Ulosottokaari – täytäntöönpanoriita, panttaus ja saantosuoja sekä vilpittömän mielen suoja (KKO 2021:77)

Sovellettavat säännökset ja arvioinnin lähtökohdat

Ulosottokaaren (jäljempänä UK) 4:37 mukaan velallinen ei saa ulosmittauspäätöksen jälkeen hävittää taikka ilman ulosottomiehen lupaa luovuttaa tai pantata ulosmitattua omaisuutta tai muutoin määrätä siitä. Kiellon vastainen toimi on tehoton velkojiin nähden. Luovutuksensaaja tai muu sivullinen voi kuitenkin saada vilpittömän mielen suojaa niin kuin erikseen säädetään.

Hallituksen esityksen (HE 13/2005 vp s. 72) mukaan luovutuksen- tai pantinsaaja tai muu sivullinen voi saada vilpittömän mielen suojaa niin kuin erikseen säädetään ja että tältä osin noudatettaisiin kyseisenlaatuista omaisuutta koskevia, muussa laissa olevia säännöksiä ja vakiintuneita oikeusperiaatteita.

UK 4:31–36:ssä on säännökset toimenpiteistä, jotka varmistavat ulosmittauksen toteuttamisen tehokkaasti. UK 4:31:n mukaan ulosottomiehen tulee ottaa haltuunsa osakekirja, joka sisältää ulosmitatut osakkeet (HE 13/2005 vp s. 66). UK 4:33.2:n mukaan, jos muuhunkin kuin UK 4:33.1:ssa tarkoitettuun julkiseen rekisteriin voidaan tallettaa tieto ulosmittauk­sesta, ulosottomiehen tulee tarvittaessa ilmoittaa ulosmittauksesta asianomaiselle rekisterinpitäjälle. Se, mikä merkitys rekisterimerkinnällä on mahdollisen sivullisen vilpittömän mielen kannalta, määräytyy asianomaisen lainsäädännön mukaan (HE 13/2005 vp s. 68).

Jos osakekirja, väliaikaistodistus tai optiotodistus luovutetaan tai pantataan, asunto-osakeyhtiölain (jäljempänä AOYL) 2:11, joka oli voimassa panttaushetkellä, sovelletaan, mitä velka­kirjalain (622/1947) 13, 14 ja 22 §:ssä säädetään nimetylle henkilölle tai hänen määräämälleen asetetuista velkakirjoista. Tällöin se, jolla on hallinnassaan osakekirja tai väliaikaistodistus ja joka on osakekirjan tai väliaikaistodistuksen tai isännöitsijäntodistuksen mukaan merkitty omistajana osakeluetteloon, rinnastettava siihen, jolla velkakirjalain 13.2 §:n mukaan edellytetään olevan velkakirjan osoittama oikeus.

Hallituksen esityksen (HE 24/2009 vp s. 70) mukaan osakkeiden luovutuksensaaja on oikeutettu pitämään luovuttajaa oikeutettuna määräämään osakkeista, jos luovuttajalla on osake­kirja hallussaan ja hänet on omistajana merkitty osakeluetteloon. Henkilö voidaan olettaa oikeutetuksi määräämään osakkeista myös, jos hän voi oikeutensa tueksi vedota osakeluetteloon viimeksi merkitystä osakkeenomistajasta häneen itseensä ulottuvaan osakekirjaan merkittyyn luovutussarjaan (HE 216/1990 vp s. 26).

Velkakirjalain 13.1 §:n mukaan, jos velkakirja on asetettu haltijalle, on sillä, jolla kirja on, edellytettävä olevan velkojan oikeus.

Velkakirjalain 13.1 §:n mukaan, jos velkakirja on asetettu haltijalle, on sillä, jolla kirja on, edellytettävä olevan velkojan oikeus.

Velkakirjalain 13.2 §:n mukaan, kun nimetylle henkilölle tai hänen määräämälleen asetettu velkakirja on muulla kuin sillä, jolle kirja on asetettu, on kirjan haltijalla niin ikään edellytettävä olevan velkojan oikeus, jos hän voi oikeutensa tueksi vedota katkeamattomaan, häneen ulottuvaan kirjalliseen luovutussarjaan, vaikka jokin luovutusmerkintä olisikin asetettu haltijalle tai jätetty avoimeksi.

