Hallituksen jäsenen vastuusta osakeyhtiölain kannalta

Tässä artikkelissa käsiteltävän hallituksen jäsenen vastuuta koskevat lainsäännökset sisältyvät osakeyhtiölakiin (OYL) ja vahingonkorvauslakiin (VahKL). Lisäksi yhtiöjärjestykseen voidaan lainsäädännön osoittamissa rajoissa ottaa hallituksen jäsenen vastuuta koskevia määräyksiä. Tässä artikkelissa ei käsitellä vahingonkorvausvelvollisuuden yleisiä edellytyksiä kuten menettelyn oikeudenvastaisuutta, vahingon syntymistä ja näiden välistä syy-yhteyttä muuten kuin siltä osin, kuin niillä on tämän artikkelin kannalta merkitystä osakeyhtiöoikeudellisten vastuusäännösten tulkinnalle.

Tässä artikkelissa ei myöskään käsitellä hallituksen jäsenen osakeyhtiöoikeudellista vastuuta aikaisemmin voimassa olleiden osakeyhtiölakien kannalta.

Korvausvastuusta yhtiötä kohtaan

Hallituksen jäsenen on korvattava vahinko, jonka hän on tehtävässään OYL 1:8:ssä säädetyn huolellisuusvelvoitteen vastaisesti tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle. Tämä koskee sekä siviili- että rikosperusteista vastuuta. Lähtökohtaisesti OYL:n ja yhtiöjärjestyksen vastainen menettely katsotaan huolimattomuudeksi.

Hallituksen jäsenen OYL:ssa säännelty vastuu koskee vain tilanteita, jolloin henkilö on toiminut hallituksen jäsenen ominaisuudessa. OYL:ssa säännelty vastuu koskee hallituksen varajäsentä vain silloin, kun kyseinen hallituksen varajäsen toimii tai on toiminut hallituksen jäsenen tilalla hallituksessa.

Hallituksen jäsenen toimikausi alkaa valinnasta päättävän yhtiökokouksen päättyessä, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä tai uutta hallituksen jäsentä valittaessa päätetä toisin. Jäsenyys hallituksessa ei kuitenkaan ala ennen, kuin suostumus on saatu. Hallituksen jäsenen tehtävä kannattaa ottaa vastaan vain silloin, kun on edellytykset toimia kyseisen yhtiön hallituksen jäsenenä. Hallituksen jäsenyys on riippumaton kaupparekisterimerkinnöistä. Vaikka uusi hallituksen jäsen jätetään ilmoittamatta tai merkitsemättä kaupparekisteriin, tämä ei vaikuta hänen velvollisuuteensa toimia hallituksen jäsenenä, eikä myöskään hänen vastuuseensa.

Jos hallituksen jäsen muussa ominaisuudessa esimerkiksi työntekijänä aiheuttaa yhtiölle vahinkoa, vastuuta ei arvostella OYL:n säännösten mukaan, vaan kyseistä tilannetta arvostellaan sitä sääntelevien erityisten oikeussääntöjen kuten esimerkiksi työsopimuslain säännösten ja/tai yleisten vahingonkorvausvelvollisuutta koskevien sääntöjen ja periaatteiden mukaan. Tässä artikkelissa käsitellään hallituksen jäsenen vain tässä ominaisuudessaan aiheuttamasta vahingosta johtuvaa vastuuta.

Hallituksen jäsenen on noudatettava OYL:a ja muita lakeja, yhtiöjärjestystä sekä yhtiökokouksen, hallintoneuvoston ja hallituksen oikeudellisesti päteviä päätöksiä. Lisäksi OYL:ssa on säädetty, että hallitus ei saa tehdä päätöstä tai ryhtyä muuhun toimenpiteeseen, joka on omiaan tuottamaan osakkeenomistajalle tai muulle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella.

Hallituksen jäsenellä on yleinen huolellisuusvelvollisuus yhtiötä kohtaan. OYL:ssa ei ole tarkemmin säännelty, millaista huolellisuutta hallituksen jäseneltä edellytetään yhtiön asioita hoitaessaan. Yleisistä vahingonkorvaus- ja yhtiö­oikeudellisista säännöistä ja periaatteista kuitenkin seuraa, että jo lieväkin tuottamus riittää vastuun syntymiseen. Huolellisuusvelvollisuuden vastaisena voidaan pitää myös sitä, että jokin toimi, joka pitäisi yhtiön edun mukaan tehdä, jätetään joko kokonaan tai osaksi tekemättä.

