Työsopimuksessa sovittu työaika ja kiky-sopimuksen työajan pidennykset (KKO 2022:45)
Työsuhteen sisältö määrittyy useiden eri normilähteiden perusteella, ja näitä normilähteitä koskee tietty etusijajärjestys. Esimerkiksi työlainsäädännön vähimmäispakottavat säännökset, joista ei ole säädetty mitään poikkeusmahdollisuutta, ovat etusijalla ennen työehtosopimuksen määräyksiä tai työsopimuksen ehtoja. Työehtosopimuslain (TEhtoL, 436/1946) 6 §:n perusteella taas työehtosopimuksen määräykset ovat lähtökohtaisesti etusijalla ennen työsopimuksen ehtoja. Mikäli työehtosopimus ja työsopimus ovat joiltain osin ristiriidassa keskenään, on työsopimus näiltä osin mitätön ja noudatettavaksi tulevat työehtosopimuksen määräykset.
Lähtökohtaisesti kyse ei ole ehtojen välisestä ristiriidasta, jos työntekijä on sopinut itselleen työlainsäädäntöä ja työsopimusta paremmista ehdoista. Työntekijä ja työnantaja voivat siis keskenään sopia työntekijälle vähimmäistasoa edullisempia työsuhteen ehtoja. Työsuhteen normilähteiden etusijajärjestystä koskevia ristiriitatilanteita voidaan työoikeudessa ratkaista myös niin sanotulla edullisemmuussäännöllä, joka pohjaa työntekijän suojeluperiaatteeseen. Edullisemmuussäännön nojalla työsuhteen ehtoja määrittävien normilähteiden ristiriitatilanteissa noudatetaan työntekijän kannalta objektiivisesti arvioiden edullisinta normilähdettä. Edullisin normilähde valitaan riippumatta normilähteiden etusijajärjestyksestä. Näin ollen edullisemmuussäännön mukaan hierarkiassa alempanakin oleva normi sivuuttaa ylemmän, jos se on työntekijälle edullisempi.
Työmarkkinakeskusjärjestöt solmivat vuonna 2016 kilpailukykysopimuksen (kiky-sopimus), jossa sovittiin työajan pidennyksistä keskimäärin 24 tunnilla vuodessa ansiotasoa muuttamatta. Kilpailukykysopimuksella tavoiteltiin valtakunnallisesti työn tuottavuuden parantamista kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamiseksi. Työajan pidennykset sisällytettiin valtakunnallisten järjestöjen välisiin työehtosopimuksiin. Tämä saattoi johtaa ehtojen soveltamista koskeviin ongelmatilanteisiin esimerkiksi työntekijän työsopimuksessa sovitun työajan ja työehtosopimusmääräyksen perusteella määräytyvän pidennetyn työajan välillä. Tapaus KKO 2022:45 liittyi tällaiseen ehtojen soveltamista koskevaan ongelmatilanteeseen.
Mistä oli kysymys?
Työntekijä A:n ja yhtiön välillä oli 22.1.2014 solmittu työsopimus, jossa säännölliseksi työajaksi oli sovittu 37,5 tuntia. Työntekijän työsopimuksen mukaan niiltä osin kuin työsuhteen ehdoista ei oltu sovittu työsopimuksessa, oli noudatettava työehtosopimusta. Työehtosopimukseen sisälletyn työajan pidennyksen osalta yhtiö oli antanut 15.12.2016 tiedotteen, jonka mukaan yhtiössä oli sovittu viikoittaisen työajan lisäämisestä puolella tunnilla 1.1.2017 alkaen. Korkeimmassa oikeudessa ratkaistiin kysymystä siitä, voitiinko työntekijän viikoittaista työaikaa pidentää puolella tunnilla työsopimuksessa sovitusta myöhemmin voimaan tulleen työehtosopimusmääräyksen takia.
Korkein oikeus katsoi olevan lähtökohtana, että työehtosopimusmääräykset olivat luonteeltaan työsuhteen vähimmäisehtoja, ellei poikkeustapauksissa työehtosopimuksessa oltu toisin määrätty (ks. ratkaisun kohta 15). TEhtoL 6 §:n rinnalla korkein oikeus otti aikaisempaan ratkaisukäytäntöönsä viitaten esille edullisemmuussäännön, jota työoikeudessa yleisesti noudatetaan. Sen perusteella työnantajan tulisi soveltaa työntekijälle edullisempaa työsopimusehtoa työehtosopimusmääräyksen sijaan. (Ks. ratkaisun kohta 11. Ks. oikeuskäytännöstä esim. KKO 1984 II 23 ja KKO 1979 II 43.)