Velkakirjalain 14.1 §:n mukaan, jos haltijavelkakirjan on luovuttanut joku, jolla se oli, ja kirja on saajalla, älköön saajan oikeutta estäkö se, ettei luovuttaja ollutkaan oikeutettu määräämään velkakirjasta, paitsi milloin saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää siitä.

Velkakirjalain 14.2 §:n mukaan, nimetylle henkilölle tai hänen määräämälleen asetetusta velkakirjasta olkoon sama laki, milloin luovutuksen oli tehnyt se, jonka velkakirjalain 13 §:n mukaan oli edellytettävä olleen oikeutettu velkakirjasta määräämään tai jota kohtuullisin perustein voitiin sinä pitää tai joka voitiin olettaa oikeutetuksi toimimaan hänen puolestaan.

KKO 2021:77 tausta

A:n asunto-osakkeet numerot 28, 29 ja 92 asunto-osakeyhtiössä Y oli ulosmitattu 2.9.2015. Samana päivänä ulosottolaitos oli postittanut ilmoituksen ulosmittauksesta asunto-osake­yhtiö Y:lle. Asunto-osakeyhtiö Y vastaanotti ilmoituksen 4.9.2015. Pankki ei siinä tilanteessa saanut mitään ilmoitusta ulosottolaitokselta.

A:lla oli hallussaan ulosmitattu osakekirja ja 10.9.2015 A oli pantannut asunto-osakkeet pankkilainan vakuudeksi. Panttauksen yhteydessä A luovutti osakekirjan pankille. Pankki käytti 19.5.2014 päivättyä isännöitsijätodistusta. Isännöitsijän todistuksen mukaan A oli kyseisten asunto-osakkeiden omistaja.

Korkeimman oikeuden arviointi

Velkakirjalain 14 § on voimassa myös silloin, kun osakkeenomistaja on menettänyt oikeuden määrätä osakkeesta pakkotäytäntöönpanotoimenpiteen vuoksi, vaikka osakekirja myöhemmin luovutetaan tai pantataan. Edellytykset saada vilpittömän mielen suojaa liittyvät fyysiseen ja oikeudelliseen osake­kirjan hallintaan ja osakekirjan luovutukseen yhdessä osakekirjaan tehtyjen merkintöjen kanssa. AOYL 2:11:stä seuraa ainoastaan, että vaatimukseksi voidaan asettaa katkeamaton siirto­sarja siitä lähtien, kun osakekirjasta tai isännöitsijätodistuksesta ilmenee sen viimeinen osakeluetteloon merkitty omistaja.

Muutoin osakekirjassa tai isännöitsijätodistuksessa olevalle merkinnälle muiden seikkojen ohella voidaan antaa merkitystä vain silloin, kun arvioidaan luovutuksensaajan tai pantinantajan vilpitöntä mieltä. Edellä mainittuja arvopaperioikeudellisia määräyksiä noudatetaan edelleen siihen asti, kunnes osakekirja on mitätöity ja se on rekisteröity huoneistotietorekisteriin (huoneistotietojärjestelmästä annettu laki, 1329/2018, 10 §).

Edellytykset saada vilpittömän mielen suojaa liittyvät fyysiseen ja oikeudelliseen osake­kirjan hallintaan ja osakekirjan luovutukseen yhdessä osakekirjaan tehtyjen merkintöjen kanssa.

Korkein oikeus totesi, että pantinsaajalla on oikeus olettaa, että pantinantajalla on oikeus määrätä esimerkiksi asunto-osakkeista, jos pantinantajalla on hallussaan osakekirja ja hänet on merkitty osakeluetteloon omistajaksi. Jotta panttaus on tehokas, edellytetään lisäksi, että panttaaja luovuttaa osakekirjan pantinsaajalle.

Asiassa oli riidatonta, että A:lla oli ollut osakekirja hallussaan ja, että A panttaustilanteessa oli luovuttanut osakekirjan pankille. Isännöitsijätodistuksen mukaan A oli merkitty osake­luetteloon omistajaksi. Panttaus oli siten täytetty ja siitä oli tullut sitova sivulliseen nähden.

Asiassa ei ole väitetty, että pankki olisi ollut tietoinen siitä, että A ei ollut oikeutettu määräämään pantatuista asunto-osakkeista. Jotta pantinsaaja voi vedota vilpittömään mieleen, vaaditaan, että pantinsaaja on perustellussa vilpittömässä mielessä eli hän ei tiennyt eikä pitänytkään tietää määräyskiellosta.

