Yrittänyttä ei laiteta – Baltiassa

Usea yrittäjä on sanonut viimeisen vuoden aikana kyllästyneensä yrittämiseen Suomessa ja miettivänsä lähtemistä Viroon. Viron kustannustaso on Suomea paljon alempi.  Virossa verojärjestelmä suosii yrittämistä. Suurin syy on kuitenkin jatkuvasti lisääntyvä byrokratia ja viranomaisvalvonnan lisääntyminen liiallisuuksiin asti. Puheita Suomessa toki pidetään byrokratian vähentämiseksi, mutta puhetta maailmaan mahtuu.

Prologi

Baltiassa on tekemisen meininki. Samanlainen kuin meillä oli Suomessa 1960- ja 70-luvuilla. Ja vielä 80-luvun alussa ennen kuin kasinotaloushuijarit aloittivat ryöstöretkensä.

Baltiassa palkkataso on Suomea merkittävästi alempi. Kun samasta työstä maksetaan Suomessa 10–14 euroa tunnilta, Baltiassa työn saa ostaa 2,50–4 eurolla. Riistoako. Niin varmaan, mutta baltit saavat 4 eurolla enemmän ruokaa kaupasta kuin me täällä Suomessa 14 eurolla. 

Suomalaiset eivät mitenkään voi viedä omaa työtään Baltiaan suomalaisilla palkoilla. Eikä Suomessa pärjää enää suomalaisten palkkatasolla, mikä pahiten näkyy rakentamisessa ja kuljetuksissa. Ilmankos veronmaksajien omistama posti siirtää kirjanpitotyöt Tallinnaan. Maksamme työttömyyskorvauksena enemmän helsinkiläiselle kirjanpitäjälle kuin tallinnalaiselle suomalaiset maksavat palkkaa. Eihän kansan­talous näin voi toimia, eihän?

Jos työ olisi herkkua, herrat tekisivät sen itse

Mutta palkkatasoakin suurempi juttu on ahneus työlle. Mitä suurempi palkka, sitä pienempi intohimo työlle. Ja päin­vastoin. Voi olla, että baltit niin mielensä pahoittavat siitä, että tekevät pienemmällä palkalla töitä kuin suomalaiset kollegansa, mutta silti he tekevät. Kun työ on yhä enemmän digitaalista, on työn suorittamisen ja lopputuloksen kannalta ihan sama, onko työntekijä Riiassa vai Oulussa. Jos työ tai työnjohto tarvitsee suomalaisen toimeksiantajan osallistumista, pääsee Helsingistä nopeammin Tallinnaan kuin Ouluun. Ja halvemmalla. 

Baltit ovat tekemästään työstä ylpeitä.  Suomalaiset liian usein laskevat kuinka monta maanantaita voi vielä olla saikkuna kotona. Jos tähän pyhään oikeuteen puututaan, niin lakko. Ammattiyhdistysliike tukee sohlaamista ja tekemättömästä työstä maksettavaa palkkaa. Laittaa lakkoja pystyyn milloin mistäkin syystä. Yrityksistä on tullut Suomessa toinen Kela, joka on työnantajille sitä oikeaa Kelaakin kalliimpi. Mutta baltit, he hoitavat homman. Iloisena. Motivoituina. Ahkerina. Tehokkaina. Pää pystyssä.

Suomessa työlainsäädäntö pakottaa olemaan laiska ja tyhmä. Jos on töitä, et saa tehdä koska, koska ja koska. Jos ei ole työtä, maksat täyden palkan, vuorolisän ja viikon­loppuisin tuplapalkan. Jos teetät kiireellisen työn rikkoen tiukkoja työaikalakeja, olet rikollinen ja maksat sakot, ja hyvityksen sorretulle työntekijälle. Jos työkantasi perustuu kahden viikon keikkoihin, miten ihmeessä voit tehdä työvuorolistat
kolmelle viikolle. Rakennusalan tarkastajatkin nostavat kätensä pystyyn.

Baltiassa ei tällaisia käytäntöjä ole. Siellä hommat hoidetaan ja muutoin ollaan kuin Ellun kanat. Suomen lait on tehty aikana, jolloin työt tehtiin tehtaissa myös lauantaisin ja sunnuntaina käytiin kirkossa. Lainsäätäjät ja työmarkkina­järjestöt nukkuvat satavuotista Ruususen untaan, eivätkä näe että maailma on muuttunut ympärillä.

Kun palkkataso on Baltiassa alhaisempi, on kaikki muukin halpaa. Tilat, vuokrat, laitteet, kuljetukset, autot, autoverot, tietoliikenne. Suomi häviää kaikessa. Puheet 5-10 prosentin tuottavuushypystä Suomessa eivät riitä mihinkään. Olisivat toki tyhjää paremmat.

