Asiantuntijatoimeksiantojen korvausvastuun sovittelu

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2006:56 linjannut asiantuntijatoimeksiantoon liittyvää korvausvastuuta ja sen sovittelun tai kohtuullistamisen edellytyksiä. Tapauksessa oli kysymys arkkitehtitoiminnasta, mutta siinä omaksutut perustelut ja ratkaisulinjat voidaan ottaa sovellettavaksi missä tahansa asiantuntijatoimeksiannossa, siis myös esimerkiksi taloushallintoon liittyvissä tehtävissä.

Tapauksen tausta oli se, että asunto-osakeyhtiö ja arkkitehti olivat suullisesti sopineet asuntoyhtiössä tehtävän julkisivun muutostyön suunnittelussa. Asuntoyhtiön mukaan arkkitehti oli tehnyt virheen suunnittelutyössään, mikä oli johtanut siihen, että asuntoyhtiö oli joutunut hankkimaan uusia materiaaleja julkisivuunsa, mistä asuntoyhtiön mukaan oli aiheutunut noin 45 500 euron vahinko, joka oli käytännössä em. korvattavien materiaalien hankintahinta. Arkkitehti kiisti korvausvelvollisuuden perusteen. Hän ei katsonut tehneensä toiminnassaan virhettä, ja joka tapauksessa hän lähti siitä, että konsulttitoimintaan liittyvien yleisten sopimusehtojen mukaan mahdollinen vahingonkorvaus ei voisi ylittää toimeksiannosta saadun palkkion määrää, joka tässä tapauksessa oli reilut 3800 euroa. Joka tapauksessa arkkitehti vaati, että vahingonkorvausta sovitellaan.

Korkein oikeus totesi, että asiassa oli jäänyt näyttämättä, että konsulttitoiminnan yleiset sopimusehdot (KSE 95) olisivat tulleet osaksi asianosaisten sopimussuhteen ehtoja. Lisäksi Korkein oikeus linjasi asian niin, että oli arkkitehdin asiana näyttää, että yhtiön puolesta olisi hyväksytty sellainen suunnitelma julkisivumateriaalien osalta, johon arkkitehti vetosi. Kun arkkitehti ei tätä näyttökynnystä pystynyt ylittämään, ja kun asuntoyhtiölle oli aiheutunut materiaalien vaihdosta sen vaatimat kustannukset, johtopäätös oli se, ettei arkkitehti ollut yhtiöltä saamaansa toimeksiantoa täyttäessään menetellyt asianmukaisella huolellisuudella ja oli velvollinen asuntoyhtiön vahingon korvaamiseen.

Korkein oikeus totesi, että lähtökohtana on täysimääräinen vahingonkorvaus. Edelleen KKO lausui, että laissa ei ole sopimussuhteita koskevaa yleistä säännöstä, joka nimenomaisesti mahdollistaisi sopimusrikkomuksen perusteella syntyvän vahingonkorvausvelvollisuuden sovittelun, mutta päätyi kuitenkin siihen, että sitä voidaan sovitella sellaisessakin sopimussuhteessa, jonka osalta asiasta ei ole nimenomaisesti säännöstä. Korkein oikeus korosti sitä, että asuntoyhtiö oli antanut kyseisen suunnittelutehtävän arkkitehdille alan ammatinharjoittajana ja on oikeutettu edellyttämään, että tehtävä suoritetaan ammattitaitoisesti ja asianmukaista huolellisuutta noudattaen. Tapauksessa KKO katsoi, että arkkitehti ei ollut toiminut törkeän huolimattomasti. Tämän johdosta, ja kun lisäksi otetaan huomioon hänen toimeksiantonsa laatu ja sovitun vastikkeen määrä verrattuna aiheutuneeseen vahinkoon, täysimääräisen korvauksen tuomitseminen johtaisi KKO:n mukaan arkkitehdin kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Tämän johdosta vahingonkorvauksen määrää soviteltiin 30000 euroon.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että tämä ratkaisu vahvistaa ja selkeyttää oikeustilaa sopimussuhteisen vahingonkorvauksen sovittelumahdollisuuksien osalta, varsinkin, kun ennakkoratkaisun normipohja on lakiin kirjaamaton. Tapaus osoittaa, että sopijapuolille jätetään konsultointi- ja asiantuntijatoimeksiannoissa laaja vastuu oman vastuuaseman järjestämisestä ja siihen liittyvistä mahdollisista rajoitusehdoista. Asiaa korostaa vielä edellä todettu Korkeimman oikeuden linjaus asiantuntijan korostetusta näyttövelvollisuudesta, mitä tulee toimeksiannon sisältöön ja sen ehtoihin. Vaikka ammattilaistoiminnassa luonnollisesti vastuuvakuutuksella pystytään tosiasiallisesti minimoimaan omat taloudelliset riskit, on em. ennakkoratkaisun lähtökohdat hyvä tuntea, ja ottaa ne huomioon esimerkiksi laajempia taloudellisia konsulttitoimeksiantoja tehtäessä.