Väärät tositteet altistavat rikoksille
Korkein oikeus on antanut mielenkiintoisen ennakkoratkaisun KKO 2015:88. Asiassa oli kyse siitä, että A oli tuomittu rangaistukseen törkeästä petoksesta sillä perusteella, että hän oli itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä hankkiakseen erehdyttänyt Liitto C Ry:tä suorittamaan Oy B:n tilille erilaisista töistä yhteensä noin 30 000 euroa. Hän oli salannut sekä Liitto C:ltä että työnantajaltaan, silloiselta Liitto D:ltä sen, että Oy B oli hänen itsensä omistama yhtiö, jonka hallituksen ainoa varsinainen jäsen A itse oli. A toimi liitto D:ssä osastopäällikkönä ja hänen tehtäviinsä kuului toimia standardointiasioissa yhdyshenkilönä Liitto C:lle. Tässä ominaisuudessa hän oli Liitto D:n puolesta itse hyväksynyt oman yhtiönsä Oy B:n laskut Liitto C:lle. Liitto C:ssä oli luotettu A:n Liitto D:n puolesta tekemään hyväksymismerkintään. Todellisuudessa A oli laskuttanut Liitto C:tä perusteettomasti tekemättömistä töistä. Syyttäjä vaati lisäksi A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä kirjanpitorikoksesta, koska A oli tahallaan merkinnyt Oy B:n kirjanpitoon vääriä ja harhaanjohtavia tietoja hyväksyessään sinne merkittäväksi edellä mainitut perusteettomat laskut.
KKO lähti siitä, että petoskriminalisoinnilla ja kirjanpitorikossäännöksillä suojattavat edut eroavat osin toisistaan. Petossäännösten ensisijaisena tarkoituksena on suojata varallisuutta ja asianomistajan oikeutta määrätä omaisuudestaan. Kirjanpitorikossäännösten tavoitteena on kirjanpidon oikeellisuuden turvaaminen. Kirjanpitorikoksen täyttävä teko ei säännönmukaisesti liity petokseen. Petos voidaan toteuttaa hyvin monella eri tavalla myös silloin, kun se tehdään yhtiön harjoittamassa kirjanpitovelvollisessa liiketoiminnassa. Edelleen KKO totesi, että petosrikoksella aiheutetaan vahinkoa asianomistajalle, kun taas kirjanpitorikoksesta ei yleensä aiheudu suoraa vahinkoa sidosryhmille, vaan vahingot aiheutuvat kirjanpitorikokseen liittyen tehdyistä muista rikoksista.
KKO totesi, että petoksen ja kirjanpitorikoksen tunnusmerkistöt eivät peitä toisiaan ja ne täyttyvät eri toimilla ja eri ajankohtina. KKO katsoi, että painavin merkitys on annettava sille, että kirjanpitorikosten kriminalisoinnilla lainsäätäjän tavoitteena on ollut kirjanpidon oikeellisuuden ja luotettavuuden turvaaminen. Näin ollen kirjanpitorikoksella tehty oikeudenloukkaus ei tule riittävästi huomioonotetuksi käsiteltävässä tapauksessa petosrikoksen yhteydessä ja siksi se oli luettava erikseen A:n syyksi.
Asiassa tuli myös arvioitavaksi, oliko kyse törkeästä vai niin sanotusta perustunnusmerkistön täyttävästä menettelystä. KKO totesi, että kun kirjanpitoon on liitetty useita vääriä laskuja ja niiden yhteissumma on ollut suuri, törkeää kirjanpitorikosta koskevan säännöksen ankaroittamisperuste täyttyi. Kuitenkin tilinpäätöksistä ilmeni, ettei Oy B:llä ollut huomattavia ulkopuolisia velkojia, joiden päätöksentekoon virheellisillä tiedoilla olisi voinut olla olennaista vaikutusta. Yhtiön liiketoiminta oli ollut pienimuotoista ja perustunut keskeisesti A:n henkilökohtaiseen työpanokseen. Tämän johdosta KKO päätyi siihen, että yhtiön taloudellisessa tuloksessa ja taloudellisessa asemassa virheillä on ollut vain rajoitettu merkitys yhtiön sidosryhmien kannalta. Muutoin yhtiön kirjanpito oli hoidettu asianmukaisesti. Tämän johdosta KKO päätyi siihen, että kirjanpitorikos ei ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. Ratkaisu on hyvin suuntaa antava: väärät tositteet kirjanpidossa voivat KKO:n mainitsemin perustein toteuttaa useamman rikoksen tunnusmerkistön yhtä aikaa, mutta pelkästään suuri taloudellinen intressi ei välttämättä tee kirjanpitorikoksesta törkeätä, vaan aina tulee tehdä olosuhteiden kokonaisvaltainen objektiivinen arviointi teon törkeyttä arvostellessa.