Hallituksen jäseneltä edellytetään niin sanottua objektiivista huolellisuutta. Huolellisuutta arvioidaan sen mukaan, mitä vastaavassa asemassa olevalta henkilöltä voidaan objektiivisesti kyseisessä tilanteessa vaatia, jotta hän menettelee huolellisesti yhtiön edun mukaisesti. Ei riitä, että hallituksen jäsen toimii, kuten hän normaalisti menettelisi omissa asioissaan, jos hän ei samalla täytä objektiivisen huolellisuuden vaatimusta. Objektiivisen huolellisuusmittarin päättää tapauskohtaisesti viime kädessä tuomioistuin tai välimiesoikeus.

Riittävänä huolellisuutena voidaan yleensä pitää sitä, että päätöksen taustaksi on hankittu tilanteen edellyttämä tieto ja sen perusteella on tehty johdonmukainen päätös tai muu toimi. Päätökseen tai muuhun toimeen ei saa vaikuttaa hallituksen jäsenten tai yhtiön muun johdon väliset eturistiriidat. Korvausvastuuseen perustuvasta tuottamuksellisesta menettelystä ei kuitenkaan ole kysymys tilanteissa, joissa yhtiön hallituksen tekemät, olosuhteisiin nähden asianmukaiset, harkintaan ja selvitykseen perustuvat liiketoimintapäätökset jälkikäteen osoittautuvat yhtiön kannalta liiketaloudellisesti epäonnistuneiksi. Huolellisuusvelvollisuuden täyttäminen tai täyttämättä jättäminen on pyrittävä arvioimaan yleensä sen hetkisten, tiedossa olevien olosuhteiden mukaan, jolloin kyseisestä asiasta päätettiin tai kyseiseen menettelyyn ryhdyttiin. Edellä mainitun vuoksi hallituksen keskeiset päätökset ja niiden perustelut tulisi kirjata hallituksen kokouksen pöytäkirjaan ja liittää pöytäkirjaan päätöksen perustana olevat laskelmat ja muut selvitykset, jotta myöhemmin on tarvittaessa helpompi selvittää, perustuiko hallituksen tekemä päätös olosuhteisiin nähden asianmukaiseen harkintaan ja selvitykseen.

Hallituksen jäsenen on toimittava huolellisesti yhtiön edun mukaisesti. Yhtiön edun mukaan toimiminen sisältää toimimisen yhtiön toimialan ja tarkoituksen mukaisesti. Toimiminen pelkästään tietyn osakkeenomistajan tai osakkeenomistajaryhmän taikka kolmannen henkilön välittömien etujen mukaisesti ei ole sallittua. Tietyn henkilön etujen mukaisesti toimiminen ei ole hallituksen jäsenelle sallittua silloinkaan, kun hallituksen jäsen on nimetty kyseisen henkilön äänin tai toimesta hallituksen jäseneksi riippumatta siitä, valitsiko yhtiökokous, hallintoneuvosto tai yhtiön ulkopuolinen hallituksen jäsenen.

Hallituksen jäsenellä on velvollisuus valvoa muun muassa toimitusjohtajaan kohdistuvan valvonnan lisäksi toisten hallituksen jäsenten toimintaa. Hallituksen jäsen, joka ei ole ollut itse osallinen yhtiölle vahinkoa aiheuttaneeseen toimeen tai laiminlyöntiin, voi siten oman valvontavelvollisuutensa laiminlyönnin seurauksena joutua yhtiötä kohtaan vastuuseen toisen hallituksen jäsenen tai jonkun muun yhtiön palveluksessa olevan toimesta tai laiminlyönnistä yhtiölle aiheutuneesta vahingosta, jos valvonnan laiminlyönti on ollut joko kokonaan tai osaksi syy-yhteydessä vahingon syntymiseen tai kasvamiseen. Hallituksen jäsen ei voi välttää korvausvastuuta pysyttelemällä erossa yhtiön toiminnasta. Toisaalta sellaiselle hallituksen jäsenelle, joka ei osallistu yhtiön jokapäiväiseen toimintaan, ei voida asettaa pitkälle menevää vaatimusta seurata aktiivisesti yhtiön taloudellisia asioita, jollei siihen ilmene erityistä syytä. Hallituksen puheenjohtajalta voidaan kuitenkin edellyttää muuta hallituksen jäsentä aktiivisempaa seurantaa.

