Työtaistelu ja turvaamistoimenpide kriittisissä töissä ja toiminnoissa (KKO 2023:95
Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO 2023:95 (ään.) oli tarkasteltavana ammattiliiton toimeenpanemaan työtaisteluun kytkeytyvä turvaamistoimiasia. Tapauksessa yhtiöt olivat vaatineet turvaamistoimihakemuksessaan, että ammattiliittoa kielletään sakon uhalla ryhtymästä lakkoon tai jos tällaiseen toimenpiteeseen oli jo ryhdytty, lopettamaan sen. Yhtiöiden hakemuksen mukainen kieltovaatimus oli kohdistettu koskemaan sellaisia kriittisiä töitä ja toimintoja, joiden tekemättä jättäminen olisi johtanut yhtiöiden mukaan hengen ja terveyden ja/tai ympäristön tilan vaarantumiseen. Yhtiöiden esittämillä perusteilla tällaisia tehtäviä oli kaukolämpöä tuottavilla voimalaitoksilla ja jätevedenkäsittelyssä kuudella eri paikkakunnalla.
Korkeimman oikeuden tapauksessa varsinainen lakko oli lopetettu jo ennen hovioikeuden päätöstä ja näin selvästi ennen, kuin asiaa käsiteltiin korkeimmassa oikeudessa, sillä osapuolet olivat päässeet yhteisymmärrykseen uudesta työehtosopimuksesta. Turvaamistoimihakemuksen perusteita koskeva asia eteni kuitenkin korkeimman oikeuden käsittelyyn asti ammattiliiton muutoksenhaun seurauksena. Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, olivatko yhtiöt saattaneet hakemusvaiheessa oikeudenkäymiskaaren (OK, 4/1734) 7 luvun 3 §:n mukaisesti todennäköiseksi saada lakko kriittisten töiden ja toimintojen osalta kielletyksi.
Mistä oli kysymys?
Ammattiliitto ja kolme työnantajayhtiötä eivät olleet valtakunnallisen yleissitovan työehtosopimuksen voimassaolon päättyessä yliopisto
31.12.2021 päässeet sopimukseen uudesta työehtosopimuksesta. Ammattiliitto oli 14.12.2021 ilmoittanut valtakunnansovittelijalle ja yhtiöille järjestävänsä 1.1.2022 alkaen lakon, joka koskisi kaikkea päättyvän työehtosopimuksen alaista työtä.
Yhtiöt vaativat käräjäoikeuteen 28.12.2021 saapuneessa hakemuksessaan, että ammattiliitto velvoitettaisiin 2 000 000 euron sakon uhalla olemaan ryhtymättä ilmoittamaansa työtaistelutoimenpiteeseen tai jos sellaiseen on jo ryhdytty, lopettamaan sen hakemuksessa yksilöityjen kriittisten töiden ja toimintojen osalta, koska näihin kohdistuva työtaistelutoimenpide voisi yhtiöiden mukaan johtaa hengen ja terveyden tai ympäristön tilan vaarantumiseen.
Kriittiset työt ja toiminnot liittyivät tiettyihin tehtäviin kaukolämpöä tuottavilla voimalaitoksilla ja jätevedenkäsittelyssä. Yhtiöiden mukaan tehdaspaikkakunnilla sijaitsevien kaukolämmöllä lämmitettävien rakennusten riittävä lämmitys voisi lakon vuoksi vaarantua, eikä varakapasiteetilla pystyttäisi takaamaan riittävää lämmöntuotantoa ainakaan, jos lämpötila merkittävästi laskisi. Työtaistelutoimenpide vaarantaisi myös tehdasalueilla tapahtuvan jätevedenkäsittelyn sekä saattaisi johtaa putkistojen ja vaarallisten kemikaalien jäätymiseen, bakteerikannan kuolemiseen ja kulkeutumiseen ympäristöön.
Turvaamistoimihakemus kohdistui 186 työntekijään, kun lakon piirissä oli kaiken kaikkiaan noin 2 200 työntekijää. Yhtiöiden mukaan kriittisten töiden ja toimintojen rajaaminen työtaistelutoimenpiteiden ulkopuolelle ei loukkaisi ammattiliiton työtaisteluoikeutta, vaan sen päämäärät voitaisiin rajauksesta huolimatta saavuttaa eikä tästä aiheutuisi ammattiliitolle turvattavaan etuuteen nähden kohtuutonta haittaa. Yhtiöt katsoivat, että kriittisiin töihin ja toimintoihin kohdistetut työtaistelutoimenpiteet olivat yleisen työrauhavelvollisuuden vastaisia sekä seuraamuksiltaan huomattavan liiallisia niillä tavoiteltaviin päämääriin nähden ja siten oikeuden ja hyvän tavan vastaisia.
