Kiinteistön osana olevan luolan kirjanpitokäsittely
Kirjanpitovelvollinen oli hankkinut kiinteistön. Kauppahinta oli merkitty kauppakirjaan yhtenä kokonaismääränä. Hankittu kiinteistö sisälsi tontin, luolan ja laitteistoja. Luolaa oli tarkoitus käyttää liiketoiminnassa vuokraamalla sitä kokouskäyttöön ja järjestämällä siinä erilaisia tilaisuuksia, joiden yhteydessä järjestetään myös tarjoilua. Hakija tiedusteli kirjanpitolautakunnalta, miten kiinteistön hankintameno tulee esittää taseessa sekä miten kiinteistön poistot esitetään kirjanpidossa ja verotuksessa. Kirjanpitolautakunta rajasi lausuntonsa koskemaan vain kirjanpitolain tulkintaa; se totesi, ettei lautakunnalla ole toimivaltaa verotusta koskevien lausuntojen antamiseen.
Menotositteesta on käytävä selville vastaanotettu tuotannontekijä (KPL 2:5 §). Milloin kirjauksen perustaksi ei saada ulkopuolisen antamaa tositetta, kirjaus tulee todentaa kirjanpitovelvollisen itsensä laatimalla ja asianmukaisesti varmentamalla tositteella. Kiinteistö on esitettävä taseessa kirjanpitoasetuksen mukaisen tasekaavan (KPA 1:6 §) erittelyä noudattaen. Esillä olevassa tilanteessa tämä merkitsee sitä, että ostetun kiinteistön hankintameno tulee kyetä jakamaan tase-eriin Maa- ja vesialueet, Rakennukset ja rakennelmat sekä Koneet ja kalusto. Jos erittelyä ei ole tehty ulkopuolisen antamassa tositteessa, kirjanpitovelvollisen on laadittava se itse. Tositteesta on myös käytävä ilmi, miten hankintamenon eri omaisuuseriin kohdistettu osuus on määritetty. Määritys on johdettava siitä, mihin kauppahinta tosiasiassa kohdistuu. Jaossa on otettava huomioon myös samalla alueella sijaitsevien vastaavien maa-alueiden käypä arvo sekä kiinteistöön kuuluvien laitteistojen käypä arvo.
Kirjanpitolautakunta katsoi, että kiinteistöön sisältyvä luola rinnastetaan rakennukseen. Luolarakennuksen poistoaika tulee arvioida sen taloudellisen käyttöiän perusteella. Kirjanpitolautakunnan mukaan tällaisten hyödykkeiden poistoaikana käytetään yleisesti 20–40 vuotta.