Hallituksen vastuu voi tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, kun yhtiön veroilmoitus jätetään liian myöhään, varainsiirtovero maksetaan liian myöhään, ennakonpidätyksiä ja työnantajan sosiaaliturvamaksuja ei makseta asianmukaisesti ja yhtiö joutuu maksamaan veronkorotusta; kun hallitus päättää maksaa jollekin yhtiön varoista perusteettomia suorituksia (laiton varojenjako); kun hallitus päättää varojenjaosta, vaikka jaosta päätettäessä tiedetään tai olisi pitänyt tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden; kun hallitus tekee urakka- tai muun sopimuksen henkilön kanssa, josta olisi pitänyt tietää, ettei hän ole vakavarainen, ja yhtiö kärsii tämän vuoksi luottotappiota; kun hallitus ei valvo riittävästi toimitusjohtajaa, joka sen vuoksi pystyy tekemään kavalluksia ja niin edelleen tai yhtiössä syntyy muita väärinkäytöksiä sen vuoksi, että hallitus on laiminlyönyt järjestää asianmukaisen sisäisen kontrollin.

Tuottamusolettama

Jos hallituksen jäsen on aiheuttanut vahingon rikkomalla OYL:a muulla tavoin kuin pelkästään rikkomalla OYL 1 luvussa tarkoitettuja yleisperiaatteita tai jos vahinko on aiheutettu rikkomalla yhtiöjärjestyksen määräystä, vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, ellei menettelystä vastuussa oleva hallituksen jäsen osoita menetelleensä huolellisesti. Sama koskee vahinkoa, joka on aiheutettu osakeyhtiön lähipiiriin kuuluvan eduksi tehdyllä toimella. Osakeyhtiön ja toisen henkilön katsotaan kuuluvan toistensa lähipiiriin, jos toinen pystyy käyttämään toiseen nähden määräysvaltaa tai pystyy käyttämään huomattavaa vaikutusvaltaa sen taloutta ja liiketoimintaa koskevassa päätöksenteossa.

Pääsääntöisesti sillä, joka väittää olevansa oikeutettu vahingonkorvaukseen, on velvollisuus osoittaa korvausvastuun yleiset edellytykset, kuten tuottamus. OYL:ssa säädetty tuottamusolettama on poikkeus edellä mainitusta säännöksestä ja periaatteesta. Tuottamamusolettamatilanteessa hallituksen jäsenen, joka on OYL:a tai yhtiöjärjestystä rikkomalla aiheuttanut vahinkoa, on korvausvastuun välttääkseen osoitettava menetelleensä huolellisesti. Jos toimi on tehty yhtiön lähipiirin eduksi, ei edellytetä näyttöä siitä, että tarkoitus oli tuottaa yhtiön lähipiiriin kuuluvalle etua, vaan riittävää on, että toimi objektiivisesti arvioiden on tapahtunut lähipiirin kuuluvan eduksi ja aiheuttanut yhtiölle vahinkoa.

Tuottamusolettama koskee vain tavallista tuottamusta. Jos vahingonkärsijä väittää OYL:a tai yhtiöjärjestystä rikkomalla syntynyttä vahinkoa aiheutetuksi tahallisesti tai törkeästä tuottamuksesta, väitteentekijä on lähtökohtaisesti velvollinen näyttämään väitteensä toteen.