Baltit maksavat laskunsa ajallaan. Toisin kuin suuret suomalaiset pörssiyhtiöt, jotka vaativat kolmen kuukauden maksuaikoja ja sen päälle kuukauden lisäaikaa laskutusluvan antamiseen ja vielä eräpäivän päälle muutama viikko kansainvälisen maksuliikenteen järjestelyaikaa. Tämä kaikki maailmassa, jossa tieto liikkuu maapallon ympäri sekunnissa miljoona kertaa. 

Byrokratia – Suomen horsma, Viron ruiskaunokki

Suomi on kahlittu säännöillä. Olutta saa juoda vain aidatussa tilassa. Terassilta et voi mennä kadulle tervehtimään ohi kulkevaa ystävää tuoppi kädessä. Mutta Baltiassa saa.  Baltiassa take away -tuoppi kesäterassilla maksaa 2,50 euroa, Suomessa take away on kielletty ja tuopin hinta 8 euroa. 

Jos Suomessa alat yrittämään, on edessä tulityökorttia, kuorma-auton kuljettajan jatkokoulutusta, hygienia­passia, rakennuslupaa, poliisiviranomaisen lupaa, oiva-naamaa, työsuojelutarkastajia, aukioloaikojen valvojaa. Et saa myydä itse leivottuja korvapuusteja omassa kaupassasi ilman sitä tätä ja tuota.

Kun virolainen tuttavani hoiti toimeksiannon Virossa, kaikki asiat järjestyivät yhden päivän aikana. Vaikka saman EU:n ikeen alla eletään. Virossa viranomaiset arvostavat yrittäjiä ja haluavat iloisin mielin auttaa heitä byrokratian turhaan rasittamatta. Suomessa edelleen vedetään ovi säppiin virka-ajan päättyessä tasan 16:00.00, vaikka olisit odottanut muutaman tunnin vuoroasi. Että kehtaavat tulla häiritsemään virkamiesten leppoisaa työrauhaa. 

Digitaalinen maailma antaa aikaa olennaiseen

Virossa kaikki on digitaalista. He tekevät sen itse. Viro meni Suomen ohi oikealta ja vasemmalta. Suomessa ei osata enää tehdä tietojärjestelmiä. Suomi ostaa potilastietojärjestelmän
Amerikasta, eikä taida miljardi euroa riittää hankkeeseen. Virossa sama asia hoidettiin omin voimin muutamalla kymmenellä miljoonalla eurolla. Hyvinvointivaltioko meidät tuhosi.

Joskus tulee mieleen, että Suomelle kuitenkin olisi ollut eduksi olla Neuvosto-Suomen tasavalta. Suomi on rakentanut byrokratiaa 70 vuotta, eikä pysty sitä purkamaan. Viro, Latvia ja Liettua kantoivat kaiken kommunismin kauheudet kaatopaikalle ja alkoivat puhtaalta pöydältä 24 vuotta sitten. Minut kutsuttiin Viroon kertomaan sähköisen taloushallinnon ratkaisuista itsenäistymisen jälkeen – tänään meistä on tullut virolaisten oppipoikia ja -tyttöjä. Tai tulisi, jos ylpeys antaisi periksi.

Viro-paratiisia ei ole ilman käärmeitä. Kun virolaisten elintaso nousee, hekin tulevat saamaan hyvinvointitaudin, jota vastaan ei ole rokotusta. Jo nyt Latvia on tullut monelle vaihtoehdoksi, koska Virosta on tullut kalliimpi. Liettua odottaa vuoroaan. Sen maantieteellinen läheisyys kommunismin ikeeseen on hidastanut tervehtymistä. Kun vuodet kuluvat, on heidän vuoronsa.

Epilogi

Suomalaisten Viroon perustamista yrityksistä osa myy tuotteita ja palveluja Virossa, osa tekee alihankintaa suomalaisille yrityksille ja osa on siirtänyt tuotannon Viroon. Sitten on veroveijarit. Veronkiertoyrityksiä ei kuitenkaan pidä eikä kannata Viroon perustaa. Viranomaisten keskinäinen tietojen vaihto lisääntyy koko ajan, ja järjestelystä jää kiinni ennemmin tai myöhemmin.

Uuden yrityksen perustaminen käy internetissä samana päivänä, mikäli perustaja on hankkinut Viron e-kansalaisuuden. E-kansalaisuus antaa oikeuden käyttää Viron sähköisiä palveluja, kuten pankki- ja vakuutuspalvelut sekä mahdollisuuden allekirjoittaa asiakirjoja sähköisesti.

