Kavallus – törkeä kavallus (KKO 2022:76)
Törkeää kavallusta koskevan rangaistussäännöksen tulkinnan lähtökohdat.
Rikoslain (jäljempänä RL) 28:5.1:n mukaan kavallusta on pidettävä törkeänä, jos 1) kavalluksessa kohteena on erittäin arvokas omaisuus tai suuri määrä varoja tai 2) teolla aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa tai 3) rikoksentekijä käyttää hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa ja kavallus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
RL 28 luvun muuttamiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 66/1988 vp s. 41-42) mukaan laissa tarkoitetun erityisen vastuullisen aseman katsottaisiin olevan ainoastaan sillä, jonka tehtäväksi on annettu pitää huolta toiselle kuuluvasta omaisuudesta, jolla on huomattavaa taloudellista arvoa. Hallituksen esityksen mukaan tällaisia henkilöitä ovat muun muassa suurten liikelaitosten johtohenkilöt, asianajajat, erikseen määrätyt holhoojat sekä pankki- ja luottolaitosten vastuuhenkilöt. Sitä vastoin tavallista työntekijää, esimerkiksi pankin tai valintamyymälän kassanhoitajaa, ei ole pidettävä tällaisena henkilönä pelkästään sillä perusteella, että hän vastaa jostakin kassasta.
Lain muutos merkitsi tiukennusta ankaroittamisperusteen täyttymiselle asetettuihin edellytyksiin aikaisempaan oikeustilaan nähden, kun aiemmin voimassa olleen RL 29:2:n (498/1972) mukaan kavallus katsottiin törkeäksi, jos teko tehtiin käyttäen hyväksi rikoksentekijän vastuullista asemaa. Viimeksi mainitun säännöksen esitöissä (HE 23/1972 vp s. 12) on todettu kavallusta pidettävän törkeänä, jos siihen syyllistynyt on vastuullisessa asemassa ja nauttii sen perusteella erityistä luottamusta. Tällaisessa asemassa todettiin olevan muun muassa suurten liikelaitosten johtohenkilöt ja kassanhoitajat.
Korkein oikeus on törkeän kavallusrikoksen yksiköintiä koskevassa ratkaisussaan KKO 2018:17 antanut teon syyksilukemiseen liittyen merkitystä sille, että kunnan rakennustarkastajana toiminut vastaaja oli korjaus- ja energia-avustusvaroihin kohdistuvassa ratkaisutoiminnassaan toistuvasti käyttänyt hyväkseen sitä, että ratkaisuvalta oli delegoitu yksinomaan hänelle eikä hänen ratkaisutoimintaansa käytännössä valvottu. Korkein oikeus katsoi, että vastaajalle oli näin todellisuudessa muodostunut erityisen luottamuksellinen asema (KKO 2018:17, kohdat 15 ja 31). Korkein oikeus on lisäksi antanut törkeää kavallusta koskevassa kokonaisarvostelussa merkitystä asianomistajan terveydentilasta johtuneelle vastaajista riippuvaiselle asemalle (KKO 2019:33, kohta 16).
Asian tausta
A oli hoitanut keskivaikeasti kehitysvammaisen veljensä raha-asioita 1.9.2012 alkaen 27.5.2014 saakka ilman edunvalvojan määräystä käytännössä edunvalvojan oikeuksin. Tänä aikana hän oli nostanut veljensä tililtä varoja yhteensä 8 234,38 euroa käyttämättä niitä veljensä hyväksi. A:lla oli yleisen edunvalvojan määräämiseen saakka ollut yksinomainen käyttöoikeus veljensä pankkitiliin, ja hän oli hoitanut kaikki veljensä raha-asiat. Syntymästään saakka keskivaikeasti kehitysvammainen asianomistaja ei ollut kyennyt hoitamaan tai valvomaan raha-asioitaan, ja hän oli ollut tässä suhteessa täysin riippuvainen veljestään.
