Yritysjärjestelyt ja mustat pekat
Suomessa on verokonsulttien määrä 150-kertaistunut 20 vuodessa. Kaikille ei enää tule automaattisesti töitä asiakkaiden vero-ongelmien ratkaisemiseksi, minkä vuoksi ongelmia pitää ensin tehdä, jotta niitä voidaan ratkaista. Yritysjärjestelyjä haluavat tehdä veroasiantuntijoiden lisäksi erilaiset pääomasijoittajat ja liikejuristit. Hienoja ratkaisumahdollisuuksia mainostetaan joskus kuin makkaraa. Makkaroita voi kokeilla vaikka joka viikko, eikä se paljoa maksa. Yritysjärjestelyt sen sijaan voivat tulla todella kalliiksi. Kaikilla asian ympärillä touhuavilla ei välttämättä ole ensimmäisenä mielessä yrittäjän etu.
Lainsäädäntö ohjaa kalliisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi henkilöyhtiön voi muuttaa osakeyhtiöksi veroseuraamuksitta kunhan jatkaa kirjanpidossa niistä saldoista, joihin ennen kaupparekisterimerkintää on päädytty. Veroseuraamukset ovat suuret, koska osakepääoman ylittävää omaa pääomaa ei verotta osakeyhtiöstä pois saa, vaikka verot on jo maksettu osakkaan toimiessa yrittäjänä. Jatkamisen sijasta henkilöyhtiö kannattaa lopettaa ja aloittaa uusi liiketoiminta osakeyhtiönä. Osakeyhtiö voi ostaa henkilöyhtiön liiketoiminnan ja kaluston. Henkilöauton voi jättää ostamatta, mikä on järkevää, jos yrittäjän henkilökohtaiset ajot ovat vähäisiä ja ajotyyli polttoainetta säästävää, kolaroimatonta ja siten bonuksetkin säilyvät.
Tämän päivän villitys on jakautuminen. Monissa korttipeleissä jää jonkun käteen musta pekka. Myös monet osakeyhtiöiden jakautumiset päätyvät mustaan pekkaan, mutta sitä ei huomata, koska jaon seuraamukset tulevat vasta vuosien kuluessa, eikä lopullista pekkaa enää nähdä saadun käteen muutama vuosi aiemmin tehdystä jaosta. Pahimmassa tapauksessa yritysjärjestelyjen virheille käy kuin lääkärien hoitovirheille: seuraukset nähdään yritysten hautausmaalla konkursseina. Yksi syy jakoongelmiin on se, ettei niiden pitkäaikaisvaikutuksia lasketa, koska juristien taulukkolaskennan käyttö on vielä hakusessa. Jos jakautumisessa toimiva yhtiö jää ilman omaa käyttöpääomaa, on sen ensin ansaittava tulorahoituksella käyttöpääoma uudestaan ja maksettava siitä verot.
Eräät konsultit neuvovat tytäryhtiöiden perustamista ja niiden myymistä verovapaasti. Pienyrittäjän pitää miettiä omaa elämäntilannettaan. Jos rahaa tarvitaan aikanaan vaikkapa asunnon hankintaan, voi suora omistus olla paljon järkevämpää kuin holdingyhtiön kautta omistaminen. Verovapauden hyödyntäminen sopii parhaiten valmiiksi rikkaille, jotka voivat odottaa.
Viime vuosikymmenen hitti oli tehdä välirahastuksia ja myös tarpeellisia sukupolven vaihdoksia perustamalla uusia yhtiöitä, jotka ostivat vanhan yhtiön liiketoiminnan jättäen vanhan yhtiön osinkotuloja kerääväksi säästöpossuksi, joka puretaan kun verottomia osinkoja on ensin kerätty osakkaille riittävässä määrin. Kukaan ei silloin ajatellut, miten näistä ketjuista päästään aikanaan eroon. Vuodet kuitenkin vierivät nopeasti ja nämä ketjut ovat monen yrityksen ongelma tällä hetkellä.
