CTA Paikka

Muuttuva verotarkastus ja yrittäjän oikeusturva

22.1.2015

Yrittäjät suhtautuvat varautuneesti muuttuneeseen verotarkastusmenettelyyn. Alustava tarkastuskertomus jätettiin menneenä syksynä käytöstä pois. Uudistuksen tavoitteena on hallinnollisen työn keveneminen. Tätä ei kokonaisuutena saavuteta, jos oikaisuvaatimukset siirtyvät verotarkastuksen jälkeiseen aikaan, eli muutoksenhakuun. Erityisen ikävää tällöin yrityksen kannalta on, että maksuunpannut verot joudutaan rahoittamaan nykyistä pidemmäksi aikaa.

Verotarkastus on aina yritykselle iso asia. Mahdolliset tarkastajien lukuisat kysymykset voivat tuntua siltä, ettei mikään todistelu riittäisi. Tosiasiassa joskus kyse voi olla vain siitä, etteivät verotarkastajat tunne esimerkiksi yrityksen toimialalle ominaisia kauppatapoja. Tarkastuksen kohteen kannattaa myös omalla toiminnallaan myötävaikuttaa vuorovaikutuksen syntymiseen. Tämä tarkoittaa yhtäältä sitä, että vastataan veroviranomaisen tekemiin kysymyksiin ja toisaalta sitä, että kysytään, kuinka annettua vastausta tulkitaan. 

Pienet yritykset tarvitsevat kuulemisen välittömyyttä. On valitettava tosiasia, että varsin monessa verotarkastuksessa tarkastajien mielipide välittyy tarkastuksen kohteelle vasta tar­kastuskertomuksesta. Viestintä on vaikea laji, ja jos tarkastajien kanssa kommunikoi yrityksen puolelta useampi taho, ei aina ole kaikille selvää, mistä asioista on jo keskusteltu. Näitä epätarkkuuksiin perustuvia päätelmiä oli alustavan kertomuksen avulla oiottu joustavasti.

Uusi verotarkastusmenettely toki sallii vähimmäistasoa laajemman kuulemisen. Siten vastineeseen voi lisätä pyynnön tulla vielä asiassa kuulluksi, ellei viranomainen katso voivansa ratkaista asiaa verovelvollisen käsityksen mukaisesti.

Verohallinto on innovoinut muitakin verotarkastuksen toteuttamistapoja, joita on viime aikoina testattu. Esimerkiksi rakennusalan yrityksiä sekä kuitin tarjoamisvelvollisuutta ­tarkastetaan hieman perinteisestä poikkeavasti. Uusi ilmiö on ­reaaliaikainen tai ohjaava verotarkastus. Verohallinnolla on omista lähtökohdistaan tarve tuoda tehokkuutta verovalvontaan. Tarve on ymmärrettävä, kunhan se ei tapahdu yritysten oikeusturvan kustannuksella.

Ohjaavasta verotarkastuksesta kerrotaan, että se kohdistuu vain avoinna olevan verovuoteen, ja usein vain joihinkin kuukausiin. Saatetaan myös luvata, ettei tarkastuksesta seuraa maksuunpanoa: jos virheitä havaitaan, annetaan pelkkä ohjeistus, kuinka jatkossa tulee toimia. Hyvältä kuulostaa, ajattelee moni verovelvollinen.

Reaaliaikaisen verotarkastuksen edetessä voi löytyä esimerkiksi kulu, joka ei verotarkastajien mielestä ole vähennyskelpoinen. Yrittäjä on vastakkaista mieltä omasta mielestään perustellusti. Tällöin seurannee jotakin seuraavista: a) kirjallinen ohjaus jättää jatkossa kyseiset kulut vähentämättä, tai b) verotarkastusta laajennetaan perinteiseksi verotarkastukseksi ja vanhat vuodet avataan tutkittavaksi, tai c) asiasta ei lausuta lainkaan tarkastuskertomuksella.

Edellä luetelluista b voi tuntua ikävältä, mutta mitä tärkeämmästä asiasta verovelvolliselle on kysymys, sitä parempi täysi verotarkastus voi lopulta olla. Muut vaihtoehdot eivät nimittäin tarjoa verovelvolliselle lainkaan muutoksenhakukeinoja. Käytännössä yritys voi vain päättää, noudattaako Verohallinnon näkemystä, omaansa, vai lopettaako kyseinen toiminta.

Oman näkemyksen noudattamiseen liittyy tällöin kasvanut riski, että samaan asiaan puututaan myöhemmin, jolloin veronkorotus voi olla suurempi. Ennakkotieto tai -ratkaisu ei joko sovellu tai on epätarkoituksenmukainen. Saadakseen asian päätöksen yritys voi siis joutua pyytämään verotarkastuksen laajentamista tai jopa maksuunpanoa turvatakseen valitusoikeutensa. Kehitys on huolestuttavaa. Viranomaisaloitteinen ohjaaminen ei sovellu tulkinnanvaraisiin verokysymyksiin. Jos viranomaisella on kanta, oikea tapa tuoda viesti verovelvolliselle on valituskelpoinen päätös. 

 

Satu Grekin

Veroasiantuntija
Suomen Yrittäjät ry
satu.grekin@yrittäjät.fi

 

VieraskynäUusimmat Artikkelit
Katso kaikki