Korkeimman oikeuden arviointi
RL 28:5.1:n 3 kohdan sanamuoto ei edellytä, että siinä tarkoitettu erityisen vastuullinen asema on annettu tekijälle jonkun toimesta nimenomaisella sopimuksella tai viranomaisen päätöksellä, kuten edunvalvojan määräyksellä. Erityisen vastuullinen asema voi näin ollen lain sanamuodon perusteella arvioituna syntyä myös silloin, kun vastaaja on omasta aloitteestaan tosiasiassa ryhtynyt hoitamaan erityisen luottamuksellista ja vastuullista tehtävää.
Pelkästään edellä selostetut esityölausumat (HE 66/1988 vp s. 41-42) eivät anna aihetta katsoa, että erityisen vastuullinen asema voisi perustua ainoastaan tehtäväksi antamista koskevaan määräykseen tai nimenomaiseen sopimukseen. Esitöissä mainitut esimerkit eivät myöskään muodosta tyhjentävää luetteloa kaikista niistä tilanteista, joissa vastaajan asemaa voidaan pitää säännöksessä tarkoitetulla tavalla erityisen vastuullisena.
RL:n tulkinnassa on monelta osin pidetty erityisen moitittavana tekoa, joka on käsittänyt haavoittuvassa asemassa olevan asianomistajan tilan hyväksikäyttöä. Kavallusta koskevien säännösten esitöissä on todettu, että joissakin tapauksissa tekijän ja asianomistajan läheisen suhteen hyväksi käyttämistä olisi pidettävä kavalluksessa pikemminkin ankaroittavana kuin lieventävänä seikkana (HE 66/1988 vp s. 42).
Tuomioistuimen tai holhousviranomaisen päätöksellä edunvalvojan tehtävään määrätty on holhoustoimesta annetun lain 46 §:n mukaisesti holhousviranomaisen valvonnan alainen. Lain 50 §:n mukaisesti edunvalvoja, jonka tehtäviin kuuluu omaisuuden hoitamista, on velvollinen pitämään kirjaa päämiehen varoista ja veloista sekä tilikauden tapahtumista. Lain 51 §:n mukaan edunvalvojan on vuosittain annettava holhousviranomaiselle tili tehtävänsä hoidosta. Korkein oikeus totesi, että edunvalvojan tehtävän hoitoon liittyvät lakisääteiset velvollisuudet ja tämän toiminnan valvontaa koskevat säännökset ilmentävät päämiehensä puolesta toimivan edunvalvojan tehtävän erityistä vastuullisuutta. Korkein oikeus katsoi, että vastaavia tehtäviä ilman nimenomaista edunvalvojan määräystä hoitavan henkilön asemaa ei ole syytä pitää niin erilaisena, ettei sen voitaisi olosuhteista riippuen katsoa olevan RL 28:5.1:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla erityisen vastuullinen.
Tässä tapauksessa A oli ryhtynyt hoitamaan kehitysvammaisen veljensä kaikkia raha-asioita sen jälkeen, kun veljesten äiti ei enää ollut siihen kyennyt. A:n mahdollisuudet ryhtyä tehtävään olivat siten liittyneet siihen, että hänen veljensä asioita oli hoidettu perhepiirissä tämän täysi-ikäistymisen jälkeenkin. A:n veli oli ollut itse kykenemätön hoitamaan raha-asioitaan tai huolehtimaan siitä, että joku määrättäisiin niitä hoitamaan. Hän oli myös ollut itse kykenemätön valvomaan raha-asioitaan hänen puolestaan hoitaneen A:n toimia.
Edellä kuvatut olosuhteet huomioon ottaen Korkein oikeus katsoi, että A oli ryhtyessään hoitamaan kehitysvammaisen veljensä raha-asioita ottanut itselleen tehtävän, jossa toimiessaan hän oli ollut RL 28:5.1:n 3 kohdassa tarkoitetussa erityisen vastuullisessa asemassa. A oli käyttänyt merkittävän osan veljensä varoista omaksi hyväkseen. Teko oli sen kestoon ja asianomistajan kehitysvammasta johtuneeseen A:sta riippuvaiseen asemaan nähden myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