Luovutuksensaajan vilpitön mieli edellyttää siis perusteltua vilpitöntä mieltä, mikä edellyttää, että pantinsaaja on täyttänyt siltä kohtuudella edellytettävät tarkistus- ja varotoimenpiteet (KKO 1992:181). Tätä arvioidaan objektiivisella mitta­puulla, mutta edellytykset voivat vaihdella esimerkiksi riippuen sopimusosapuolten asemasta tai ammatista. Oikeuskäytännössä on katsottu, että pankilla ammatillisena lainanantajana on asemassaan suhteellisen ankara selonottovelvollisuus (KKO 1985 II 65 ja KKO 1998:45).

Jotta pantinsaaja voi vedota vilpittömään mieleen, vaaditaan, että pantinsaaja on perustellussa vilpittömässä mielessä eli hän ei tiennyt eikä pitänytkään tietää määräyskiellosta.

Käytäntönä on ollut pitkään, että isännöitsijäntodistusta käytetään asunto-osakeyhtiöosakkeiden panttauksen yhteydessä. Omistajatiedot isännöitsijätodistuksessa yhdessä osake­kirjan hallinnan kanssa ovat yksi tapa saada aikaan omistajaolettama. Isännöitsijätodistus sisältää omistajatietojen lisäksi AOYL 7:27:n mukaan tiedot yhtiön taloudellisesta tilasta ja yhtiön omaisuudesta sekä kyseistä osakehuoneistoa koskevat tiedot.

Lisäksi isännöitsijätodistukseen merkitään tiedot osakkeenomistajan taloudellisista velvollisuuksista yhtiötä kohtaan sekä mahdolliset osakeluetteloon merkityt rajoitukset oikeudesta määrätä tai luovuttaa kyseisiä osakkeita. Mitään muita määräyksiä ei ole kuin vallintarajoitukset, jotka merkitään joko osakeluetteloon tai isännöitsijätodistukseen. Käytännössä isännöitsijätodistus voi kuitenkin sisältää monenlaisia lisätietoja.

Asiassa on selvitetty, että pankkikäytännön mukaan luotonannossa pyritään käyttämään enintään kolmen kuukauden vanhaa isännöitsijätodistusta. Tässä tapauksessa pankki on käyttänyt yli vuoden vanhaa isännöitsijätodistusta panttaustilanteessa. Tätä pankki perusteli sillä, että A on ollut pankin tunnettu asiakas ja, että hänellä on talletuksia pankissa. Korkein oikeus piti selvänä, että pankki on ylittänyt säädetyn pankkikäytännön.

Korkeimman oikeuden mukaan perustellun vilpittömän mielen vaatimusta ei voida määrittää pelkästään, miten pankki on menetellyt normaalin pankkitavan mukaan. Korkein oikeus ei ole esimerkiksi ratkaisussaan KKO 1995:160 antanut merkitystä sille, että pankilla oli panttauksen jälkeen heti hallussaan isännöitsijätodistus. Korkein oikeus katsoi, että velkakirjalain 14 §:n luovutuksensaajaa koskeva vaatimus ”ei olisi pitänyt tietää” perustuu lähtökohtaisesti siihen, että olisiko pankki voinut havaita, että omistaja oli menettänyt panttauskompetenssinsa, jos pankki olisi käyttänyt uudempaa isännöitsijätodistusta tai jos pankki olisi ryhtynyt muihin kohtuullisiin toimenpiteisiin selvittääkseen omistajan panttauskompetenssia.

Korkein oikeus totesi, että se on joko lainansaaja tai pantinantaja, joka tavallisesti hankkii ja esittää isännöitsijätodistuksen. Lainanantajalla, jolla ei ole hallussaan pantattuja osakkeita, ei ole mahdollista itse hankkia isännöitsijätodistusta (AOYL 7:27). Kun otetaan huomioon joustavuuden vaatimus luotonannossa ja vaihdanta yleisellä tasolla, ei voida edellyttää, että panttauksessa tai luovutuksessa käytettäisiin joko reaaliaikaista tai muutaman päivän vanhaa isännöitsijätodistusta. Tällainen ankara selvitysvelvollisuus ei myöskään ole perusteltua siksi, että isännöitsijätodistus kuvaa lähinnä seikkoja, jotka koskevat osakkeiden arvoa ja osakehuoneiston käyttöä, eikä niitä seikkoja, jotka koskevat oikeutta omistaa ja hallita osakkeita ja jotka ovat juridisella tavalla sitovia osakekirjan hallinnan kanssa.