Ammattiliitto vastusti yhtiöiden hakemusta ja vaati sen hylkäämistä. Ammattiliiton mukaan kaukolämmöllä lämmitettävien talojen lämmitys ei työtaistelutoimenpiteiden seurauksena vaarantunut, koska tehdaspaikkakunnilla toimihenkilöt ja ulkopuoliset toimijat ajoivat ainakin osittain voimalaitoksia. Lisäksi lämmöntuotantoon voitiin käyttää paikallisten energiayhtiöiden varakaukolämpökapasiteettia.
Ammattiliitto katsoi, ettei myöskään jätevesipuhdistamojen toiminta vaarantunut työtaistelutoimenpiteen vuoksi, sillä yhtiöiden jätevedenpuhdistamot puhdistivat lähinnä yhtiöiden omia jätevesiä. Vain yhdellä paikkakunnalla tehdasyksikkö puhdisti myös osan paikkakunnan yhdyskuntajätevedestä, mutta ammattiliiton mukaan paikallinen vesilaitos oli valmistautunut käsittelemään kaikki alueen yhdyskuntajätevedet omalla puhdistamollaan. Ammattiliiton näkemys oli, ettei työtaistelusta aiheutunut hengen, terveyden tai ympäristön vaarantumista eikä työtaistelu ollut oikeusjärjestyksen tai hyvän tavan vastainen taikka kohtuuton.
Käräjäoikeus päätyi asiassa yhtiöiden hakemuksessa esitetylle kannalle ja määräsi hakemuksen mukaisen turvaamistoimen. Myös hovioikeus katsoi, että asiassa oli ollut edellytykset turvaamistoimen määräämiselle. Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oli se, olivatko yhtiöt saattaneet todennäköiseksi, että niillä on ollut turvaamistoimea myönnettäessä ammattiliittoa vastaan sellainen OK 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu oikeus, jonka perusteella hakemuksessa esitettyihin kriittisiin töihin ja toimintoihin kohdistettu lakko voitaisiin kieltää.
Mikä oli lopputulos?
Korkein oikeus katsoi, etteivät yhtiöt olleet saattaneet todennäköiseksi, että ammattiliiton toimeenpanemasta lakosta olisi kriittisiin töihin ja toimintoihin kohdistetulta osalta aiheutunut välitöntä, konkreettista ja vakavaa vaaraa hengelle, terveydelle tai ympäristölle ja että se olisi siten ollut turvaamistoimihakemuksessa vedotuilla perusteilla oikeudenvastainen. Yhtiöillä ei siten voitu katsoa olleen turvaamistoimea myönnettäessä OK 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettua todennäköistä oikeutta saada kriittisiin töihin ja toimintoihin kohdistettua lakkoa kielletyksi. Turvaamistoimihakemus olisi siten tullut hylätä.
Mihin lopputulos perustuu?
Turvaamistoimenpiteen on liityttävä aina johonkin pääasiaan. Nyt käsillä olevassa korkeimman oikeuden tapauksessa yhtiöiden turvaamistoimihakemuksen ja sen jälkeisen pääasiaa koskevan kanteen tarkoituksena oli saada ammattiliiton aloittama lakko tietyiltä osin kielletyksi. Korkein oikeus viittasi tapausarvioinnin lähtökohtien osalta aikaisempaan ratkaisukäytäntöönsä, jonka mukaisesti työtaistelutoimenpide voidaan kieltää turvaamistoimenpiteenä OK 7 luvun 3 §:n nojalla, jos turvaamistoimihakemus liittyy sellaiseen pääasiaan, joka voisi johtaa ulosottokaaren (705/2007) 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun työtaistelutoimenpiteen kieltävään ratkaisuun (ks. ratkaisun kohta 10, KKO 2000:94, KKO 2018:61, kohta 4 ja KKO 2020:50, kohta 6). Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön perusteella työtaistelun kieltämistä koskevaa turvaamistoimea ei voida soveltaa sellaisissa tapauksissa, jotka liittyvät työehtosopimuskauden aikaisen työrauhavelvollisuuden rikkomistilanteisiin, koska työrauhavelvollisuuden rikkomisen seuraamuksena voi olla ainoastaan työehtosopimuslain (436/1946) 9 ja 10 §:n mukainen työtuomioistuimen määräämä hyvityssakko (ks. ratkaisun kohta 11 ja KKO 2016:14, kohdat 52 ja 53). Tässä tapauksessa työehtosopimuslain mukaista työrauhavelvollisuutta ei ollut voimassa, joten turvaamistoimihakemuksen tutkimiselle ei ollut estettä.
