Henkilö- ja pakettiautojen yksityiskäytön vaikutus vähennyskelpoisuuteen
KHO vahvisti ratkaisussaan 20.11.2020/4250 henkilöautojen vähennyskelpoisuutta koskevan arvonlisäverolain (AVL) 114 §:n säännöksen tiukan soveltamiskäytännön.
KHO:n ratkaisu
Tapauksessa kyseessä ollut A Oy harjoitti sähkönsiirtotoimintaa. Yhtiöllä oli sähkönsiirron vikapäivystystä varten henkilö- ja pakettiautoiksi rekisteröityjä ajoneuvoja. Asiassa saadun selvityksen mukaan ajoneuvoja käytettiin yhtiön vikapäivystykseen liittyvien ajojen lisäksi yhtiön työntekijöiden päivystysaikana tapahtuviin henkilökohtaisiin ajoihin, kuten kaupassa käyntiin. Tällainen ajoneuvojen käyttö vikapäivystyksessä mahdollisti yhtiön mukaan mahdollisimman nopean valmiuden vastata vikatilanteisiin.
KHO totesi ratkaisussaan, että AVL 114 §:n henkilöautoja koskevasta vähennysoikeuden rajoituksesta seuraa, että henkilöauton vähäinenkin yksityiskäyttö estää vähennyksen tekemisen. Pakettiautoihin kohdistuvista kustannuksista puolestaan voidaan tehdä vähennys AVL 117 §:n mukaisesti vain siltä osin kuin autoa on käytetty vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.
KHO katsoi – toisin kuin hallinto-oikeus valituksenalaisessa ratkaisussaan –, että siltä osin kuin ajoneuvoja käytettiin päivystysaikana yhtiön työntekijöiden henkilökohtaisiin ajoihin, ajoneuvot eivät olleet yhtiön vähennykseen oikeuttavassa käytössä. Yhtiöllä ei näin ollen ollut oikeutta vähentää henkilöautojen hankintaan ja käyttöön liittyviin kustannuksiin sisältyviä arvonlisäveroja miltään osin eikä pakettiautojen vastaaviin kustannuksiin sisältyviä arvonlisäveroja siltä osin kuin pakettiautoja käytettiin työntekijöiden yksityisajoihin.
Ratkaisun käytännön vaikutukset
Arvonlisäverolain 114 §:n mukaan vähennystä ei saa tehdä, kun hankinta koskee (mm.) henkilöautoja tai niihin tai niiden käyttöön liittyviä tavaroita ja palveluja. Säännöksen 2 momentin mukaan kyseisen vähennysoikeuden rajoitus ei kuitenkaan koske ajoneuvoa, joka on hankittu myytäväksi, vuokrattavaksi taikka käytettäväksi ammattimaiseen henkilökuljetukseen tai ajo-opetukseen, eikä henkilöautoa, joka on hankittu yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Verotus- ja oikeuskäytännössä säännöksen sanamuodon mukaista yksinomaan vähennyskelpoisen käytön vaatimusta on sovellettu pääosin tiukasti ja vähäinen, yksittäinenkin vähennyskelvoton käyttö on tehnyt kyseessä olevasta henkilöautosta ja sen hankinta- ja käyttökuluista kokonaan vähennyskelvottomia.
KHO:n ratkaisu vahvistaa tätä tulkintaa entisestään. Henkilöauton käsittely vähennyskelpoisena edellyttääkin käytännössä näyttöä – tyypillisesti ajopäiväkirjaa – siitä, että autoa on käytetty yksinomaan vähennyskelpoisiin tarkoituksiin.
Edellä mainittu tiukka vähennysoikeuden rajoitus ei koske pakettiautoja. Niiden osalta on kuitenkin huomioitava AVL 117 §:n vähennysoikeuden jakamista koskeva säännös, jonka mukaan tavarasta tai palvelusta, jonka verovelvollinen on hankkinut tai ottanut vain osittain vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, saadaan tehdä vähennys vain siltä osin kuin tavaraa tai palvelua käytetään tähän tarkoitukseen.
KHO:n ratkaisun jälkeen on myös selvää, että KVL:n vuonna 2017 antamaa toisen suuntaista ennakkoratkaisua (KVL:2017/49), jonka KHO pysytti, tulee tulkita suppeasti. Kyseessä olevassa ratkaisussa pelastuslaitoksen henkilökunnan pelastusajoneuvoilla varallaolon aikana suorittamien pakottavien henkilökohtaisten ajojen katsottiin liittyvän kiinteästi pelastuslaitoksen lakisääteisten tehtävien hoitamiseen ja hälytysvalmiuden ylläpitoon mahdollistaen varallaolojärjestelmän olemassaolon. Yksityisajot tapahtuivat siten työn luonteen ja vaatimusten vuoksi sellaisissa erityisissä olosuhteissa, joiden perusteella ajoneuvoihin liittyviin hankintoihin sisältyvät kustannukset eivät olleet AVL 114 §:n nojalla vähennyskelvottomia siltä osin, kuin ajoneuvot olivat henkilöautoja.