Osakkaat ovat eri-ikäisiä, jolloin he jäävät eri aikaan eläkkeelle. Joidenkin ura katkeaa kesken kaiken sairauskohtauksiin ja joidenkin mielenkiinto golfiin alkaa voittaa työnteon jo paljon ennen virallista eläkeikää. Näitä tilanteita varten yhtiöjärjestyksiin on tehty lunastuslausekkeet, joita osakassopimuksilla tarkennetaan. Joskus lunastus tehdään yli oman pääoman ajatellen, että poisjäävä on luonut yhtiöön perustan, joka tuottaa tulosta tulevinakin vuosina. Näin voi olla, mutta jo pitäytyminen omaan pääomaan lunastustilanteessa johtaa siihen, että käytännössä lunastetaan taseesta rahana varallisuutta, jolla ei ole kassavirta-arvoa. Tällaisia eriä ovat aineettomat hyödykkeet ja käyttöomaisuuteen kirjatut hyödykkeet. Lunastus vie yhtiöstä käyttöpääomaa, joka joudutaan hankkimaan takaisin yhteisöverot maksaen. Vähintään tämä vero pitäisi vähentää lunastuksessa.
Entä, jos yhtiön menestys heikkenee? Entä, jos osakkaat ovat suunnilleen samanikäisiä, eikä uusia samantasoisia osakkaita saada tilalle. Tällöin viimeiseksi jääneelle jää luu käteen ja hänen tehtäväkseen jää vain sammuttaa valot. Ensimmäiseksi ehtinyt taas elää rahoilla rempseästi kierrellen maailman eri kolkissa golfia pelaten.
Yksi suurimpia ongelmia yrityksen toiminnan jatkuvuuden kannalta on uuden osakkaan saaminen kohtuullisella sijoituksella mukaan. Verottaja ei ole hyväksynyt suunnattua osakeantia alle tasearvon, vaan pitänyt näennäisen edullista osakkuutta palkkaetuna. Asuntovelkainen, perheen perustanut nuori ei useinkaan pysty tällaista merkintähintaa maksamaan, jolloin vakavaraisten yhtiöiden osakaskierto on ollut erittäin vaikeaa. Kaupparekisteriin voi ilmoittaa yhtiöjärjestyksen, jossa uudet osakkeet eivät omista kaupparekisterimerkintää aikaisemmasta tasearvosta mitään. Nyt kun perilliset tulevat saamaan osakkuutensa mitään veroa maksamatta, on toivottavaa, että verottaja jättää uudet osakkaat verottamatta ja vahvistaa asian ohjeissaan. Yhtiöjärjestystä on kuitenkin tässäkin tapauksessa täydennettävä osakassopimuksella.
Yhtiöjärjestyksen lisäksi osakassopimus on välttämätön, kun yhtiössä on osakkaita enemmän kuin yksi. Jos sopimusta ei ole, voi pahimmassa tapauksessa käydä niin, että avioeron jälkeen yhtiön tuloksesta tulee osingoille joku aivan vieras uusi vihamielinen puoliso. Kun pienyhtiössä osingot ovat yrittäjän tuloa, ajaudutaan tilanteeseen, jossa ainoa hyötyjä on verottaja. Osinkoja on vaikea käyttää tilanteessa, jossa osakas on lähtenyt pois yhtiöstä, mutta ei suostu lunastuttamaan osakkeitaan. Osakeyhtiölain mukaan lunastuspakkoa ei ole, mutta asiasta voidaan sopia yhtiöjärjestyksessä ja osakassopimuksessa. Jos asiasta ei synny sopua, voi tällainen omistustilanne pahimmillaan ajaa muuten terveen yrityksen pakkoselvitykseen ja yrityksen tuhoon.
