuksessa veron kiertämistä koskevaa VML 28 §:ää. Kun kysymyksessä on johdon kannustinjärjestelmä, sen olemassaololle on A Oyj:n kannalta liiketaloudelliset perusteet. Liiketaloudelliset perusteet järjestelmän toteuttamiselle tässä nimenomaisessa muodossa olivat KHO:n mielestä kuitenkin suhteellisen ohuet. KHO piti ilmeisenä sitä, että esillä olevan rakenteen yhtenä tavoitteena oli järjestely, jossa työsuhteen perusteella saatavaan etuuteen ei kohdistu ansiotulon verotusta ja näin ollen VML 28 §:n soveltaminen holdingyhtiön osakkaiden verotuksessa oli mahdollista.

Ratkaisun lopputuloksena oli se, että N:n B Oy:stä saamaa osinkoa pidetään kokonaan ansiotulona. Tältä osin KHO totesi lisäksi, että asiaan ei vaikuta ratkaisevasti se, että osa niistä varoista, joilla B Oy on hankkinut A Oyj:n osakkeita, on peräisin N:n tekemästä pääomasijoituksesta. Jos B Oy sulautuu A Oyj:öön, N saa sulautumisvastikkeena A Oyj:n osakkeita. Siltä osin kuin sulautumisvastikkeena saatavien osakkeiden käypä arvo ylittää N:n B Oy:n osakkeisiin sijoittaman määrän, kysymyksessä on TVL 66.3 §:ssä tarkoitettu ansiotulo. Jos B Oy puretaan, on N:n jako-osana saama määrä TVL 61 §:ssä tarkoitettua ansiotuloa, siltä osin kuin jako-osa ylittää N:n B Oy:n osakkeista maksaman määrän. Lopputulos on siten johdon holdingyhtiöiden verotuksen kannalta varsin tiukka ja johtaa siihen, että varallisuudenkin eli holdingyhtiön osakkaiden oman sijoituksen kerryttämä tulo tulee verotetuksi ansiotulona. 

VML 28 §:n soveltaminen ei kuitenkaan ulottunut holdingyhtiön verotukseen. Sen sulautumista tai purkautumista käsitellään sen verotuksessa normaalien TVL:n ja EVL:n säännösten mukaan. KHO päätöksestä ilmenee myös se, että holdingyhtiötä oli esillä olevassa tapauksessa verotettava TVL:n mukaan. Tältä osin samoin kuin VML 28 §:n soveltamisen kannalta ratkaisulla on merkitystä yleisemminkin tuloverotuksessa.