Kavallus – saatavan kavallus (KKO 2022:46)

Sovellettavat säännökset

RL 28:4.1:n mukaan kavalluksesta on tuomittava se, joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta (esinekavallus). RL 28:4.3:n mukaan kavalluksesta tuomitaan niin ikään se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana (saatavan kavallus).
Saatavan kavalluksessa tekijä saa haltuunsa toisen varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä takaisin. Syyksilukeminen edellyttää sitä, että tekijä käyttää haltuunsa saamiaan tai niiden sijaan tulleita varoja oikeudettomasti, ja että varojen oikeudettoman käytön seurauksena tilitysvelvollisuus jää täyttämättä. Hallituksen esityksen (HE 23/1972 vp) mukaan varojen oikeudettoman käytön arvioinnissa olennainen merkitys on tilitysvelvollisen maksukyvyllä siinä vaiheessa, kun tilitysvelvollinen käyttää varojaan muuhun kuin tilitysvelvollisuuden täyttämiseen.

Tilitysvelvollisuus kohdistuu varojen arvoon eikä esineperusteisesti haltuun saatuun omaisuuteen, sillä tekijän haltuunsa saamat varat, joita hänellä ei ole velvollisuutta pitää erillään omista varoistaan, tulevat tekijän varoihin sekoittuessaan siviilioikeudellisesti hänen varoikseen. Jos sen sijaan varat haltuunsa saaneella on velvollisuus pitää ne erillään omista varoistaan, anastustarkoituksessa tapahtuva varojen sekoittaminen täyttää RL 28:4.1:n mukaisen kavalluksen.

Vaikka siirretyt varat tulevat tilisiirron myötä varojen haltijan omaisuudeksi, eikä niitä voida erottaa tilinhaltijan muusta varallisuudesta, tilitysvelvollisen varojen haltijan asema poikkeaa tavanomaisen velallisen asemasta (KKO 2021:36, kohta 22). Tilitysvelvollisen tulee varojaan käyttäessään ottaa huomioon velvollisuutensa toimittaa tilitys oikean määräisenä määrättynä ajankohtana. Hänen varojensa käyttöä koskeva toimintavapautensa on siten tavanomaista velkasuhdetta rajatumpi. Sitä, mitä saatavan kavalluksen tunnusmerkistössä tarkoitetaan varojen oikeudettomalla käytöllä tai tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen aiheuttamisella muulla vastaavalla tavalla, on arvioitava tästä lähtökohdasta.

Asian tausta

Syyttäjä oli syytekohdissa 1 ja 3–7 vaatinut A:lle rangaistusta kuudesta kavalluksesta sillä perusteella, että hän oli Kirpputori X:n pääomistajana ja sen toiminnasta vastaavana henkilönä jättänyt tilittämättä asianomistajille kirpputorilla myydystä heidän omaisuudestaan saadut tuotot. Syyttäjän mukaan A oli aiheuttanut tilitysvelvollisuuden jäämisen täyttämättä käyttämällä oikeudettomasti varat tai niiden tilalle tulleet varat tai muulla sellaisella tavalla. A oli kiistänyt syytteen ja ilmoittanut maksaneensa myyntituloilla saaduilla varoilla liiketoiminnan aikaisempia velkoja.

Korkeimman oikeuden arviointi

Asiassa on kysymys siitä, onko kirpputoriliiketoimintaa toiminimen haltijana harjoittanut A syyllistynyt kavallukseen, kun hän ei ollut sopimuksen mukaisesti tilittänyt syytteessä yksilöidyille asianomistajille heidän omistamiensa tavaroiden myymisestä kirpputorilla saatuja varoja.

Tilitysvelvollisuuden täyttämättä jääminen oli tässä asiassa riidatonta. A ei ollut kyennyt suorittamaan asianomistajille heille kuuluvaa kirpputoritavaroiden myyntituloa. KKO:n mukaan arvioitavana oli tämän jälkeen se, oliko A tunnusmerkistön täyttymisen edellyttämällä tavalla aiheuttanut tämän seurauksen oikeudettomasti käyttämällä tavaroiden myynnistä saatuja varoja. Kysymys oli näiden varojen käyttämisestä kirpputoritoiminnasta aiemmin aiheutuneiden velkojen maksuun. Asiassa ei tullut arvioitavaksi tunnusmerkistön vaihtoehtoinen tekotapa seuraamuksen aiheuttamisesta muulla sellaisella tavalla.