Vastuun rajoittamisesta

Hallituksen jäsenen vastuuta koskevat OYL:n säännökset ovat pääsääntöisesti pakottavaa oikeutta. OYL:ssa on säädetty poikkeus tähän lähtökohtaan. OYL:ssa on säädetty, että yhtiöjärjestyksen määräyksellä ei voida rajoittaa yhtiön OYL 22 luvun mukaista oikeutta vahingonkorvaukseen, jos vahinko on aiheutettu rikkomalla säännöksiä, joista ei voida poiketa yhtiöjärjestyksen määräyksellä taikka muuten tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta. Tämä säännös on monessa suhteessa hyvin tulkinnanvarainen. Tätä tulkinnanvaraisuutta ei tässä artikkelissa avata sen enempää.

Yhtiöjärjestykseen saa ottaa vain sellaisia hallituksen jäsenen vastuun rajoittamista koskevia määräyksiä, jotka koskevat hallituksen jäsenen yhtiötä kohtaan olevaa vastuuta. Yhtiöjärjestyksessä ei voida rajoittaa osakkeenomistajan tai muun henkilön oikeutta OYL 22 luvun mukaista oikeutta vahingonkorvaukseen tai kanteen ajamiseen. Jos yhtiön oikeutta vahingonkorvaukseen on yhtiöjärjestyksessä OYL:n sallimin tavoin rajoitettu, tämä vastuunrajoitus koskee myös osakkeenomistajien yhtiön hyväksi ajamia kanteita, vaikkei osakkeenomistajan niin kutsuttua vähemmistökanne­oikeutta sinänsä voida yhtiöjärjestyksessä rajoittaa. Yhtiöjärjestyksen määräykset ovat tehottomia siltä osin, kuin oikeutta vahingonkorvaukseen tai kanteen ajamiseen on niissä rajoitettu enemmän kuin edellä mainitun OYL:n säännöksen mukaan on sallittu.

Hallituksen jäsenen vastuun rajoitusta koskeva määräys voidaan ottaa yhtiöjärjestykseen joko yhtiötä perustettaessa tai yhtiöjärjestystä myöhemmin muuttamalla. Tällainen yhtiöjärjestyksen muutos on mahdollinen vain kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella.

Vastuuvapauden merkityksestä

Varsinaisessa yhtiökokouksessa on päätettävä tilikausittain hallituksen jäsenten vastuuvapaudesta. Vastuuvapaudesta voidaan kuitenkin päättää muussakin yhtiökokouksessa. Vastuuvapauspäätös koskee sen kohteena olevien henkilöiden yhtiötä kohtaan olevaa vastuuta.

Vastuuvapaus myönnetään/evätään käytännössä yleensä tietyltä ajalta, tavallisimmin tilikaudelta, eikä tietyistä toimista ja/tai laiminlyönneistä. Vastuuvapauspäätöksellä voidaan ottaa kanta myös yksittäisiin tapahtumiin tai tapahtumakokonaisuuksiin. Päätös voi olla erilainen hallituksen eri jäsenten osalta.

Jos yhtiökokous myöntää hallitukselle tai oikeammin sen jäsenille vastuuvapauden, yhtiö ei voi enää toteuttaa mahdollista korvaussaatavaansa asianomaisia kohtaan siltä osin, kuin asianomaisen vahinkoa tuottanut käyttäytyminen yhtiölle aiheutettuine vahinkoineen on ollut yhtiökokouksen tiedossa. Pääsääntöisesti yhtiökokouksen tekemä päätös vastuuvapauden myöntämisestä vapauttaa asianomaisen hallituksen jäsenen lopullisesti vastuusta.

Päätös vastuuvapaudesta ei kuitenkaan estä yhtiötä nostamasta korvauskannetta silloin, kun yhtiökokoukselle ei tilinpäätöksessä tai tilintarkastuskertomuksessa taikka muutoin ole annettu olennaisesti oikeita ja riittäviä tietoja korvausvelvollisuuden perusteena olevasta päätöksestä tai toimenpiteestä. Yhtiökokouksen vastuusta vapauttamista tarkoittava päätös suojelee hallituksen jäseniä siten vain niiden seikkojen osalta, jotka ovat tulleet yhtiökokouksen tietoon ennen päätöksen tekemistä. Tiedot ovat olennaisesti oikeita ja riittäviä vain, jos ne ovat olleet yhtiökokouksen osanottajien käytettävissä sellaisella tavalla, että heillä on ollut todelliset mahdollisuudet saada oikea kuva hallituksen jäsenten käyttäytymisestä vastuuvapaus- ja/tai kanteennostopäätöksen tarkoittamissa tilanteissa.