Yleensä osakkaan ei kannata ostaa tai lunastaa verotetuilla omilla rahoillaan poislähtevän osakkeita, koska yhtiön tekemä lunastus joka tapauksessa nostaa jäljelle jäävien omistusosuutta. Jotkut yritysjärjestelijät peloittelevat lunastuksen veroriskeistä ja suosivat osakekauppoja.
Verottaja on pian siirtänyt kaikki arkirutiininsa korvauksetta verovelvollisten suoritettavaksi. Näin sille jää aikaa perehtyä jokaiseen yritysjärjestelyyn, joista verottaja saa tiedot nopeasti kaupparekisterin, varainsiirtoveroilmoitusten ja tilinpäätösten kautta. Verottaja voi puuttua aivan laillisiin järjestelyihin verotusmenettelylain 26 § avulla. Vaikka järjestely olisi kuinka huolella mietitty myös verotuksen kannalta, takuuvarmaa järjestelyä ei ole. Tämä tuntuu varsin kohtuuttomalta, kun samaan aikaan suvun sisällä tehtävät järjestelyt muutetaan kokonaan verottomiksi. Suurin osa omistusjärjestelyistä tehdään suvun ulkopuolella, koska vain harvoin perheestä ylipäätään voidaan löytää jatkajaa osakkuudelle. Verotuksesta voi toki hakea ennakkotiedon. Kielteinen päätös lukitsee sinänsä lailliset menettelyt pitemmäksi aikaa, eikä suunnitelman muuttaminenkaan tuo välttämättä turvaa.
Laskut yritysjärjestelyistä ovat suuret. Esimerkiksi jakautumisessa käytetään samanaikaisesti yhtiön tilintarkastajaa, tilitoimistoa, veroasiantuntijaa ja kaupparekisterijuristia. Jokainen joutuu perehtymään asiaan, jolloin pelkästään siltä osin laskutus on nelinkertainen. Mutta vielä pahempaa on se, jos kokonaisvaikutusta ei selvitä kukaan jokaisen asiantuntijan keskittyessä oman osaamisensa käyttämiseen asiassa. Juuri siitä aiheutuvat jakautumisen todelliset kustannukset ja joskus myös kalliit seurausvaikutukset.
Yritysjärjestelypuliveivauksia voidaan tehdä monilla eri tavoilla. Esimerkiksi laajaomisteisen konsernin ainoa terve liiketoiminnan osa voidaan siirtää yhtiön johdolle pienellä rahalla suunnatun osakeannin avulla. Sulautumisessa voidaan vähemmistöosakkaita vedättää pahemman kerran. Tein kauan sitten tv-käsikirjoituksen johdon tekemästä pörssiyhtiön kaappauksesta. Siinä kaiken vempuloinnin ohella johdon omistama osakeyhtiö sulautettiin pörssiyhtiön tytäryhtiöön siten, että johto sai tyttären osakkeita sulautumisvastikkeena ja nämä osakkeet vaihtuivat aikanaan pörssiyhtiön osakkeiksi. Mielenkiintoista oli se, että johdon yhtiö omisti vain kiinteistön Helsingissä ja tämä kiinteistö annettiin johtajalle takaisin osakkeiden kera fuusiovastikkeena. Tällaiset järjestelyt ovat osakeyhtiölain vastaisia, mutta niihin ei ole Suomessa puututtu.
Jakautumisessa velkojien vedätykset ovat mahdollisia. Juuri siksi laki velvoittaa kuuluttamiseen, jolla tunnetut ja tuntemattomat velat saadaan vaatimaan saamisiaan. Velkojien, siis myös ostovelkojen haltijoiden, tulee olla tarkkana jakautumiskirjeen saadessaan. Pitää varmistua siitä, ettei jakautumisessa velkoja eriytetä omaan yhtiöön, jonka sitten annetaan mennä konkurssiin. Näin terve osa yritystoimintaa voitaisiin jättää yrityksen omistajille velattomana.