Varojen käytön oikeudettomuus KKO:n mukaan arvioidaan rangaistussäännöksen tarkoituksen eli velkojaa suojaavan tilitysvelvollisuuden näkökulmasta. Jos tilitysvelvollinen käyttää varat johonkin muuhun tarkoitukseen ja tällöin tietää tai pitää ainakin varsin todennäköisenä, että tilitysvelvollisuus jää tämän vuoksi täyttämättä, hänen menettelynsä on rangaistussäännöksen tarkoittamalla tavalla oikeudetonta. Oikeudetonta on myös muiden velkojen maksaminen, jos se johtaa kyvyttömyyteen suoriutua tilitysvelvollisuuden mukaisesta suorituksesta.
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2005:10 kohdassa 10 on katsottu, että RL 28:4.3:n nojalla kavalluksesta tuomitun osakeyhtiön edustajan väitteellä siitä, että hän ei ollut käyttänyt varoja omiin menoihinsa vaan yhtiön menoihin, ei ollut merkitystä tunnusmerkistön täyttymisen kannalta.

Tavaroiden myynnistä saadut varat ovat tulleet A:n omaisuudeksi, kun hänellä ei ole ollut velvollisuutta niiden erillään pitämiseen. A on kuitenkin ollut tilitysvelvollinen ja tämän velvollisuuden täyttämiseen on ollut määräaika. A on ollut velvollinen koko ajan varmistumaan maksukykyisyydestään, mikäli hän on käyttänyt myydyistä tavaroista saatuja tuloja muuhun tarkoitukseen kuin maksuihin tavaroiden omistajille.

A:n alkaessa harjoittaa liiketoimintaa hän on ottanut vastattavakseen liiketoimintaa aiemmin harjoittaneen henkilön kirpputoriliiketoiminnasta peräisin olevat velat, jotka ovat olleet maaliskuussa 2016 suuruudeltaan yli 10 000 euroa. A on maksanut mainittuja saatavia muun ohella liiketoiminnan tuotoilla. KKO:n mukaan A:n vastattavakseen ottamia aikaisempaan kirpputoriliiketoimintaan liittyneitä maksuvelvoitteita on ollut ennen nyt kysymyksessä olevia tilitysvelvollisuuksia huomattava määrä. A:n on liikkeenharjoittajana tullut olla tietoinen taloudellisesta asemastaan. Hänen on täytynyt olla tietoinen myös siitä, mikä merkitys uusista tavaroiden myynneistä saatujen tulojen käyttämisellä liiketoiminnan vanhojen velkojen maksuun on ollut hänen kykyynsä suorittaa tilitykset ensin mainittujen tavaroiden omistajille.

KKO:n mukaan saatavan kavalluksen tunnusmerkistössä varojen käytön oikeudettomuutta arvioidaan edellä todetuin tavoin rangaistussäännöksen suojaaman tilitykseen oikeutetun asianomistajan kannalta. Rangaistussäännöksellä suojataan tilitysvelkojan oikeuksia ja tämä rikosoikeudellinen suoja menettäisi merkityksensä, jos tilityssopimuksesta huolimatta tilitysvelvollinen voisi käyttää varojaan minkä tahansa muun erääntyneen velkansa maksamiseen, vaikka hänen maksukykynsä tilitysvelan suhteen vaarantuisi.

Saatavan kavallusta koskeva rangaistussäännös eroaa tältä osin yleistä velkojatahoa suojaavasta velallisen epärehellisyydestä, jossa maksukyvyttömyyden uhatessa varojen käytön hyväksyttävyys ja vastikkeellisuus ovat keskeisiä arviointiperusteita. KKO katsoi, että tässä asiassa saatavan kavalluksen kannalta kirpputorin aikaisemman toiminnan aikana syntyneitä velkoja tavaroiden myynneistä on arvioitava samalla tavoin kuin liiketoiminnan muita menoja. Silloinkin, kun maksukyky on heikko, tulee varmistaa, että nyt kysymyksessä olevien asianomistajien tavaroiden myynnistä saatavat varat voidaan käyttää näitä myyntejä koskevan tilitysvelan suorittamiseen esimerkiksi erottamalla tällaiset myyntitulot muusta varallisuudesta. Asiaa arvioidaan teonkuvauksessa rajatun tekoajan puitteissa kysymyksessä olevien asianomistajien kannalta.

KKO:n mukaan asiassa on edellä todetuin tavoin riidatonta, että A ei ole toimeksiantosopimuksen mukaisesti tilittänyt kirpputorimyynneistä kertyneitä varoja vastaavaa arvoa syytteessä mainituille asianomistajille ja että hän on jättänyt tilitysvelvollisuuden täyttämättä. Käyttäessään mainitut varat tai niiden tilalle tulleet varat liiketoiminnan muiden velvoitteiden maksamiseen A:n on täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että tämä johtaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämiseen. Toimeksiannon perusteella haltuun saatuja varoja on siten käytetty oikeudettomasti ja tällä on aiheutettu tilitysvelvollisuuden täyttymättä jääminen.

Edellä lausutun perusteella KKO katsoi A:n menettelyllään syyllistyneen viiteen kavallukseen ja yhteen lievään kavallukseen.