Yleensä edellytetään, jotta yhtiökokouksen osanottajilla on olennaisesti oikeat ja riittävät tiedot, että heillä on tiedot kaikista vastuun edellytyksistä ja ennen kaikkea hallituksen jäsenten käyttäytymisen laadusta ja vahingon määrästä, mutta myös hallituksen jäsenten käyttäytymisen oikeudenvastaisuudesta sekä sen ja vahingon välisestä syy-yhteydestä ja että nämä tiedot on annettu nimenomaan yhtiökokouksessa. Osakkeenomistajien muualla saamilla tiedoilla ei yleensä ole merkitystä paitsi silloin, kun yhtiön kaikilla osakkeenomistajilla on nämä tiedot. Jos esimerkiksi tilintarkastajat eivät suorita tarkastustaan riittävän huolellisesti tai he jättävät kertomatta yhtiökokoukselle havainnoistaan, eikä kyseisiä seikkoja muutenkaan saateta yhtiökokouksen tietoon, hallituksen jäsenet eivät voi, yhtiön nostettua aikaisemmasta päinvastaisesta päätöksestään huolimatta korvauskanteen heitä vastaan, vastuusta vapautuakseen vedota siihen, että kyseiset seikat olisivat tilintarkastajien suorittaessa tilintarkastusta selvinneet tili- tai muista yhtiön asiakirjoista. Tilinpäätöksen vahvistaminen ei siten myöskään sinänsä merkitse vastuuvapauden myöntämistä kaikista tilinpäätökseen sisältyvistä tapahtumista. Tilinpäätökseen sisältyvät tiedot eivät sellaisenaan yleensä anna edes riittävästi tietoja hallituksen jäsenten vastuun kaikkien edellytysten arvostelemiseksi. Sama koskee myös toimintakertomusta ja sen käsittelemistä yhtiökokouksessa. Viime kädessä tuomioistuin tai välimiesoikeus ratkaisee, onko yhtiökokouksella ollut olennaisesti oikeat ja riittävät tiedot silloin, kun se on päättänyt vastuuvapauden myöntämisestä tai siitä, ettei korvauskannetta nosteta.

Myönnetty vastuuvapaus ei kuitenkaan estä kaikissa ta­pauksissa yhtiön konkurssipesää, yrityssaneerauksen kohteena olevan yhtiön selvittäjää eikä osakkeenomistajaa nostamasta kannetta vahingonkorvauksen suorittamiseksi. Osakkeenomistajan on esitettävä omissa nimissään nostettava kanne vahingonkorvauksen suorittamiseksi yhtiölle kolmen kuukauden kuluessa yhtiökokouksen päätöksestä. Myöskään yhtiö itse ei ole sidottu myöntämäänsä vastuuvapauteen, jos siitä on päätetty virheellisin edellytyksin. Vastuuvapauden myöntäminen ei liioin vapauta hallituksen jäseniä osakkeenomistajaa tai yhtiön ulkopuolisia kohtaan olevasta korvausvastuustaan, jos vastuu perustuu osakkeenomistajaan tai yhtiön ulkopuoliseen välittömästi kohdanneeseen vahinkoon.

Jos yhtiökokous epää vastuuvapauden, yhtiö säilyttää kannevaltansa voimassa asianomaisia kohtaan korvaussaatavansa vanhentumisajan. Yhtiökokous voi tosin myöhemmällä päätöksellään jo ennen vanhentumisajan umpeenkulumista vapauttaa asianomaiset vastuusta myöntämällä uudella päätöksellä vastuuvapauden tai muuten päättämällä, ettei yhtiö toteuta mahdollista korvausvaadettaan. Yhtiökokous voi myös sen jälkeen, kun jo mahdollinen korvauskanne on nostettu tai hallituksen jäsen on tuomittu korvaamaan yh­tiölle tälle aiheuttamansa vahinko, päättää luopua yhtiön korvausvaateesta tai hyväksyä sopimuksen niiden määrästä ja maksamisesta asianomaisen korvausvelvollisen kanssa.