Edullisemmuussäännön soveltamisen vastapainona ratkaisussa keskeisen merkityksen sai TEhtoL:n esitöihin, oikeuskirjallisuuteen ja oikeuskäytäntöön pohjautuvat korkeimman oikeuden tulkintaperusteet, joiden mukaisesti työehtosopimuksen määräykset saattoivat joissakin tapauksissa olla vähimmäisehtojen ohella myös enimmäisehtoja, jolloin työehtosopimuslain 6 §:n nojalla työehtosopimuksella voidaan muuttaa työsopimuksen ehtoja myös työntekijän vahingoksi. Tällaiselta työntekijän suojeluperiaatteesta ja edullisemmuussäännöstä poikkeavalta ehdolta oli korkeimman oikeuden mukaan perusteltua edellyttää, että työehtosopimuksen osapuolten nimenomainen tarkoitus poikkeamiseen kävi selvästi ilmi työehtosopimuksesta tai oli muutoin ilmeinen. (Ks. ratkaisun kohdat 13, 17 ja 20.) Lisäksi taannehtivasti puuttuminen erääntyneisiin tai jo ansaittuihin työsopimusperusteisiin etuuksiin edellytti omaisuuden suojan nojalla vielä sitäkin, ettei puuttuminen olennaisella tavalla huonontanut työntekijälle työsopimuksessa sovittuja ehtoja. Muutoksen olennaisuutta ja kohtuullisuutta oli punnittava kokonaisuutena ja suhteessa työntekijän suojeluperiaatteeseen sekä sopimusten sitovuuden periaatteeseen. (Ks. ratkaisun kohta 18.)
Mikä oli lopputulos?
Korkein oikeus asettui ratkaisussa päinvastaiselle kannalle kuin alemmat oikeusasteet. Korkeimman oikeuden mukaan oli ilmeistä, että työehtosopimusosapuolten nimenomaisena tarkoituksena oli ollut ehdon soveltaminen kaikkiin soveltamisen piirissä oleviin työntekijöihin edullisemmuussääntö sivuuttaen. Kyseessä ei ollut myöskään sellainen olennaisella tavalla työntekijä A:n työsopimuksen ehtoja heikentänyt muutos, että sitä voitaisiin pitää kohtuuttomana. (Ks. ratkaisun kohdat 21–23.) Näin ollen työntekijän työajan oli katsottava määräytyvän yhtiössä työehtosopimuksen perusteella tehdyn paikallisen sopimuksen mukaan, eikä A ollut työsopimusehdon perusteella oikeutettu kanteessa vaatimaansa palkkasaatavaan.
Mihin lopputulos perustuu?
Työoikeudellisen edullisemmuussäännön soveltamista puolsi työntekijän suojeluperiaate sekä työsopimusosapuolten sopimuksen sitovuutta ja työntekijän omaisuuden suojaa koskevat näkökulmat. Edullisemmuussäännöstä poikkeavan ratkaisun korkein oikeus perusteli erityisesti kiky-sopimuksen tavoitteilla, työehtosopimusmääräyksen sanamuodolla sekä työtuomioistuimen lausunnossa TT 2019:74 todetuilla seikoilla.
Työtuomioistuimen lausunto TT 2019:74 koski vastaavanlaista tilannetta kuin nyt tässä käsiteltävänä oleva tapaus. Lausuntoasiassa työehtosopimuksen sopimusosapuolet olivat samat kuin tässä korkeimman oikeuden tapauksessa, vaikka työehtosopimus olikin eri. Työtuomioistuimen lausunnossa katsottiin, että työehtosopimuksen määräyksellä oli tarkoitus pidentää kaikkien työehtosopimuksen piirissä olevien työntekijöiden työaikaa. Tarkoitus ilmeni yksiselitteisesti työehtosopimuksen määräyksestä ja tätä tuki asiassa esitetty muu todistelu. Määräyksellä katsottiin sovitun edullisemmuussäännön poissulkemisesta kaikkien työehtosopimuksen soveltamisalalla työskentelevien työntekijöiden työsuhteissa riippumatta siitä, oliko työajasta sovittu ennen kyseisen työehtosopimusmääräyksen voimaantuloa työsopimuksella vai ei.
Mitä ratkaisusta voi oppia?
Korkeimman oikeuden tapauksessa edullisemmuussäännön poissulkemisesta tai työehtosopimuksen mukaisen ehdon noudattamisesta työsopimuksen sijaan ei oltu nimenomaisesti mitään sovittu. Ennakkoratkaisussa nimenomaisen sopimisen sijaan olennaisen merkityksen korkein oikeus antoi yhdistysten oletetulle sopimistarkoitukselle. Tässä tapauksessa määräyksen sopimistarkoituksen taustalla oli keskusjärjestöjen välinen kiky-sopimus, jonka solmimisen taustat ja tavoitteet olivat laajalti kaikkien tiedossa. Tätä kiky-sopimuksen taustaa vasten korkein oikeus katsoi, että edullisemmuussäännön poissulkeminen ja työehtosopimusmääräyksen enimmäisehtoluonne kävivät selvästi ilmi työehtosopimuksesta tai olivat muutoin ilmeinen asia.