Turvaamistoimessa on kyse summaarisesta menettelystä. Tutkittavana on vain turvaamistoimen edellytysten täyttyminen. Korkeimman oikeuden mukaan tässä tapauksessa näyttövelvollisuus koski sen todennäköisyyttä, että yhtiöiden pääasia-kanne lakon kieltämiseksi kriittisten töiden ja toimien osalta menestyisi (ks. ratkaisun kohta 12). Työtaistelutapauksissa kieltotuomio voi tulla kyseeseen vaikutustarkoitukseltaan tai päämääriltään hyvän tavan ja oikeusjärjestyksen vastaisten toimenpiteiden yhteydessä. Korkeimman oikeuden mukaan työtaistelutoimenpide voi olla kiellettävissä silloin, kun sellaisen toimenpiteen käyttämistä on nimenomaisesti rajoitettu kansallisessa lainsäädännössä tai Euroopan unionin oikeudessa siten, että rajoitukseen voidaan vedota yksityisten välisessä suhteessa. Turvaamistoimen edellytykset voivat olla käsillä, mikäli työtaistelutoimenpide voidaan oikeuskäytännössä vakiintunein perustein katsoa olevan toteuttamistapansa, päämääriensä tai seuraustensa takia oikeuden tai hyvän tavan vastainen taikka kohtuuton (ks. ratkaisun kohta 14, KKO 2000:94, KKO 2018:61, kohta 18 ja KKO 2020:50, kohta 10). Korkein oikeus on lisäksi todennut oikeuskäytännössään, että työtaistelutoimenpiteiden huomattava liiallisuus niillä tavoiteltaviin päämääriin nähden voi joissain tilanteissa antaa aihetta päätelmään, että toimenpiteet ovat hyvän tavan vastaisia tai kohtuuttomia (ks. KKO 2020:50, kohta 19).
Korkein oikeus painotti arvioinnissaan sitä, että työtaistelutoimet nauttivat perusoikeustasoista suojaa osana perustuslain 13 §:ssä turvattua ammatillista yhdistymisvapautta. Oikeus työtaisteluun on tunnustettu myös ihmisoikeutena useissa Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa. (Ks. ratkaisun kohta 13, KKO 2018:61, kohta 16 ja KKO 2020:50, kohta 9.) Näistä lähtökohdista käsin korkeimman oikeuden mukaan harkinnassa oli otettava huomioon se, että työtaistelutoimenpiteiden laajuus ja kohdentaminen kuuluivat lähtökohtaisesti ammattiliiton harkintaan ja ammattiliiton työehtoja koskevassa neuvottelutilanteessa järjestämän lakon kieltämiseen tai rajoittamiseen tuli suhtautua pidättyvästi (ks. ratkaisun kohta 17). Korkein oikeus katsoi, että lakkoa voitaisiin pitää oikeudenvastaisena vain erityisen painavilla perusteilla, jotka voisivat täyttyä lähinnä poikkeuksellisessa tilanteessa. Tällainen tilanne voisi olla kyseessä, jos lakko välittömästi, konkreettisesti ja vakavasti vaarantaisi muiden perusoikeuksien, kuten hengen ja terveyden tai ympäristön suojan toteutumisen. (Ks. ratkaisun kohta 18.)
Korkein oikeus katsoi asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että lakon kohdistaminen yhtiöiden kaukolämpövoimaloiden kriittisiin töihin ja toimintoihin on sinänsä lisännyt riskiä lämmöntuotannon toimitushäiriöistä. Turvaamistoimea määrättäessä on siten voitu pitää todennäköisenä, että lakosta erityisesti sen pitkittyessä aiheutuu kaukolämmön toimitushäiriöitä kysymyksessä olevilla tehdaspaikkakunnilla. Korkeimman oikeuden mukaan toimitushäiriöiden välittömänä ja konkreettisena seurauksena ei kuitenkaan voitu pitää kysymyksessä olevissa tiloissa asuville ja oleskeleville henkilöille aiheutuvaa vakavaa hengen tai terveyden vaaraa. (Ks. ratkaisun kohdat 24 ja 25.)
Ympäristövahinkojen vaarasta esitetyn selvityksen osalta korkein oikeus katsoi jäävän epäselväksi esimerkiksi sen, mistä syystä altaaseensa kuollut bakteerikanta väistämättä kulkeutuisi ympäristöön aiheuttaen ympäristövaikutuksia. Myös putkien jäätymisestä ja erilaisten kemikaalien ympäristöön vuotamisesta mahdollisesti aiheutuva vaara jäi tapauksessa korkeimman oikeuden mukaan epäselväksi, kun otettiin huomioon muun ohella ammattiliiton selvitys putkistojen tyhjentämisestä kemikaaleista jo ennen lakon alkua. Todennäköisenä ei siis voitu pitää sitäkään, että lakosta olisi aiheutunut ympäristölle välitöntä, konkreettista ja vakavaa vaaraa. (Ks. ratkaisun kohdat 29 ja 30.)