Yhdellä tai useammalla osakkeenomistajalla on oikeus ajaa omissa nimissään kannetta vahingonkorvauksen suorittamiseksi yhtiölle, jos kannetta vireille pantaessa on todennäköistä, ettei yhtiö huolehdi vahingonkorvausvaatimuksen toteuttamisesta ja 1) kantajilla on tuolloin vähintään yksi kymmenesosa kaikista osakkeista tai 2) osoitetaan, että vahingonkorvausvaatimuksen toteuttamatta jättäminen olisi OYL 1:7:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista.

Päätös vastuuvapauden myöntämisestä ei sido yhtiön konkurssipesää tai yrityksen saneerauksessa annetussa laissa tarkoitettua selvittäjää, jos yhtiö asetetaan konkurssiin tai saneerausmenettely aloitetaan hakemuksesta, joka tehdään kahden vuoden kuluessa päätöksestä.

Vastuu muita kuin yhtiötä kohtaan

Hallituksen jäsenen vahingonkorvausvelvollisuuden edellytyksenä on muulle kuin yhtiölle eli osakkeenomistajalle tai yhtiön ulkopuoliselle kuten yhtiön sopimuskumppanille aiheutuneen vahingon osalta, että vahinko on aiheutettu tahallaan tai huolimattomuudesta OYL:a muuten kuin yksinomaan OYL 1:8:ää tai yhtiöjärjestystä rikkomalla. Muiden oikeussääntöjen rikkominen, johon hallituksen jäsen syyllistyy tässä ominaisuudessaan, ei yleensä aiheuta hänelle korvausvelvollisuutta osakkeenomistajia eikä yhtiön ulkopuolisia kohtaan muulloin kuin silloin, kun hän on tahallaan tai rikolliseen tekoon syyllistymällä aiheuttanut näille henkilöille vahinkoa. Viimeksi mainitunlaisesta tilanteesta on kysymys esimerkiksi silloin, kun hallitus kavaltaa osakkeen lunastustarjouksen yhteydessä sille yhtiöjärjestyksen nojalla tai muuten annetut lunastusrahat (lunastushinnan) tai syyllistyy työturvallisuudesta annettujen säännösten rikkomiseen. OYL:n rikkomisesta on kysymys yleensä myös silloin, kun toimitaan sellaisen muun säädöksen vastaisesti, jota suoraan OYL:n mukaan on noudatettava.

Toisaalta, jotta OYL:n ja/tai yhtiöjärjestyksen vastainen menettely aiheuttaisi hallituksen jäsenille korvausvelvollisuuden osakkeenomistajia tai kolmatta henkilöä kohtaan, ei edellytyksenä ole, että kyseessä oleva säännös ja/tai määräys on olemassa juuri osakkeenomistajan tai kolmannen henkilön suojaksi. OYL:n säännösten ja/tai yhtiöjärjestyksen määräysten rikkominen voi perustaa vastuun kuitenkin vain, jos osakkeenomistaja tai kolmas henkilö kärsii tapahtuneen johdosta välitöntä vahinkoa.

Hallituksen jäsen ei ole yhtiön sopimuskumppania kohtaan vastuussa yhtiön sopimuskumppanille aiheuttamasta vahingosta pelkästään sillä perusteella, että sopimusrikkomus on seurausta hallituksen jäsenen menettelystä asiassa.

Osakkeenomistajan osalta on erityisesti säädetty, että hänellä ei ole oikeutta saada korvausta yhtiölle aiheutetusta vahingosta. Osakkeenomistaja ei saa hallituksen jäseniltä korvausta pelkästään sillä perusteella, että hallitus on toiminnallaan aiheuttanut yhtiölle sellaista vahinkoa, jonka se olisi velvollinen korvaamaan yhtiölle, ja tämä seikka on aiheut­tanut osakkeen arvon alentumista.