Korkein oikeus totesi, että se on joko lainansaaja tai pantinantaja, joka tavallisesti hankkii ja esittää isännöitsijätodistuksen.

Kyseessä olevat osakkeet ulosmitattiin 2.9.2015. Asunto-osakeyhtiö Y oli vastaanottanut ilmoituksen ulosmittauksesta 4.9.2015 ja ulosottovelallinen A oli pantannut ulosmitatut osakkeet 10.9.2015. Tämä merkitsi sitä, että isännöitsijä­todistus, joka oli annettu aikaisemmin kuin kuusi päivää ennen panttausta ei voinut sisältää merkintää suoritetusta ulosmittauk­sesta.

Korkein oikeus katsoi, että kohtuudella ei voida edellyttää, että pankki ilman erityistä syytä vaatii, että pantinantaja näyttäisi isännöitsijätodistuksen, joka on panttauksesta enintään kuusi päivää vanha. Tässä tapauksessa pankin tietoja, että A on ollut pankin tunnettu asiakas ja jolla on pankissa talletuksia, ei ollut riitautettu. Pankin automatisoituun luotonantoprosessiin on myös kuulunut, että luottotiedot rajataan luottotietorekisteriin. Myöskään ei ollut syytä epäillä, että tässä asiassa olisi toimittu toisin.

Ottaen nämä huomioon, korkein oikeus katsoi, että asiassa ei ole näytetty, että pankilla olisi ollut perusteltua aihetta epäillä, että A:lla olisi maksu­vaikeuksia ja että A olisi ollut ulosottotoimenpiteiden kohteena ja siten erityisestä syystä velvoittaa pankkia vaatimaan isännöitsijä­todistusta, joka olisi ollut paljon uudempi kuin mitä säädetty pankkikäytäntö edellyttää.

Kuten edellä on esitetty, tieto asunto-osakkeiden ulosmittauk­sesta ja määräämiskiellosta ei olisi ilmennyt sellaisesta isännöitsijätodistuksesta, jota pankilta voitaisiin kohtuudella edellyttää käytettäväksi, kun otetaan huomioon tämän tapauksen olosuhteet. Vaikka pankki oli käyttänyt liian vanhaa isännöitsijätodistusta, korkein oikeus totesi, että pankki ei tiennyt eikä voinut tietää, että asunto-osakkeet oli ulosmitattu noin viikko ennen panttausta. Pankin voidaan siten katsoa olleen perustellussa vilpittömässä mielessä, kun se oli saanut osakekirjan haltuunsa asunto-osakkeiden omistajalta.

Pankin voidaan katsoa olleen perustellussa vilpittömässä mielessä, kun se oli saanut osakekirjan haltuunsa asunto-osakkeiden omistajalta.

Lisäksi B oli esittänyt, että pankki oli myös antanut luvan tilata A:ta koskevan todistuksen ulosottorekisteristä. Korkein oikeus totesi, että tässä tapauksessa ei ole ilmennyt mitään erityistä syytä, jotta pankilla olisi ollut syytä epäillä A:n panttauskompetenssia. Luotonantoon ja vakuuden käsittelyyn ei yleensä kuulu, että luotonsaajan luottokelpoisuus tai panttauskompetenssi selvitetään vaatimalla UK 1:31:ssä tarkoitettu todistus ulosottorekisteristä. Ottaen edellä mainittu huomioon korkein oikeus katsoi, että B:n väite ei antanut syytä arvioida pankin luottamuksen suojaa toisin.

Edellä olevan perusteella korkein oikeus katsoi, että pankki sai vilpittömän mielen suojaa, koska asunto-osakkeiden ulosmittaus ja niitä koskeva määräämiskielto eivät olisi ilmenneet sellaisesta uudemmasta isännöitsijäntodistuksesta, jota pankin olisi kohtuudella voitu edellyttää käyttävän tapauksen olosuhteet huomioon ottaen. Korkein oikeus vahvisti pankille oikeuden maksun saamiseen pantin arvosta.