Monet verokonsultit ehdottavat yrityksen omistaman kiinteistön erottamista yhtiöstä ja muuttamista keskinäiseksi kiinteistöosakeyhtiöksi. Toimiva yhtiö maksaisi vuokraa kiinteistöstä ja tulo jaettaisiin vuokratulona suoraan keskinäisen yhtiön omistajille. Järjestelyn hyödyt kannattaa laskea tarkkaan huomioiden verojen lisäksi myös kiinteistön tulevat investoinnit ja korjausmenot sekä vuokrataso. Kiinteistöyhtiön osingot saattavat olla edullisempia kuin keskinäisestä yhtiöstä saatavat vuokratulot.
Uusimmat järjestelyt on kehitetty pörssissä. Kun vanhat pääomistajat eivät enää hyödy pörssistä, he hakevat uudet pääomistajat yhtiölle ja itse lähtevät pois vanhan yhtiön liiketoiminta mukanaan. Pörssisijoittajat eivät ahneuksissaan huomaa sitä, että kurssinousun takana on vanhan liiketoiminnan alihinnoittelu. Tärkeintä on että kurssit nousevat.
Yksi merkittävä ongelma yritysjärjestelyissä on se, että kaupparekisterimaksut ja -menettelyt ovat samat miljardien pörssiyhtiölle ja pienelle eläkkeelle siirtyneen putkimiehen osakeyhtiölle. Tuskin putkimies osaa selvitysmenettelyt, joten niistäkin on maksettava. Pienen osakeyhtiön lopettaminen maksaa itse tehden tuhat euroa – konsultteja käyttäen useita tuhansia. Toisaalta kaupparekisteri itse voi lopettaa osakeyhtiön massamenettelyssä omalla päätöksellään. Tästä aiheutuu tilanne, jossa pieni vähävarainen yhtiö jää panttivangiksi eikä saa katkaistua edes byrokratiaansa. Kun verohallinto lähettää tilinpäätökset kaupparekisteriin, ei yhtiötä saa loppumaan edes odottamalla. Jos varat eivät riitä edes selvitysmenettelyyn, kaupparekisterin on poistettava yhtiö nuijan kopautuksella. Asiantilaan olisi helppo ratkaisu. Vähävarainen yhtiö tulisi voida lopettaa toimintansa hallituksen jäsenten henkilökohtaisella vastuulla pelkällä ilmoituksella.
Lopetusverot ovat joka tapauksessa suuret. Kun yhtiön vapaa oma pääoma on muodostettu 26–29 prosentin veroilla ja lopetuksessa maksetaan oman pääoman sijoituksestakin vähintään 16,8 prosenttia nousee pienyrittäjän kokonaisveroaste puoleen. Näin korkeita veroja ei maksa suurimmankaan palkkatulon saava henkilö Suomessa.
Kaikkein tärkeintä yritysjärjestelyissä on empatia. Asiaa suunnittelevan ja toteuttavan henkilön tulee asettautua yrittäjäperheen tai osakkaan asemaan. Hänen tulee tunnistaa omistajien pitkäaikaistavoitteet. Kun on löydetty hyvä ratkaisumalli, verot ratkeavat sen jälkeen itsestään. Hyvästä ratkaisusta voi myös maksaa veroja. Onnettominta on verojen minimoinnin asettaminen tärkeimmäksi järjestelykriteeriksi.
Hyvin suunniteltu yritysjärjestely mahdollistaa yrityksen menestyksellisen jatkamisen vuosikymmeniä eteenpäin. Tässä jos missään vanha viisaus ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” pitää paikkaansa. Hyvin suunnitellussa järjestelyssä on mietitty erilaisten vaihtoehtojen seurausvaikutukset viiden seuraavan vuoden varalle, pohdittu omistus-, rahoitus- ja veroriskejä, tehty aika- ja tehtäväsuunnitelma ja tuotettu asiakirjaluonnokset ennenkuin yhtään lopullista päätöstä on tehty. Näin yrittäjät itsekin pääsevät selville siitä, mitä ollaan tekemässä.
