Perhevapaat palkka­hallinnon näkökulmasta

• Tämä sarja on julkaistu Tilisanomissa vuosina 2009-2010. Katso myös vuonna 2018 käynnistynyt Palkkahallinnon koulu.

1. Perhevapaiden lyhyt historia

Vuonna 1917 annettiin asetus työstä eräissä teollisuus- ynnä muissa ammateissa. Tämä asetus sisälsi säännöksen, jonka mukaan naispuoliselle työntekijälle tuli antaa pakollinen neljän viikon synnytysloma. Vuonna 1946 voimaan tulleen kauppaliikkeiden ja toimistojen työoloja koskevan lain mukaan äitiysloman pituus oli kuusi viikkoa. Lisäksi molemmissa säännöksissä kiellettiin pitämästä kehittyneessä raskaudentilassa olevaa työntekijää työssä, kun työ voi olla vahingollista kyseiselle työntekijälle tai syntyvälle lapselle.

Ensimmäinen Suomen sairausvakuutuslaki annettiin 70 vuotta kestäneen valmisteluajan jälkeen vuonna 1963. Tämä laki sisälsi muun muassa säännöksen, että äitiysraha on sairausvakuutuksen päivärahan suuruinen ja sitä suoritetaan yhteensä 54 arkipäivältä.

Kansainvälinen työjärjestö teki vuonna 1957 äitiyssuojelua koskevan yleissopimuksen, jonka mukaan synnytysloman vähimmäispituus on 12 viikkoa. Tästä ajasta kuusi viikkoa on heti synnytyksen jälkeen annettavaa pakollista lomaa ja loput kuusi viikkoa voidaan kansallisen lainsäädännön puitteissa jakaa siten, että osa lomasta siirretään synnytyksen edelle ja osa pakollisen synnytysloman jatkoksi. Sopimuksen mukaan koko synnytysloman ajalta työntekijän tuli saada äitiysrahaa. Sairausvakuutuslakia muutettiinkin vuonna 1972 ILO:n sopimuksen mukaiseksi eli sairausvakuutuslain mukainen äitiysrahakausi piteni 72 arkipäivään.

Vuoden 1970 työsopimuslaissa synnytysloman pituus kytkettiin sairausvakuutuslain mukaiseen äitiysrahakauteen. 1970-luvulla äitiysrahakausi piteni 105 arkipäivään ja 1980-luvulla äitiysrahakauden rinnalle tuli vanhempainrahakausi (158 arkipäivää). Lisäksi lapsen terveyden kannalta vaarallisissa töissä työskenteleville äideille säädettiin mahdollisuus raskauden aikana erityisäitiysvapaaseen. Vuonna 1985 säädettiin laki lapsen kotihoidon tuesta ja tällöin lisättiin työsopimuslakiin hoitovapaata koskeva säännös.

Vuonna 1985 sairausvakuutuslakiin tuli säännökset isyysvapaasta. Näiden säännösten mukaan isällä oli oikeus yhteensä 6–12 arkipäivältä suoritettavaan isyysrahaan joko äitiys- tai vanhempainrahakaudella. Vuonna 1991 lisättiin isyyslomaa kuusi päivää. Vuoden 2003 alusta lukien isä voi pitää isyysvapaata enimmillään 30 arkipäivää.

Euroopan unionin neuvosto on antanut vuonna 1992 direktiivin toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä (92/85/ETY, raskaussuojeludirektiivi). Tämän direktiivin 8 artiklan mukaan työntekijöillä on unionin jäsenvaltioissa oikeus vähintään 14 viikon pituiseen, yhtämittaiseen äitiyslomaan, joka voi olla ennen tai jälkeen synnytyksen. Äitiyslomaan on sisällytettävä vähintään kahden viikon pakollinen äitiysloma, joka kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaan voi ajoittua ennen tai jälkeen synnytyksen.

Euroopan komissio ehdottaa raskaudensuojeludirektiivin tarkistamista siten, että äitiysvapaan vähimmäiskesto pidennettäisiin 18 viikkoon. Ehdotuksessa suositellaan myös, että äitiysvapaan ajalta maksettaisiin 100 prosenttia palkasta.

