Kirjanpitolautakunnan rooli hyvän kirjanpitotavan edistäjänä
Kirjanpitolautakunta perustettiin vuoden 1973 kirjanpitolakiuudistuksen yhteydessä. Vuosien myötä on KILA:n rooli muuttunut – meno-tuloteorian kulmakivet ovat joutuneet jäämään taustalle kansainvälisten normien tieltä. Hyvä kirjanpitotapakin eurooppalaistuu.
Professori Martti Saarion meno-tuloteoriaan perustuva vuoden 1973 kirjanpitolaki mullisti 1940-luvulta voimassa olleen kirjanpitokäytännön. Hyvä kirjanpitotapa syrjäytti vuoden 1945 kirjanpitolain mainitseman hyvän kauppiastavan. Lain ja asetuksen säännösten lisäksi nähtiin perustelluksi käynnistää erillisen elimen toiminta hyvää kirjanpitotapaa edistämään.
Kirjanpitolain uudistustyötä tehtiin 1960–70-luvulla yhteispohjoismaisena hankkeena. Yhtenä kehittämisajatuksena oli eri sidosryhmiä edustavan asiantuntijaelimen perustaminen eri Pohjoismaihin. Elin antaisi tulkintoja lainsäädännöstä ja ohjaisi käytännön kirjanpitotyötä. Suomen kirjanpitolautakunta käynnisti toimintansa vuoden 1974 alussa ensimmäisenä Pohjoismaana.
Lautakunnan kokoonpanossa otettiin huomioon kaikki ne tahot, joilla oli merkitystä tilinpäätösinformaation kehittämisessä. Olennaista on lautakunnan toiminnan alusta lähtien ollut keskustelufoorumin tarjoaminen eri etutahojen edustajille. Myös käytännön ammattilaisilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa yleisohjeiden sisältöön.
Tilinpäätösdirektiivit tulivat kirjanpitolainsäädännön pohjaksi 1990-luvulla ETA-sopimuksen ja myöhemmin EU:n täysjäsenyyden kautta. Mahdollisuudet kotimaisen kirjanpitoajattelun ylläpitoon hyvän kirjanpitotavan tulkinnoissa kapenivat.
Kirjanpitolautakunta joutui 1990-luvulla täsmentämään kantansa kansainvälisen tilinpäätöskäytännön lähteisiin omassa soveltamiskäytännössään. Lautakunta omaksui periaatteen, että yksittäisiin kysymyksiin voidaan saada johtoa IFRS-standardeista siltä osin, kuin kysymystä ei ole nimenomaisesti ratkaistu Suomen lainsäädännössä tai alemman tasoisessa normissa.
Samalla tavoin sellaisissa kysymyksissä, joihin tilinpäätösdirektiivit eivät lainkaan ota kantaa, kirjanpitolautakunta on tukeutunut IFRS-standardeihin. Sekä laskennallisia verosaamisia ja -velkoja että rahoituslaskelmaa koskevat yleisohjeet perustuvat pitkälti IAS 12- ja IAS 7 -standardeihin.
Pohjoismaiden kirjanpitolautakuntien edustajilla oli tiivis yhteys etenkin 1980-luvulla. Vuosittain kokoonnuttiin yhteen keskustelemaan ajankohtaisista kysymyksistä. EU-kehityksen myötä on pohjoismaisten kokousten tahti hiljentynyt, ja teemat pyörivät usein EU:n lainsäädäntöhankkeiden ympärillä.
Kirjanpitolautakuntien ja niitä vastaavien kansallisten elinten edustajat tapaavat nykyisin toisensa säännöllisesti eurooppalaisissa yhteyksissä. Komissiota kirjanpitokysymyksissä avustava EFRAG (European Financial Reporting Advisory Group) kokoaa säännöllisin välein kaikkien ETA-valtioiden edustajat yhteiselle foorumille (Consultative Forum of Standard Setters, CFSS) keskustelemaan kirjanpitoon liittyvistä kehittämishankkeista. Pohjoismaat ovat tällä foorumilla aktiivisia, ja pohjoismainen yhteistyö on siirtynyt CFSS:n yhteyteen. Pohjoismaiden yhteinen ääni saadaan EU:n kehitystyössä paremmin kuuluviin kuin yksittäisten pienten valtioiden kannanotot.
Päivi Räty toimi kirjanpitolautakunnan sivutoimisena sihteerinä vuosina 1978–1991. Vuosina 1991–2009 hän edusti Elinkeinoelämän keskusliittoa (EK) sekä sen edeltäjiä Teollisuuden Keskusliittoa (TKL) ja Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliittoa (TT) kirjanpitolautakunnassa.