Kirjanpitäjän rikosoikeudellinen vastuu

Helsingin hovioikeus on keväällä 2016 antanut ratkaisun HelHO:2016:7.

X Oy oli toimeksiannolla uskonut kirjanpitonsa A:n tehtäväksi. A:n toimeksianto kattoi yhtiön kirjanpidon hoitamisen kokonaisuudessaan. Ainoa A:n toimeksiannosta pois rajattu osuus oli yhtiön pankkitilien käyttö. A:n toimeksianto oli hyvin laaja ja hän oli voinut käytännössä täysin itsenäisesti päättää, miten yhtiön kirjanpitoa hoidetaan.

A ei numeroinut hänelle toimitettuja tositteita, kirjannut X Oy:n liiketapahtumia kirjanpitolain mukaisesti tai tehnyt X Oy:n tilinpäätöksiä, koska A katsoi X Oy:n toimittaman tositeaineiston olleen puutteellinen. Tämä tilanne jatkui viiden vuoden ajan ja päättyi vasta, kun yhtiö oli asetettu konkurssiin. A ei pyrkinyt tätä ennen korjaamaan tilannetta tai päättämään toimeksiantosuhdetta.

Kun A ei esittänyt mitään hyväksyttävää syytä liiketapahtumien kirjaamisen ja tilinpäätösten asianmukaisen laatimisen laiminlyömiselle, ja kun toimeksianto tämän lisäksi on jatkunut huomattavan kauan ilman, että A on tehnyt mitään päättääkseen toimeksiannon, hovioikeus katsoi A:n toimineen KPL:n vastaisesti tavalla, joka on vaikeuttanut oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta, ja hän on siten menettelyllään syyllistynyt RL 30:9 a:ssä säädettyyn kirjanpitorikokseen.

Ratkaisua perusteltiin sillä, että ulkopuolisen toimeksiannon saajan laatiessa kirjanpidon ja tilinpäätöksen rikosoikeudellinen vastuu hänen ja kirjanpitovelvollisen välillä jakautuu sen mukaan, mikä osuus toimeksiannon saajalla on käytännössä ollut kirjanpidon laatimisesta. Lisäksi perusteluina esitettiin, että kirjanpitäjä on tekijänvastuussa kirjanpitorikoksesta tilanteessa, jossa yhtiön kirjanpitoa koskeva toimeksiantosuhde on ollut sellainen, että kirjanpitäjällä on ollut mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten kirjaukset tehtiin, ja että hän on myös tosiasiallisesti vaikuttanut tilinpäätösratkaisujen tekemiseen. Lisäksi hovioikeus katsoi, että mikäli kirjanpitovelvollinen ei toimita itsenäiselle kirjanpitäjälle säännösten mukaisen kirjanpidon laatimisen edellyttämää aineistoa, tulee kirjanpitäjän laiminlyönnin jatkuessa lopettaa toimeksianto rikosoikeudellisesta vastuusta vapautuakseen.

Hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen myös RL 30:9 a:ssä säädettyyn törkeään kirjanpitorikokseen. Tätä hovioikeus perusteli sillä, että kysymyksessä olevassa asiassa X Oy:n ainoa omistaja on ollut myös yhtiön hallituksen ainoa jäsen, missä tilanteessa asianmukaisesti laaditun kirjanpidon kautta saatavan tiedon merkitys on erityisen korostunut arvioitaessa omaisuuden jakautumista yhtiön ja sen omistajan välillä. A on kokeneena kirjanpitäjänä laiminlyönyt liiketapahtumien kirjaamisen ja tilinpäätöksen laatimisen RL 30:9 a:ssä tarkoitetulla tavalla kokonaan tai olennaisilta osiltaan usean vuoden ajan. Kun lisäksi otetaan huomioon, että X Oy:n liikevaihto on ollut verrattain suuri, vaihdellen tekoaikana hieman yli 100 000 eurosta aina yli 450 000 euroon, on A:n menettely olennaisesti vaikeuttanut oikean ja riittävän kuvan saamista yhtiön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. A on laskuttanut yhtiötä kirjanpidosta. Sillä A:n eduksi luettavalla seikalla, että tositteet ja muu kirjanpidon pohjana oleva aineisto ovat olleet A:lla tallessa, ei ole ratkaisevaa merkitystä teon törkeyttä arvioitaessa.

Vinkki: Luovu toimeksiannosta, jos huomaat, että asiakkaasi menettely on sellaista, että et itse voi toimia lainmukaisesti.