Euroopan komissio hyväksyi vuonna 1996 direktiiviksi Eurooppa-tason työmarkkinajärjestön sopimuksen vanhempainvapaasta (vanhempainlomadirektiivi). Tämän direktiivin mukaan vanhempainloman vähimmäispituus on kolme kuukautta ja se voi sijoittua jäsenvaltioiden määrittelemälle ajanjaksolle, joka päättyy lapsen ollessa kahdeksanvuo­tias. Vanhempainvapaata koskevissa sopimuksissa annetaan myös jäsenvaltioille ja kansallisille työmarkkinajärjestöille mahdollisuus päättää muun muassa siitä, myönnetäänkö vanhempainloma koko- tai osa-aikaisena, jaksottaisena tai aikahyvityksenä, asetetaanko vanhempainloman saamisen edellytykseksi työssäoloon liittyvä, enintään vuoden vähimmäisaika ja asetetaanko vanhempainloman käytölle adoption yhteydessä kansallisesti säädetyt tai sovitut edellytykset.

Suomen työsopimuslakia muutettiin vuonna 1998 edellä mainittujen direktiivien mukaiseksi ja perhevapaata koskevat säännökset sijoitettiin omaan lukuunsa (2 a luku). Nykyisin voimassaolevan työsopimuslain tullessa voimaan 1.6.2001, sijoitettiin työsopimuslain 2 a luvun säännökset sellaisenaan uuden työsopimuslain 4 lukuun. Näitä säännöksiä on kuitenkin 2000-luvulla muutettu kahteen kertaan.

Vuonna 2003 tuli voimaan isyysvapaan pidennys sekä säännökset osittaisesta vanhempainvapaasta. Samoin lisättiin sairausvakuutuslakiin säännös, jonka mukaan isällä on ­oikeus vanhempainrahaan äitiysrahakaudella siinä tapauksessa, ettei äiti sairautensa vuoksi kykene hoitamaan lastaan. Tällöin yksinkertaistettiin myös vuosilomakustannuskorvausten hakemusmenettelyä siten, että työnantaja saattaa hakea korvausta yhdellä hakemuksella äitiys, isyys- ja vanhempain­rahakauden päätyttyä kuuden kuukauden kuluessa. Kor­vaus voidaan maksaa myös säästövapaaseen siirretyistä lomapäivistä.

Vuonna 2006 muutettiin perhevapaita koskevia säännöksiä muun muassa siten, että ottovanhemmalla on oikeus pitää hoitovapaata lapsen täytettyä kolme vuotta siihen asti, kunnes lapsen adoptoinnista on kulunut kaksi vuotta. Hoito­vapaaoikeus päättyy kuitenkin viimeistään silloin, kun lapsi aloittaa koulun. Samoin lisättiin säännös oikeudesta tilapäiseen hoitovapaaseen koskemaan myös lapsen eri taloudessa asuvaa vanhempaa. Myös vammaisen ja pitkäaikaissairaan lapsen vanhempien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen helpottamiseksi laajennettiin oikeutta osittaiseen hoitovapaaseen siihen asti, kunnes erityishuoltoa ja hoitoa tarvitseva lapsi täyttää 18 vuotta.

Perhevapaiden kehityksessä on viime vuosina ruvettu korostamaan perheen ja työelämän yhteensovittamista aikaisemmin tavoitteena olleiden taloudellisten ja lääketieteellisten perusteiden rinnalla. Erityisesti isän vastuuta pienten lasten hoidosta on ryhdytty painottamaan. Esimerkiksi Islannissa, Ruotsissa ja Norjassa on kiintiöity isälle tietty osa vanhempainvapaasta. Islannissa vanhempainvapaan pituus on 39 viikkoa, josta 13 viikkoa tulee äidille, 13 viikkoa isälle ja 13 viikkoa lapsen vanhemmille jaettavaksi (Ulla Hämäläinen, Sosiaalivakuutus 1/2009).

Jäljempänä tässä artikkelissa käsitellään perhevapaita koskevia voimassa olevia säännöksiä erityisesti palkkahallinnon kannalta.

2. Yleiskuva perhevapaista

Työsopimuslain 4 luvun 1 §:n mukaan perhevapaalla tarkoitetaan erityisäitiys-, äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaata, osittaista vanhempainvapaata, hoitovapaata, osittaista hoitovapaata ja tilapäistä hoitovapaata. Alla olevasta kuviosta käy selville yleiskuva perhevapaista.

Lähde: Mauri Saarinen, Palkkahallinnon käsikirja, Talentum 2009.

