Laittomat rahanostot yhtiöstä

Lähtökohtaisesti rikollisesti saatu tulo tai varallisuus ei ole verotuksen piiriin kuuluvaa. Asia ei silti ole yksiselitteinen, kuten KKO toteaa tuoreessa ennakkoratkaisussaan 2011:35: Veropetoksesta tuomitaan rikoslain mukaan muun muassa se, joka antamalla viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta tai salaamalla verotusta varten annettavassa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan, aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi.

Tulon veronalaisuus sekä ilmoitusvelvollisuuden laajuus ja sisältö määräytyvät henkilökohtaisessa verotuksessa. Verovelvollisen kaikki tulot ja rahanarvoiset etuudet ovat veronalaista tuloa, ellei laissa toisin säädetä tai ellei kyseessä ole etuus, joka vakiintuneen oikeus- ja verotuskäytännön perusteella jää kokonaan tulokäsitteen ulkopuolelle.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että tulo, joka on peräisin sellaisesta toiminnasta, jota ei voida harjoittaa laillisesti, jää verotuksellisen tulokäsitteen ulkopuolelle. Esimerkiksi omaisuuden hankkiminen anastusrikoksella ei ole verotettavaa tuloa.

KKO:n mukaan ei ole perusteltua katsoa laillisesta liiketoiminnasta kertyneiden tulojen voivan jäädä verovalvonnan ulkopuolelle vain siksi, että niiden saamiseen liittyy rikollista toimintaa. Toisenlainen tulkinta johtaisi kilpailutilanteen vääristymiseen; vähäiselläkin rikollisella toiminnalla voitaisiin saada merkittävä verotuksellinen hyöty. Oikeuskäytännössä onkin katsottu, että laillisesta toiminnasta kertynyt tulo on veronalaista ja siten myös ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvaa, vaikka toiminnan harjoittamiseen liittyisikin lainvastaisia ja jopa rikollisia piirteitä.

Matkatoimistoliikettä ilman asianmukaista lupaa harjoittanut henkilö oli syyllistynyt tämän rikoksen lisäksi veropetokseen, kun hän oli jättänyt ilmoittamatta matkojen myynnistä saamiaan tuloja. A oli saanut tuloja X Oy:stä ja Y Oy:stä tekaistujen laskujen avulla ja ottamalla käyttöönsä kassaan kirjattuja rahavaroja. Lisäksi X Oy oli maksanut hänen henkilökohtaisia kulujaan. Menettelyt on luettu A:n törkeänä velallisen epärehellisyytenä.

A on ollut kummankin yhtiön hallituksen jäsen ja osakekannan omistaja sekä toiminut tosiasiallisesti yhtiöissä. Hänellä olisi voinut olla oikeus laillisesti menetellen saada korvausta toiminnastaan yhtiöiden hyväksi, ja tällaiset tulot hänen olisi tullut ilmoittaa verotuksessa. A ei ollut ilmoittanut kyseisiä tuloja.

Rikoslain 39 luvun mukaisten velallisen rikosten ja rikoslain 29 luvusta ilmenevien verorikosten rankaisemisella suojattavat edut eroavat toisistaan. Ensiksi mainittujen rangaistussäännösten ensisijaisena tarkoituksena on suojata velkojien taloudellisia etuja, kun taas verorikoksia koskevat säännökset suojaavat ennen kaikkea julkisen talouden varainhankintaa. Velallisen epärehellisyysrikoksiin voidaan syyllistyä teoilla, joilla saatu tulo ilmoitetaan avoimesti verotuksessa.

Tapausten rikosoikeudellisessa arvioinnissa on merkitystä sillä, että velallisen epärehellisyyttä ja veropetosta koskevien säännösten tunnusmerkistöt eivät peitä toisiaan ja ne täyttyvät eri toimilla ja eri ajankohtina.

Tietyille järjestelyille, jotka täyttävät velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistön, saattaa olla tunnusomaista, että myös varojen vastaanottaminen on pidettävä salassa. Tekijän näkökulmasta on silloin luontevaa nähdä teot yhtenä.Veropetos on täyttynyt jo silloin, kun verovelvollisen olisi tullut antaa verottajalle tiedot tuloistaan.

Itselle yhtiöstä tehdyt rahanostot, jotka katsotaan laittomiksi, voivat toteuttaa useamman rikostunnusmerkistön yhtä aikaa. Tämä saattaa johtaa ankariin vahingonkorvauksiin, koska epärehellisesti nostetut varat joutuu ensin palauttamaan korkoineen ja verottajalle joutuu korvaamaan tulojen ilmoittamatta jättämisen veroseuraamukset.

Riski on hyvä tuoda esille, jos esimerkiksi omien asiakkaiden kohdalla näkee tässä suhteessa epäilyttäviä toimintatapoja.