Vastaavaa säännöstä ei ole hallituksen jäsenten tai muiden yhtiöoikeudellisilla perusteilla vastuussa olevien korvaus­velvollisuudesta muita kuin osakkeenomistajia kohtaan. Tämä on sikäli luonnollista, että muut kuin osakkeenomistajat eivät yleensä kärsi edes välillistäkään vahinkoa sen johdosta, että osakeyhtiö kärsii vahinkoa. Joissakin tilanteissa yhtiön ulkopuoliset ja heistä ennen kaikkea yhtiön velkojien tai sopimuskumppanien kärsimä vahinko voi kuitenkin olla välittömässä syy-yhteydessä yhtiön kärsimään sellaiseen vahinkoon, joka johtuu yhtiön toimielimen OYL:n tai yhtiöjärjestyksen vastaisesta menettelystä. Sama menettely voi kuitenkin aiheuttaa vahinkoa sekä yhtiölle että esimerkiksi yhtiön velkojalle. Yhtiön hallitus jakaa yhtiön varat OYL:n vastaisesti niin, että yhtiö tulee maksukyvyttömäksi eikä kykene maksamaan velkaansa velkojalleen. Hallitus on aiheuttanut samalla vahingon sekä yhtiölle että yhtiön velkojalle. Osakeyhtiön velkojan osalta hallituksen toimenpide on samalla välittömästi aiheuttanut sen seurauksen, että yhtiö ei voi maksaa velkaansa velkojalleen.

Mahdollista myös osakkeenomistajan osalta on, että sama toimenpide, joka kohdistuu vahingollisena yhtiöön, kohdistuu samalla myös välittömästi osakkeenomistajaan tai että toimenpiteellä pyritään hyötymään yhden tai useamman osakkeenomistajan kustannuksella ja käyttämään tässä hyväksi yhtiötä välikätenä. Näissä tilanteissa osakkeenomistajalla pitäisi olla mahdollisuus vaatia suoraan itselleen korvausta, vaikka vahinko kiertyy hänelle muodollisesti yhtiön kautta. Tilanne ei oikeastaan aina eroa vahingon syntymisen ja sen aiheuttaneen menettelyn välisen syy-yhteyden osalta siitä, jos hallitus aiheuttaa OYL:n ja/tai yhtiöjärjestyksen vastaisella varojen jaolla yhtiön maksukyvyttömyyden ja yhtiön velkojan saaminen jää tästä syystä maksamatta. Tosin osakkeenomistajalla voi – toisin kuin yhtiön ulkopuolisilla – olla joissakin tilanteissa mahdollisuus vaatia vahingonaiheuttajaa korvaamaan yhtiölle tälle aiheuttamansa vahingon. Tämä on kuitenkin osakkeenomistajan kannalta aivan eri asia kuin saada suoraan kärsimänsä vahinko korvatuksi. Vasta tuleva oikeuskäytäntö osoittaa, miten tässä kappaleessa käsitellyn kaltaisiin tilanteisiin tullaan suhtautumaan.

Osakkeenomistaja voi ajaa omaan lukuunsa kannetta sellaisen vahingon korvaamiseksi, jota ei ole aiheutettu yh­tiölle vaan välittömästi osakkeenomistajille. Esimerkiksi osakkeenomistaja yhtiön hallituksen tekemän virheen johdosta menettää mahdollisuutensa käyttää yhtiöjärjestykseen perustuvaa lunastusoikeuttaan, jolloin osakkeenomistajalle voi syntyä vahinkoa muun muassa rahoituskustannusten, tuoton menetyksen, asianajo- ja arviointikustannusten muodossa. Vastaavasti yhtiön antama virheellinen tilinpäätösinformaatio voi olla sellaista, mikä oikeuttaa osakkeita hankkineen henkilön vaatimaan vahingonkorvausta.

Hallituksen jäsenen aiheuttaessa tässä ominaisuudessaan vahinkoa osakkeenomistajalle ja/tai kolmannelle miehelle yhtiö on yleensä samalla vastuussa vahingon korvaamisesta.

Yhtiö toimii toimielintensä avulla, joten se vastaa niiden tuottamuksesta. Jos yhtiö aiheuttaa vahinkoa, sen vastuu ei ole suppeampi kuin sen toimielimen vastuu.

