Veneiden talvisäilytys
A Oy:n toiminta on veneiden ja vesialusten telakointia varten vaadittavien tilojen ja kaluston vuokraamista sekä telakoinnissa vaadittavien palvelujen järjestämistä.
Verovirasto on katsonut, että yhtiön toiminta on veneiden talvisäilytystä. A Oy:n tekemän telakointisopimuksen mukaan sopimus kattaa vain veneen talvisäilytyksen ja telakointihinta määräytyy veneen pituuden ja leveyden mukaan. Hintaan ei sisälly muita palveluja, vaan ne laskutetaan erikseen. Sopimuksessa ei sovita siitä, että veneen talvisäilytykseen antavalla asiakkaalla olisi yksin pääsy siihen tilaan hallista ja maa-alueesta, jolla venettä säilytetään.
Verovirasto oli hylännyt A Oy:n tekemän arvonlisäveron palautushakemuksen veneiden talvisäilytystoiminnan osalta ja perusteli ratkaisuaan KHO:n 15.3.1995 antamalla ratkaisulla (KHO:1995-B-562), jonka mukaan veneiden talvisäilytystoiminta on AVL 27 §:n 1 momentissa tarkoitettua kiinteistöön kohdistuvan käyttöoikeuden luovuttamista, josta ei ole suoritettava arvonlisäveroa eikä tähän toimintaan liittyvistä hankinnoista näin ollen ole vähennysoikeutta. Tämän vuoksi A Oy:llä ei ollut oikeutta vähentää veneiden talvisäilytystoimintaan liittyvien hankintojen sisältämiä arvonlisäveroja. Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi yhtiön veroviraston päätöksestä tekemän valituksen.
KHO hyväksyi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön tekemän valituksen. KHO:n tapaukseen antaman ratkaisun (13.08.2009 T 1915, vuosikirjanumero KHO:2009:74) mukaan AVL 29.1 §:n 5 kohtaa on tulkittava siten, että se kattaa myös veneiden säilytyspaikkojen vuokrauksen. Perusteluissaan KHO viittasi erityisesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (EYT) tuomioon C-428/02, Marselisborg. Kyseisessä ratkaisussa EYT totesi, että kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että kiinteän omaisuuden vuokrauksen käsite käsittää vedessä olevien venepaikkojen vuokrauksen sekä alusten satama-alueen maa-alueella olevien säilytyspaikkojen vuokrauksen. Edelleen kyseisen säännöksen 2 alakohtaa on EYT:n mukaan tulkittava siten, että sitä sovelletaan yleisesti kaikkien kulkuneuvojen, mukaan lukien vesialusten, pysäköintipaikkojen vuokraukseen.
Koska ratkaisun mukaan A Oy:n harjoittamassa veneiden talvisäilytys/-telakointitoiminnassa oli kysymys AVL 29.1 §:n 5 kohdassa tarkoitetusta verollisesta pysäköintitoiminnassa tapahtuvasta pysäköintipaikkojen luovuttamisesta, yhtiöllä oli lain 102 §:n nojalla oikeus vähentää tähän toimintaan kohdistuviin hankintoihin sisältyvät arvonlisäverot.
Kommentit
Ratkaisu muuttaa KHO:n linjaa veneiden talvisäilytyksen osalta. KHO katsoi edellä mainitussa vuosikirjapäätöksessään KHO:1995-B-562, ettei veneiden säilytyspaikkojen vuokraustoiminta ollut AVL:ssa tarkoitettua pysäköintitoiminnassa tapahtuvaa verollista pysäköintipaikkojen luovuttamista vaan kiinteistöön kohdistuvan käyttöoikeuden verotonta luovuttamista. EYT on puolestaan tulkinnut kuudetta arvonlisäverodirektiiviä vastaavissa tapauksissa niin, että veneiden säilytyspaikkojen vuokraus on verollista. Kyseisen toiminnan verokäsittely on siksi ollut epäselvää. KHO:n uusi ratkaisu on EYT:n kannan mukainen ja selkeyttää siten veneiden säilytyspaikkojen verotuskäytäntöä.
Ratkaisun myötä veneiden talvisäilytyspaikkojen vuokrausta harjoittavien elinkeinonharjoittajien tulee periä vuokrat verolla, jos verollisuuden muut edellytykset täyttyvät. Vastaavasti elinkeinonharjoittajilla on oikeus vähentää tämän toiminnan kustannusten sisältämät arvonlisäverot. Yleishyödyllisten yhdistysten harjoittama talvisäilytystoiminta voi jatkossakin olla verotonta kyseisiä yhteisöjä koskevien erityissäännösten perusteella. Verohallitus on ilmeisesti antamassa ohjeistusta siitä, miten elinkeinonharjoittajien täytyy huomioida toiminnassaan tässä KHO:n ratkaisussa vahvistettu arvonlisäverolain uusi tulkinta sekä erityisesti siirtymäajasta, jonka aikana yritysten tulee siirtyä uuteen verolliseen menettelyyn.