Äitiysvapaan pituus on 105 arkipäivää, josta 30 päivää sijoittuu aikaan ennen laskettua synnytystä ja 75 päivää sen jälkeen. Äitiysvapaan alkua voi varhentaa siten, että äitiyspäivärahakausi alkaa 50 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa. Varhentaminen edellyttää, että vakuutettu ei ole ansiotyössä tai muussa kodin ulkopuolella suoritettavassa työssä. Tässäkin tapauksessa äitiysrahakausi päättyy, kun päiväraha on suoritettu 105 arkipäivältä.

Työntekijällä on oikeus erityisäitiysvapaaseen, jos hän on estynyt raskaana ollessaan tekemästä työtään. Esteen tulee perustua asetuksessa lueteltuihin kemiallisiin aineisiin – mukaan luettuna tupakansavu –, ionisoivaan säteilyyn tai tarttuvan taudin riskiin.

Isällä on oikeus enintään 30 arkipäivän pituiseen isyysvapaaseen. Tästä isyysvapaasta 1–18 päivää voidaan pitää enintään neljänä erillisenä yhdenjaksoisena kautena milloin tahansa äitiys- tai vanhempainrahakaudella. Isyysvapaan toinen jakso, 12 arkipäivää, voidaan pitää siihen mennessä, kun on kulunut 180 kalenteripäivää välittömästi äitiysrahan jatkoksi maksetun vanhempainrahan päättymisestä. Tämä jakso tulee pitää siten, että siihen sisältyy 12 arkipäivää vanhempain­vapaata ja 12 arkipäivää isyysvapaata. Edellytyksenä on, että äiti tai isä hoitaa lasta kotona kotihoidon tuella vanhempain­rahakauden päättymisen ja isäkuukauden välisen ajan.

Vanhempainvapaata voi pitää lapsen äiti tai isä välittömästi äitiysvapaan jälkeen enintään 158 arkipäivää. Vanhempainvapaata voidaan pidentää silloin, kun äitiysrahakausi on alkanut aikaisemmin kuin 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa. Vanhempainrahaa pidennetään lapsen ennen­aikaisen syntymän vuoksi niin monella arkipäivällä, kuin äitiysrahakausi on alkanut ennen laskettua synnytys­aikaa olevan 30 arkipäivän ajanjakson alkamista. Vanhempain­rahakautta voidaan pidentää myös silloin, kun samalla kertaa syntyy useampi kuin yksi lapsi. Pidennys on tällöin 60 arkipäivää kutakin lasta kohti toisesta lapsesta alkaen.

Työntekijällä on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen, kun lapsen äiti ja isä ovat kumpikin sopineet työnantajansa kanssa osa-aikatyöstä vanhempainrahakaudella siten, että kummankin työaika ja palkka ovat 40–60 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta ja kokoaikatyön palkasta. Sopimus osa-aikatyöstä on tehtävä vähintään kahden kuukauden jaksoksi kerrallaan.

Hoitovapaalla tarkoitetaan aikaa, joka alkaa välittömästi vanhempainvapaakauden päätyttyä ja jatkuu siihen saakka, kun lapsi täyttää kolme vuotta.

Osittainen hoitovapaa edellyttää, että työnantaja ja työntekijä sopivat työajan lyhentämisestä silloin, kun työntekijällä on kotonaan alle kouluikäinen lapsi. Ellei muuta sovita, osittainen hoitovapaa annetaan päivittäisen työajan lyhennyksenä. Tällöin työaika on kuusi tuntia vuorokaudessa ja 30 tuntia viikossa, ellei muusta sovita.

Työnantaja voi kieltäytyä sopimasta osittaisesta hoito­vapaasta ja antamasta sitä, jos vapaasta aiheutuu työpaikan tuotanto- ja palvelutoiminnalle vakavaa haittaa.

Työntekijällä on oikeus saada tilapäistä hoitovapaata enintään neljä työpäivää kerrallaan äkillisesti sairastuneen alle 10-vuotiaan lapsen hoidon järjestämiseksi tai tämän hoitamiseksi.

Perhevapaisiin kuuluu myös oikeus olla poissa työstä pakottavista perhesyistä. Tämä poissaolo edellyttää aina, että työntekijän välitön läsnäolo on välttämätöntä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa työntekijän on hänen perheenjäsentään kohdanneen onnettomuuden vuoksi mentävä onnettomuuspaikalle tai sairaalaan. Tätä poissaolo-oikeutta voi käyttää myös silloin, kun työntekijän asunnossa on tapahtunut onnettomuus tai onnettomuuden uhka, kuten vesi­vahinko tai tulipalo. Samoin jos työntekijän lapsia hoitanut henkilö sairastuu, voi tällainen tilanne oikeuttaa poissaloon pakottavista perhesyistä.