Käytännössä hallituksen jäsenen vastuu yhtiöoikeudellisten säännösten rikkomisesta erityisesti velkojaa kohtaan tulee useimmiten kysymykseen yhtiön konkurssin yhteydessä, jolloin korvausta ei voida saada lainkaan yhtiön varoista tai ei ainakaan täysimääräisesti.

Korvauksen määrä ja keskinäinen vastuu

Hallituksen jäsenen on pääsääntöisesti korvattava aiheuttamansa vahinko täysimääräisesti. Hallituksen jäsenen vahingonkorvausta voidaan kuitenkin sovitella, jos hallituksen jäsenen korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon hallituksen jäsenen ja vahingon kärsineen henkilön varallisuus ja muut olosuhteet. Jos hallituksen jäsen on aiheuttanut vahingon tahallisesti, vahingosta on maksettava täysi korvaus, jollei tuomioistuin erityisistä syistä harkitse kohtuulliseksi alentaa korvausta. Tässä tapauksessa kuten muulloinkin vahingonkorvausta voidaan kohtuuden mukaan sovitella, jos vahingon kärsineen henkilön taholta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheut­taneeseen hallituksen jäsenen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä.

Kunkin hallituksen jäsenen vastuun edellytykset arvostellaan yksilöllisesti eli kussakin tapauksessa on jokaisen hallituksen jäsenen osalta erikseen selvitettävä vastuun edellytysten olemassaolo. Jos yhtä useamman hallituksen jäsenen todetaan olevan vastuussa samasta vahingosta, kaikkien heidän vastuunsa on yhteisvastuullista. Korvausvelvollisten hallituksen jäsenten kesken korvausmäärä on jaettava sen mukaan, kuin harkitaan kohtuulliseksi ottaen huomioon kunkin korvausvelvollisen hallituksen jäsenen osaksi jäävä syyllisyyden määrä, vahinkotapahtumasta ehkä saatu etu ja muut seikat. Jos hallituksen jäsen on yhteisvastuun perusteella maksanut vahingonkorvausta yli oman osuutensa, hänellä on oikeus saada muilta maksuvelvollisilta hallituksen jäseniltä, mitä hän heidän osaltaan on maksanut. Jos joku korvausvelvollisista hallituksen jäsenistä on maksukyvytön tai hänen olinpaikkansa on tuntematon, on kunkin muista korvausvelvollisista hallituksen jäsenistä maksettava osuutensa vajauksesta.

Korvausvaateen vanhentumisesta

Jos yhtiön, osakkeenomistajan tai kolmannen henkilön korvausvaade ei perustu rangaistavaan tekoon, korvauskanne on nostettava vanhentumisen uhalla viiden vuoden kuluessa sen tilikauden päättymisestä, jona se hallituksen päätös tehtiin tai siihen toimenpiteeseen ryhdyttiin, johon kanne perustuu. Jos vastuu perustuu hallituksen jäsenen laiminlyöntiin, vanhentumisaika alkaa kulua vasta, kun laiminlyönnillä ei ole enää merkitystä vahingon syntymiselle tai sen määrälle. Sekä päätöksen tekemisen vastuuvapauden epäämisestä ja/tai kanteen nostamisesta että kanteen nostamisen on tapahduttava ennen vanhentumisajan päättymistä.

Jos kanne perustetaan rangaistavaan tekoon, kanneoikeus vanhenee yleisen vanhenemisajan mukaisesti lähtökohtaisesti kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahingon kärsinyt on saanut tietää tai olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta. Jos rikosasiassa voidaan nostaa syyte tai jos rikosasian käsittely on vireillä tuomioistuimessa pidemmän ajan, myös vahingonkorvausta voidaan hakea samassa ajassa.

Osakkeenomistajan / kolmannen henkilön kanne, joka perustuu OYL:n mukaan rangaistavaan tekoon, ei kuitenkaan vanhentune ennen edellä mainittua, koska se, että jonkin OYL:n vastaisen teon tai laiminlyönnin seuraukseksi on säädetty OYL:ssa rangaistussanktio, ei voine aiheuttaa, että vanhentumisaika voisi ainakin joissakin tilanteissa muodostua lyhyemmäksi kuin silloin, kun rangaistussanktiota ei ole säädetty.