Maksamattomien ennakoiden eliminoinnista myyntisaamisista ja saaduista ennakoista (Kila 2024/2056)
Lausunnon hakija toi esiin Kilan lausunnon 1270 vuodelta 1994. Siinä ohjeistettiin matkatoimistoa esittämään tilinpäätöksessään saaduissa ennakoissa vain ne ennakkomaksut, joista oli jo saatu suoritus. Hakija kysyy tähän lausuntoon perustuen Kilan lausuntoa omaan toimintaansa, jossa hakija tekee asiakkaidensa kanssa eri pituisia sopimuksia, joista muodostuvat myyntituotot jaksotetaan kuukausittain liikevaihtoon suoriteperiaatteen mukaisesti. Laskutuksen yhteydessä kirjataan Per myyntisaamiset An saadut ennakot. Saatuja ennakoita puretaan kuukausittain tasaisesti liikevaihtoon.
Tilinpäätöskuukautena saatuihin ennakkomaksuihin voi sisältyä eriä, jotka ovat maksamatta yhtiölle, eli ovat myyntisaamisissa. Hakija esittää tästä seikasta kaksi kysymystä lausuntopyynnössään:
1) Tulisiko tilinpäätöshetkellä huomioida myyntisaamisissa ainoastaan se osuus maksamattomista laskuista, joista suorite on luovutettu?
2) Tulisiko saaduissa ennakoissa huomioida ainoastaan se osuus, johon on saatu maksu?
Lisäksi hakija kysyy SaaS-yhtiöissä käytössä olevan vaihtoehtoisen kirjaustavan hyvän kirjanpitotavan mukaisuutta. Osa yhtiöistä kirjaa saadut ennakot siirtovelkoihin, ei saatuihin ennakkomaksuihin. Tältä osin lausunnon hakija esittää kaksi lisäkysymystä:
3) Onko sillä merkitystä, kirjataanko asiakkailta saadut maksut tulevaisuudessa suoritettavista palveluista saatuihin ennakoihin vai siirtovelkoihin, jos valittu kirjanpitokäytäntö on esitetty tilinpäätöksen laadintaperiaatteissa?
4) Millaisia ovat ennakkomaksut, jotka tulisi esittää siirtoveloissa?
Lausunnon hakija viittaa kysymysten 3 ja 4 osalta Kilan lausuntoon 1219 vuodelta 1993. Siinä todetaan, että saatuihin ennakoihin luokitellaan yhtiön varsinaiseen toimintaan liittyvät ennakkomaksut, eli ennakkomaksut, jotka suoritteen luovutuksen jälkeen ovat liikevaihtoa.
Lausunnon perusteluissa Kila viittaa suoriteperiaatteeseen, eli sekä tilikaudelle kuuluva tuotto että kulu on otettava huomioon tilinpäätöksen laadinnassa riippumatta niihin perustuvien maksujen suorituspäivästä. Lisäksi lausunnossa 1561 vuodelta 1991 kuvataan siirtovelan käsitettä useilla esimerkeillä. Niille yhteistä on se, että siirtovelka on luonteeltaan kirjanpitovelvollisen oma-aloitteisuuteen perustuva erä, eli tyypillisesti kulujen jaksotuserä, jonka yritys itse arvioi.
Vastauksina lausunnon hakijan kysymyksiin Kila vastaa:
1) Myyntisaaminen syntyy suoritteen luovuttamisesta asiakkaalle velaksi. Myyntisaamisissa ei siten voi olla maksamattomaan ennakkolaskuun liittyvää saamista.
2) Saaduissa ennakkomaksuissa voi olla ainoastaan sellaisia ennakkomaksuja tulevista suoritteiden luovutuksista asiakkaalle, joista asiakas on jo suorittanut vastikkeen.
4) Tulevaisuudessa asiakkaalle luovutettavan suoritteen maksusta ennakkoon syntyvä velkasuhde on lautakunnan käsityksen mukaan sellainen, joka tulee merkitä saaduksi ennakkomaksuksi. Lautakunta ei tunnista tilannetta, jossa tästä tulisi poiketa.
3) Kila ei pidä saatujen ennakkomaksujen esittämistä siirtovelkana ja asian kuvaamista liitetiedoissa hyvän kirjanpitotavan mukaisena menettelynä. Eli vastaus kohtaan 4) on ainoa hyvän kirjanpitotavan mukainen menettelytapa.
Kila lausuu lopuksi, että on mahdollista antaa liitetieto sellaisesta laskutetusta myynnistä, jota vastaavaa suoritetta ei ole vielä luovutettu, jos kirjanpitovelvollinen pitää tällaista tietoa olennaisena oikean ja riittävän kuvan kannalta.
Onko väliä? Tällä lausunnolla ja viittauksilla aiempiin lausuntoihin Kila jälleen painottaa sitä, ettei ole yhdentekevää, millä lyhytaikaisten velkojen rivillä taseessa velka esitetään. Meillä on olemassa kattavat lausunnot siitä, miten eri velkaeriä käsitellään tilinpäätöksessä. Esittämistavalla on selkeä viesti tilinpäätöksen lukijalle, eikä velan esittämistapa ole sivuseikka.