3. Sopimusperusteinen palkanmaksuvelvollisuus perhevapaiden aikana

Työsopimuslain 4:8.1 §:n mukaan työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa työntekijälle palkkaa perhevapaiden ajalta. Ainoastaan silloin, kun työntekijä käy raskaana ollessaan lääketieteellisissä tutkimuksissa ja hänelle aiheutuu siitä ansionmenetystä, työnantajan tulee korvata tällainen ansionmenetys, mikäli kyseisiä tutkimuksia ei voida suorittaa työajan ulkopuolella.

Palkanmaksuvelvollisuudesta voidaan kuitenkin sopia. Käytännössä useisiin työehtosopimuksiin sisältyy työnantajan palkanmaksuvelvollisuus äitiysloman ja / tai tilapäisen hoitovapaan ajalta. Mikäli työnantaja maksaa tältä ajalta palkkaa, on työnantajalla oikeus saada Kansaneläkelaitokselta maksamaansa palkkaa vastaava osuus sairausvakuutuslain mukaisista vanhempainpäivärahoista.

Mikäli työntekijä on työssä äitiys-, isyys- tai vanhempain­vapaan aikana, on hänellä oikeus saada sairausvakuutuslain mukainen vähimmäispäiväraha.

Työehtosopimuksiin perustuva ajanjakso, jolta työnantaja on velvollinen maksamaan palkkaa äitiysvapaalta, vaihtelee yleensä 56 päivän pituisen ajanjakson ja kolmen kuukauden pituisen ajanjakson välillä.

Vuonna 2009 sairausvakuutuslakiin perustuvan äitiys­rahan vähimmäismäärä on 22,04 euroa/arkipäivä. Äitiysrahan määrä on 56 ensimmäisen arkipäivän ajalta 90 prosenttia äitiysrahan perusteena olevien vuosityötulojen kolmassadasosasta, jos vuositulot eivät ylitä 49 003 euroa. Tämän ylittävästä osasta äitiysrahan määrä on 32,5 prosenttia vuosityötulon kolmassadasosasta.

Eräissä syksyllä 2007 sovituissa liittokohtaisissa työehtosopimuksissa sovittiin isyysvapaan osittaisesta palkallisuudesta (näin muun muassa kaupan alalla ja hotelli- ja ravintola-alalla).

Isyysrahan määrä lasketaan isän omien tulojen mukaan ja määräytyy samalla tavoin, kuin sairausvakuutuslain mukainen päiväraha. Poikkeuksena on kuitenkin, että isälle maksettavan niin sanotun isäkuukauden isyysrahan määrä on 30 ensimmäisen arkipäivän ajalta 75 prosenttia vanhempainrahan/isyysrahan perusteena olevien vuositulojen kolmassadasosasta, jos vuositulot eivät ylitä 49 003 euroa. Tämän ylittävältä osalta isyysrahan ja isälle maksettavan vanhempainrahan määrä on 32,5 prosenttia vuosityötulojen kolmassadasosasta.

Vanhempainraha lasketaan samalla tavalla kuin isyys­raha/äitiysraha.

Osittainen vanhempainraha on puolet täydestä vanhempainrahasta.

Hoitovapaan ajalta työntekijällä on oikeus saada kotihoidontuen hoitorahaa, joka on ensimmäisestä alle kolmevuotiaasta lapsesta 314,28 euroa/kuukausi. Sisarkorotus on alle kolmevuotiaasta lapsesta 94,09 euroa/kuukausi ja kustakin muusta alle kouluikäisestä lapsesta 60,46 euroa/kuukausi. Kotihoidontuen hoitolisän täysimäärä on 168,19 euroa kuukaudessa. Tämä lisä maksetaan täysimääräisenä, jos perheen kuukausitulot eivät tule perheen koon mukaan määräytyvää tulorajaa (vaihtelee 1160–1700 välillä).

Osittaisen hoitovapaan aikana maksetaan osittaista hoito­rahaa, jonka määrä on 70 euroa/kuukausi. Tämä määrä nousee hallitusohjelman mukaan 90 euroon kuukaudessa 1.2.2010.

Useimpien työehtosopimusten mukaan isällä tai äidillä on alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa oikeus saada korvaus sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaisesti lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi välttämättömästä lyhyestä tilapäisestä poissaolosta. Korvauksen enimmäismäärä vaihtelee kolmen ja neljän päivän välillä. Joissakin työehtosopimuksissa päivät lasketaan kalenteripäivinä ja joissakin työpäivinä.