Korkeimman oikeuden johtopäätöksenä oli, etteivät yhtiöt olleet saattaneet todennäköiseksi, että ammattiliiton toimeenpanemasta lakosta olisi kriittisiin töihin ja toimintoihin kohdistetulta osalta aiheutunut välitöntä, konkreettista ja vakavaa vaaraa hengelle, terveydelle tai ympäristölle ja että se olisi siten ollut turvaamistoimihakemuksessa vedotuilla perusteilla oikeudenvastainen. Johtopäätökseen ei vaikuttanut sekään, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella ammattiliitto oli myös itse aikaisemmissa työtaistelutilanteissa rajannut nyt turvaamistoimen kohteena olevat kriittiset työt ja toiminnot lakon ulkopuolelle. Korkeimman oikeuden mukaan työtaistelun laajuus ja kohdentaminen kuuluivat lähtökohtaisesti ammattiliiton harkintavaltaan. Yhtiöiden hakemus olisi tullut tässä tapauksessa hylätä. (Ks. ratkaisun kohdat 31–33.)
Mitä ratkaisusta voi oppia?
Tapauksessa turvaamistoimiasiana käsitellyn työtaistelun kieltämistä koskevan arvioinnin taustalla on oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa kehitetty oppi niin sanotusta yleisestä työrauhavelvollisuudesta. Tässä 1980-luvulta lähtien kehittyneessä opissa on alun alkaen ollut kyse erityisesti oikeusjärjestyksen ja hyvän tavan vastaisten toimenpiteiden kiellosta (KKO 1983-II-187, KKO 1985-II-118, KKO 1987:85 ja KKO 1987:86). Myöhemmässä oikeuskäytännössä arviointia on kehitetty siten, että mukaan on tullut lisäkriteerejä toimenpiteen päämäärien, toteuttamistavan sekä seurausten kohtuullisuuden arvioinnista (KKO 2000:94, KKO 2018:61, KKO 2020:50). Työtaistelutoimenpiteen kieltämisen edellytyksiä ja vaikutuksia on arvioitu saartoa koskeneissa tilanteissa (KKO 1985 II 118, KKO 1987:85, KKO 1987:86, KKO 1999:39, KKO 2000:94, KKO 2018:61) ja myös myötätuntotoimenpiteenä toimeenpannun toimenpiteen yhteydessä (KKO 2020:50). Oppia on sittemmin käsitelty työtuomioistuimessakin eräässä työehtosopimuksen pätevyyttä koskeneessa asiassa (ks. Lamminen, Johannes: Mukavuuslippulaivan saarto ja solmitun työehtosopimuksen pätevyys (TT 2023:37). Artikkeli Tilisanomat 5/2023).
Nyt käsillä olevassa tapauksessa korkein oikeus on vienyt yleistä työrauhavelvollisuutta koskevaa arviointia eteenpäin lähinnä tiukentamalla sen soveltamiskriteerejä. Toisaalta tässä tapauksessa esitetyn kaltainen selvästi työmarkkinakäytännön mukaisiin työehtosopimusneuvotteluihin yhdistyvä lakkotilanne asetetaan toimenpiteen kieltämisen arvioinnin näkökulmasta perustellusti hyvin tiukkojen kriteerien alaiseksi. Lähtökohtana tällaisissa tapauksissa on oltava työtaisteluoikeuden sallittavuus, kuten korkein oikeuskin on asiassa katsonut (ks. ratkaisun kohdat 15 ja 25). Turvaamistoimenpidehakemus on tapauksessa sinänsä rajattu koskemaan vain sellaisia töitä ja toimintoja, joiden estymisestä voisi aiheutua vakavampia seurauksia muiden hengelle ja terveydelle tai ympäristölle. Yhtiöiden esittämä näyttö tällaisten kriittisten töiden ja toimintojen aiheuttamasta vaarasta ei kuitenkaan ole ollut tässä tapauksessa riittävää, kun on otettu huomioon korkeimman oikeuden asettamat lisäkriteerit lakon oikeudenvastaiseksi katsomiselta vaadituista ”erityisen painavista perusteista”, ”tilanteen poikkeuksellisuudesta” sekä perusoikeuksiin tai ympäristön suojaan kohdistuvan vaaran ”välittömyydestä, konkreettisuudesta ja vakavuudesta”
TURVAAMISTOIMIASIANA KÄSITELLYN TYÖTAISTELUN KIELTÄMISTÄ KOSKEVAN ARVIOINNIN TAUSTALLA ON OIKEUSKÄYTÄNNÖSSÄ JA OIKEUSKIRJALLISUUDESSA KEHITETTY OPPI NIIN SANOTUSTA YLEISESTÄ TYÖRAUHA­VELVOLLISUUDESTA.
