Pysäköintitoiminta

KHO:n 5.5.2009 antamassa ratkaisussa T 1069, vuosikirjanumero KHO:2009:46, keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö A Oy omisti maanalaisen pysäköintihallin, jossa yhtiön hallinnassa oli 41 pysäköintipaikkaa. A Oy oli lisäksi vuokrannut sen kaikki osakkeet omistavalta säätiöltä samassa yhteydessä olevasta pysäköintihallista kymmenen pysäköintipaikkaa, joita säätiö hallinnoi viereisen asunto-osakeyhtiön osakeomistuksensa perusteella. Säätiö oli hakeutunut verovelvolliseksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta. Säätiö tuli veloittamaan A Oy:ltä pysäköintipaikkojen vuokran arvonlisäverolla.

Suurin osa pysäköintipaikoista oli koko ajan A Oy:n lyhytaikaisen yleisen pysäköintitoiminnan käytössä, jossa pysäköintimaksu määräytyi pysäköintiajan perusteella. A Oy vuokrasi myös kuukausimaksua vastaan enintään 18 pysäköintipaikkaa suoraan sen osakkaana olevan säätiön hallinnassa olevien huoneistojen vuokralaisille näiden työntekijöiden käyttöön. Pysäköintipaikkoja vuokrattiin myös säätiön työntekijöille. Nämä pysäköintipaikat olivat iltaisin ja viikonloppuisin A Oy:n yleisen pysäköintitoiminnan käytössä.

Keskusverolautakunnan (KVL) A Oy:lle antaman ennakkoratkaisun mukaan ainoastaan lyhytaikainen pysäköintipaikkojen luovuttaminen oli verollista pysäköintitoimintaa, minkä seurauksena A Oy olisi voinut vähentää pysäköintipaikkojen uudisrakennus- ja perusparannuskustannuksiin sisältyvän arvonlisäveron vain osittain. KVL katsoi kuukausimaksua vastaan tapahtuvan pysäköintipaikkojen luovutuksen suoraan säätiön vuokralaisille muodostavan toiminnallisen ja taloudellisen kokonaisuuden yhdessä säätiön toimesta samoille vuokralaisille tapahtuvan huoneistonvuokrauksen kanssa. Pelkästään sillä seikalla, että vuokrat suoritetaan erikseen A Oy:lle ja säätiölle, ei ollut merkitystä toiminnan verollisuutta arvioitaessa. Pysäköintipaikkojen luovutuksella tuli tällöin olla sama verokohtelu kuin huoneistojen vuokrauksella.

KHO katsoi KVL:n ratkaisusta poiketen, että A Oy:n harjoittamaa pysäköintipaikkojen luovuttamista oli pidettävä kokonaisuudessaan AVL 29 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuna verollisena pysäköintitoimintana. A Oy:llä oli vastaavasti oikeus vähentää pysäköintipaikkoihin kohdistuvien kustannusten sisältämät arvonlisäverot kaikilta osin.

KHO:n mukaan pysäköintipaikkojen ja huoneistojen luovuttaminen eivät muodostaneet taloudellista kokonaisuutta, koska A Oy ei itse vuokrannut asuin- tai liikehuoneistoja pysäköintipaikkojen vuokralaisille. Vastaavasti pysäköintipaikkojen luovuttaminen säätiön työntekijöille ei liittynyt A Oy:n ja työntekijän väliseen työsuhteeseen. KHO katsoi A Oy:n harjoittavan verollista pysäköintipaikkojen luovuttamista myös siltä osin, kuin se luovuttaa pysäköintipaikkoja kuukausimaksua vastaan osakkaanaan olevan säätiön vuokralaisille näiden työntekijöiden käyttöön sekä säätiön omille työntekijöille. A Oy:llä oli oikeus vähentää sekä hallinnassaan oleviin että säätiöltä vuokrattuihin pysäköintipaikkoihin kohdistuviin kustannuksiin sisältyvät arvonlisäverot myös edellä mainitulta osin.

Kommentit

KHO on aiemmissa ratkaisuissaan 2001/2786 ja 2787 katsonut, että liikehuoneisto ja pysäköintipaikka liittyivät tilojen käytön kannalta toiminnallisesti ja taloudellisesti yhteen sillä tavoin, että ne muodostivat kokonaisuuden, jossa pysäköintipaikan luovutuksella tuli olla sama verokohtelu kuin liikehuoneiston luovutuksella. Yhteenkuuluvuuden suhteen merkitystä ei ratkaisussa 2001/2786 annettu sille, että liikehuoneiston ja pysäköintipaikan luovuttajina olivat yhtiön eri osakkaat. Ratkaisuissa pysäköintipaikkojen luovuttajien ei katsottu harjoittavan verollista pysäköintitoimintaa vaan verotonta kiinteistönluovutusta. Tilojen luovuttajilla oli kuitenkin oikeus hakeutua tästä toiminnasta verovelvolliseksi ja vähentää muun muassa pysäköintipaikkojen rakentamiseen sisältynyt arvonlisävero, jos hakeutumisen edellytykset täyttyivät. Näihin ratkaisuihin myös KVL perusti edellä mainitun oman ratkaisunsa.

KHO:n nyt antama ratkaisu on merkittävä tulkittaessa verollisen pysäköintipaikkojen ja verottoman kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisen välistä rajanvetoa. Kun elinkeinonharjoittajan myynnit ovat verollisia, sillä on myös oikeus vähentää toimintaan liittyvien hankintojen arvonlisäverot. Pysäköintiä harjoittavan elinkeinonharjoittajan kannalta sillä, onko pysäköintitoiminta suoraan lain nojalla verollista pysäköintitoimintaa vai onko toiminnan harjoittajalla ainoastaan mahdollisuus hakeutua AVL 30 §:n nojalla verovelvolliseksi, on tärkeä merkitys erityisesti silloin, kun hakeutumisen edellytykset eivät täyty osittain tai kokonaan. Pysäköintitoimintaan liittyy usein merkittäviä investointeja, jolloin kustannusten arvonlisäverojen täysimääräisellä vähentämisellä on suuri taloudellinen merkitys tilojen rakennuttajalle.

Kyseessä olevassa ratkaisussa KHO tulkitsee toiminnallista ja taloudellista kokonaisuutta eri tavoin kuin pysäköintitoimintaa koskevissa aiemmissa ratkaisuissaan. KHO:n nyt antama ratkaisu laajentaa verollisen pysäköintitoiminnan käsitettä niin, että myös pitkäaikaisen pysäköinnin voidaan aiempaa laajemmin tulkita olevan verollista pysäköintitoimintaa eikä verotonta kiinteistönluovutusta. Tämän linjauksen seurauksena on mahdollista, että toiminta, jonka on aikaisemmin katsottu olevan verotonta kiinteistönluovutusta, olisikin KHO:n uuden ratkaisun valossa verollista pysäköintitoimintaa. Pysäköintipaikkoja luovuttavien tahojen kannattaa selvittää, onko niiden nyt mahdollista soveltaa verollisuutta aiemmin verottomissa tilanteissa, mahdollisesti jopa takautuvasti, jolloin pysäköintipaikkojen investointien arvonlisäverot voisi vähentää takautuvasti.