CTA Paikka

Enemmän halauksia kuin robotteja

18.1.2018
Mikael Jungner Toimitusjohtaja Kreab Helsinki

Ohjelmistoteollisuudesta se aikoinaan alkoi. Monimutkaisen tuotteen, nopean tuotekehityksen ja kilpaillun markkinan yhdistelmä. Uusi uljas kompleksinen maailma. Ohjelmistoalalta tuo kompleksisuus sitten levisi muualle yhteiskuntaan. Teknologiateollisuuteen, rahoitusalalle ja mediaan, palveluihin ja kaikkeen sellaiseen, johon liittyy vahvasti ihmisten välinen vuorovaikutus.

Jatkossa arviolta seitsemän miljardia ihmistä on kohta kytketty toisiinsa kännyköin, läppärein ja applikaatioin. Se tarkoittaa sitä, että joka ikisestä toimialasta tulee kompleksinen.
Kompleksinen maailma ei ole kaoottinen. Siellä asioilla on edelleen syy-seuraus –suhde. Tuo suhde on kuitenkin nähtävissä vain jälkikäteen, etukäteen sitä on hyvin vaikea ennustaa. Vähän kuin pörssikurssit. Harva osaa aamulla ennustaa, miten kurssit päivän mittaan kiitävät, mutta illalla kovin moni osaa kertoa, miksi kurssit kulkivat siten kuin kulkivat.

Kompleksisessa maailmassa kokeilemalla pääsee pidemmälle kuin analysoimalla. Samalla työssä oppimisesta on tullut tärkein kilpailukykytekijä. Saman voi sanoa kansankielisemmin. Kun maailma ympärillä on mutkikas ja asiat tapahtuvat nopeasti, ei pohtimiselle jää aikaa. Pitää luottaa intuitioon ja oppia virheistä.

Jotta intuitioon voi luottaa ja virheistä oppia, pitää tietää missä mennään ja miten mikin asia muuttuu mistäkin toimenpiteestä. Reaaliaikainen tilannekuva. Sitä tarvitaan, mutta sen saavuttaminen ei ole edelleenkään helppoa. Keinoälyltä odotetaan paljon, mutta suurin osa tiedosta on edelleen päin mäntyä kerätty, pohdittu ja käsitelty. Terävinkään keinoäly ei kykene löytämään helmiä kaoottisesti määritellystä datavarannosta. Tiedon laadun parantamisessa riittää tehtävää varmaankin jokaisessa yrityksessä.

Vaikeampi ongelma saattaa kuitenkin olla vuorovaikutus. Nimittäin jotta intuitioon voi luottaa ja virheistä oppia, on porukan työpaikalla kyettävä keskenään eteenpäin vievään vuorovaikutukseen. Siis siihen, että sanoo mitä ajattelee. Moni kun tuntuu pelkäävän, että jos sanoo suoraan mitä oikeasti ajattelee muut eivät häntä enää hyväksy. Ja siksi sanotaan mitä kuvitellaan muiden haluavan kuulla. Eikä tuon vääristymän jälkeen intuitioon voi enää luottaa ja virheistä oppia.

Kaunisteltua tietoa yleisempi ongelma on väärä tulkinta. Jokainen meistä ymmärtää kieltä ja sanoja omalla tavallaan. Siksi on vaativa homma saada viesti tarkoitettuna perille. Mitä merkitystä tuolla kaikella on taloushallinnossa? Sanoisin että täysin automatisoidun rahaliikenteen ja sitä analysoivan keinoälyn rinnalla jopa tärkeämmäksi saattaa lähivuosina nousta taloushallinnon ammattilaisten kyky vuorovaikutukseen, kyky saada viesti tarkoitettuna perille ja kyky analysoida kompleksisen maailman syy-seuraus-suhteita.

Ei mikään helppo rasti. Mutta hemmetin innostava.

VieraskynäUusimmat Artikkelit
Katso kaikki