Tilapäistä hoitovapaata voi pitää kerrallaan vain toinen vanhemmista. Työnantajan palkanmaksuvelvollisuus on lapsi- ja sairauskohtainen. Siten esimerkiksi lapsen sairastuessa toiseen sairauteen, alkaa uusi tilapäisen hoitovapaan jakso. Työtuomioistuin on kuitenkin eräässä ratkaisussaan (TT:2008-107) katsonut, että lapsen sairaudesta annetut kaksi eri lääkärintodistusta eivät osoittaneet, että lapsi olisi välillä tervehtynyt, vaan kysymys oli samasta sairaudesta. Lapsi oli ollut ensimmäisen kerran sairaana kuumetaudissa 6.–7.9.2007 ja toisella kerralla äkillisessä vatsataudissa 10.–12.9.2007.

4. Aikaprioriteettiperiaate ja perhevapaat

Palkanlaskennassa sovelletaan yleisesti niin sanottua aika­prioriteettiperiaatetta tilanteissa, joissa kaksi tai useampaa poissaoloperustetta sattuu samanaikaisesti. Työneuvosto on lausunnossaan (TN 1214/87) katsonut, että kun työntekijä oli lomautettuna ollessaan jäänyt perhevapaalle, työntekijän poissaolo oli aikaprioriteetin mukaisesti johtunut ensi­sijaisesti lomauttamisesta ja vasta sen päätyttyä perhevapaista. Tämän johdosta työntekijällä ei ollut oikeutta äitiysvapaan ajalta palkkaan. Vastaavaan ratkaisuun työtuomioistuin tuli tuomiossaan TT:1993-104.

Valtion virka- ja työehtosopimuksessa on tältä osin määräys, jonka mukaan silloin, kun virkamiehen/työntekijän sairastuminen tai muusta syystä aiheutunut työkyvyttömyys on alkanut ennen isyys- tai vanhempainvapaan alkamista, virkamiehellä tai työntekijällä on oikeus siirtää vapaa myöhempään ajankohtaan. Tällöin työkyvyttömyyden ajalta maksetaan sairausajan palkkaa (VES 22 §).

5. Perhevapaista ilmoittaminen

Työsopimuslain 4:3a §:n mukaan työntekijän tulee ilmoittaa perhevapaan pitämisestä työnantajalle viimeistään kaksi kuukautta ennen vapaan aiottua alkamisaikaa. Jos vapaan kesto on enintään 12 arkipäivää ilmoitusaika on kuitenkin yksi kuukausi.

Työntekijä saa perustellusta syystä muuttaa vapaan ajankohdan ja pituuden ilmoittamalla siitä työnantajalle viimeistään kuukautta ennen muutosta. Lain perustelujen mukaan esimerkkeinä perustellusta syystä ovat lapsen tai toisen vanhemman vakava tai pitkäaikainen sairastuminen tai kuolema, lapsen vanhempien erilleen muuttaminen tai avioero tai muu lapsen hoitoedellytyksissä tapahtunut olennainen muutos. Vapaan keskeyttäminen edellyttää, että työntekijä palaa vapaalta työhön.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on eräässä ratkaisussaan katsonut, että työntekijä saattoi keskeyttää hoito­vapaansa, kun hän oli jäämässä äitiysvapaalle uuden raskauden perusteella. EYT katsoi, että työntekijän raskaudentilaan merkittävästi liittyvä ennalta arvaamattomuus tekee siitä vertailukelpoisen suhteessa sellaisiin tilanteisiin kuin lapsen tai toisen vanhemman vakava sairastuminen tai kuolema tai avioero (Tapaus Kiiski C-116/06).

Mikäli työntekijä sairastuu ennen perhevapaan aloittamista, saattaa joissakin tapauksissa kysymyksessä olla laissa tarkoitettu perusteltu syy muuttaa perhevapaan ajankohtaa. Tämä edellyttää kuitenkin, ettei työntekijä sairauden vuoksi voi hoitaa alle kolmevuotiasta lastaan.

Työntekijällä on myös oikeus varhentaa äitiysvapaan ajankohtaa tai muuttaa synnytyksen yhteydessä pidettäväksi aiotun isyysvapaan ajankohtaa, jos se on tarpeen lapsen syntymän tai lapsen, äidin tai isän terveydentilan vuoksi.