Viron veromalli

Viron yritysverotus suosii investointeja. Suomessa ei vaihto-omaisuutta, maa-alueita eikä käyttöomaisuusosakkeita saa vähentää verotuksessa lainkaan. Varastoon sitoutunut raha katsotaan verotuksessa voitoksi, josta maksetaan 20 prosentin vero. Jos kalustohankinnan rahoittaa tulorahoituksella, joutuu koneen hankintahinnasta maksamaan hankintavuotena yhteisöveroa 15 prosenttia. Jos hankkii teollisuus- tai varastorakennuksen tulorahoituksella, joutuu veroa maksamaan 18,6 prosenttia. Investoinnin hankintahinnan saa toki vähentää tulevina vuosina inflaation heikentämällä rahalla. Suomen poistojärjestelmä vaikeuttaa investointien tekemistä aikana, jolloin investointeja on maassamme aivan liian vähän.

Viron mallissa tappiolliset vuodet tulevat katetuiksi edellisistä voitollisista vuosista. Suomessa tappiot saa vähentää tulevien vuosien voitoista. Tämä heikentää puskurien rakentamista heikompien vuosien varalle. Konkurssissa yritys menettää kaikki maksamansa verot ja pahimmillaan yrittäjä joutuu henkilökohtaiseen vastuuseen maksamattomista veroista. Virossa tällaista riskiä ei ole.

Viron veromallin toteuttaminen Suomessa olisi helppoa.  Kun yritys ei maksa veroa, voidaan yrityksestä nostettujen osinkojen verotusta nostaa palkkaverotuksen tasolle. 

EU säätelee niin Suomea kuin Viroa

EU:n direktiivit velvoittavat kaikkia EU-maita. Silti kansalliset lait ja etenkin niiden tulkinnat vaihtelevat Suomen nihilistisestä kurittamisesta Välimeren maiden välinpitämättömyyteen. Virossa arvonlisäverokanta on 20 prosenttia. Verovelvollisuuden alaraja on 16 000 euroa (Suomessa 10 000 euroa). Rajaa verrattaessa on huomioitava maiden väliset erot ostovoimassa. Virossa keskipalkka on 1 005 euroa kuukaudessa, Suomessa yli kolminkertainen. Suomessa esitetyt vaatimukset alarajan nostamiseksi 50 000 euroon ovat siten perusteltuja myös tässä suhteessa.

Yksi EU:n tuoma hulluus on linja- ja kuorma-auton kuljettajien pakollinen jatkokoulutus. Virossa tämän järjettömyyden voi hoitaa viikonloppuisin, jotta se haittaisi mahdollisimman vähän yrittäjien toimintaa. Suomessa koulutus annetaan virka-aikana, jotta se olisi mahdollisimman vahingollista. Mitään hyötyähän tuollaisesta jatkuvasta koulutuksesta ei alan ammattilaisille ole. 

Nillittäjät ja pienet jalkoihinsa polkevat

Suomessa on vaikeaa toimia pienyrityksessä työnantajana. Ammattiliitot sopivat EK:n kanssa asioista, eivätkä ne kuuntele pieniä yrityksiä. Isojen tekemiä sopimuksia on pakko noudattaa pienissäkin, vaikka paikallinen sopiminen mahdollistaisi toimivammat työsuhteet. Suomi taitaa olla ainoa maa maailmassa, jossa työn teettäminen on tehty näin tuskalliseksi. 

Yksinyrittäjäyrityksiä ei tällainen korporaatioiden maailma hyväksy. Vaikka toiminta olisi täysin laillista ja kaikki säädetyt verot ja maksut hoidettu, verottaja muuttaa nämä sopimussuhteet työsuhteiksi ja verottaa tulot palkkana. Tärkeintä on ammattiliittojen valta, ei se että suomalaiset saataisiin työllistettyä. Ei ihme, että tällaisesta DDR:stä monet nuoret haluavat pois.

Esimerkiksi Suomessa työneuvoston tehtävänä on antaa lausuntoja työaika-, vuosiloma-, työturvallisuus-, nuorista työntekijöistä ja kotitaloustyöntekijän työsuhteesta annetun lain soveltamisesta ja tulkinnasta. Pieni yritys häviää kaikki työneuvostoon viedyt asiat, koska neuvostossa on päättäjinä kolme virkamiestä, kolme suurtyönantajien ja kolme ammattiyhdistysten edustajaa.

Virossa työnantajia ei tyrannisoida virkamiesten, ay-liikkeen eikä työnantajajärjestön kolmikannan voimin. 

Yrittänyttä ei laiteta

Tässä kirjoituksessa ’laittaminen’ tarkoittaa samaa kuin ’moittiminen’. Käytännössä sananparsi merkitsee, että aina kannattaa yrittää. 

Pauli Vahtera

paulivahtera@gmail.com