Yksinkertainen on kaunista

16.8.2011
pauli
Pauli Vahtera

Tänä vuonna näin uupuneita tilitoimistoyrittäjiä ja kirjanpitäjiä enemmän kuin koskaan ennen. Internetin ja sähköisen taloushallinnon piti jättää meille aikaa muuhun, mutta kävikin päinvastoin. Internetin avulla meiltä voidaan vaatia yhä enemmän ja yhä nopeammin.

Tilinpäätöskiireiden ollessa vilkkaimmillaan sairastui yhden hengen tilitoimiston omistaja vakavasti. Hän ehti tehdä sairaana ollessaan tilinpäätökset ja lähettää veroilmoitukset useimmista asiakkaistaan. Tilintarkastuksissa huomasin, että kirjanpitojen ja tilinpäätösten oikeellisuus oli mitä sattuu. Muutaman tilinpäätöksen jouduin tekemään kokonaan uudestaan itse, koska kirjanpitäjä katosi kokonaan, eikä hänen hallussaan olevaa aineistoa saatu mitenkään yrityksen haltuun. Kaikki paperilla olevat tositteet ja verotusaineisto ovat vieläkin lukkojen takana, koska kotitoimistoihin ei pakkokeinoin voi mennä.

Oman messunsa väärti on se, että verotuksen rangaistuskoneisto veronkorotuksineen, ulosottoineen ja ennakkoperintärekisteristä poistoineen toimii täydellä teholla, on sitten yrittäjä itse tai yrittäjän tilitoimisto teho-osastolla koomassa. Armoa ei anneta. Tässä jutussa minua jäi vaivaamaan kirjanpidon ja tilintarkastuksen turhauttava pikkutarkkuus ja nyhräys, jonka tarpeellisuudesta joka vuosi oppii jotain uutta.

Verohallinnossa on käsitys, että pienten yritysten omistajilla on käyttöoikeudet verotilille ja he säännöllisesti seuraavat niitä eurosenttien korkoja ja myöhästymismaksuja, joita tilille on kirjattu. Jos kirjanpitäjä sairastuu, ei verotilillä käy kukaan, koska verottajan paperipostikin osoitetaan tilitoimistoon. Parin kolmen kuukauden sairaus voi aiheuttaa täystuhon, koska kenelläkään ei ole velvollisuutta selvittää, mitä on tapahtunut. Jos yrittäjä tai kirjanpitäjä koomastaan selviää, on kohtuutonta, ettei ole mitään säännöstä, jonka perusteella rangaistuksia voitaisiin lieventää. No, arvioverotukset sentään puretaan kun oikeat tiedot on saatu. Veronkorotukset ja korot sekä väärien verojen ehdoton maksuvelvollisuus ovat kaikki kovia lisärangaistuksia siitä, ettei olla elämässä kiinni.

Yhden 500 000 euron liikevaihtoa tekevän yrityksen kirjanpito oli päin prinkkalaa. Oikeastaan mikään ei ollut oikein. Jouduin korjaamaan kaikkea liikevaihdosta alkaen ja useimmat tase-erät menivät remonttiin. Korjasin samalla myös kaikki pienemmät tilinpäätösvirheet, jotta uusi tilitoimisto ei joutuisi ihmettelemään tase-erien kummallisia sisältöjä. Hirmuisen, osin sokkona tehdyn urakan jälkeen tilikauden tulokseen tuli 5 000 euron ero. Korjaustyö oli pakko tehdä, koska oli epävarmuus siitä kuinka sekaisin kirjanpito on. Verotarkastuksessa virheistä olisi voinut syntyä kymmenien tuhansien eurojen jälkiverot. Verottajahan jälkiverottaa virheet erikseen, mutta ei huomioi kokonaisvaikutusta.

Oikeastaan arpomalla tilinpäätöksen numerot pääsee riittävän lähelle ”oikeaa ja riittävää kuvaa” tilinpäätöksen sisältöä. Tunsin koko elämäntyöni turhaksi ja turhauttavaksi. Ja mietin kuinka hirmuisia summia tästä pikkutarkkuudesta joudutaan maksamaan. Ja sitä kuinka nämä numerot eivät aidosti ketään kiinnosta verottajan lisäksi. Huomasin myös, että huolellisinkaan tilintarkastus ei takaa tilinpäätöksen oikeellisuutta. Tilinpäätöksen oikeellisuus syntyy vain, jos tilitoimisto on ammattitaitoinen ja tekee hyvää työtä. Tilintarkastajalla sitten on hyvä tai huono tuuri työssään. Jos tilitoimisto on epäonnistunut, ei tilintarkastaja sitä juurikaan voi huomata. Siis kun puhutaan tilinpäätöksen oikeellisuudesta aidon oikeesti.

Loppumaton tilintarkastuksen valvonnan laajentaminen

Vähiten minua ajatutti se, että olin tehnyt hirmuisen tilintarkastusrikoksen, josta valvojat tullevat antamaan yhtä sun toista huomautusta ja varoitusta. Olin itse tehnyt tilinpäätöksen, josta annan tilintarkastuskertomuksen. Elämä nyt kuitenkin on sellaista, että tulipalo on sammutettava, eikä siinä voi jäädä miettimään, mitä rikoksia sammutustyön aikana joutuu tekemään. Sen verran asia minua vaivasi, että katsoin kuinka monta valvojaa kimppuuni voitaisiin lähettää.

Keskuskauppakamarin laadunvalvontayksikössä ahkeroi kuusi henkilöä. Heidän lisäkseen valvontaan osallistuu tilintarkastuslautakunta ja erilaisia luottamus- ja toimihenkilöitä. Laadunvalvonnan suorittamiseen osallistuvat monet KHT- ja HTM-tilintarkastajat niin yhteisöjen sisällä kuin ulkonakin. Täytyyhän veljillä olla vartijansa. Kaikki Suomen työttömät voidaan valjastaa valvojiksi, jos nykymeno yhteiskunnassamme kaiken pahuuden kitkemiseksi lisääntyy samaa tahtia kuin tilintarkastuksessa on jo tapahtunut.

Loppumaton tilintarkastuksen valvonnan laajentaminen koetaan välttämättömäksi. Tänä vuonna keskustelua on käyty siitä, kuka valvonnan suorittaa.

Tilintarkastuksen työmäärää on lisätty laajalla byrokra-tialla, jonka toteuttaminen turhauttaa tekijät ja kaksinkertaistaa pienyritysten tilintarkastuksen työmäärän ja kustannukset. Byrokratia myös kaksinkertaistaa tilintarkastajien tulot, mistä hyötyvät eniten kansainvälisten toimistojen osakkaat.

Tilintarkastuksen nykyinen laadunvalvonta heikentää pienyrityksen tarkastuksen laatua. Kun keskitytään vain siihen, onko lomakkeet alan säännösten mukaan täytetty, unohtuu tilintarkastuksen todellinen tehtävä. Virkamiesmäinen valvonta keskittyy nyhräämiseen sisällön kustannuksella.

Tilinpäätössäännösten yksinkertaistaminen

Tilinpäätösten uudelleen laatiminen osoitti jälleen konkreettisesti sen, että mikroyritysten tilinpäätössäännökset ovat turhauttavan yksityiskohtaiset ja työllistävät. Mikä viisaus on ollut tehdä verolomake 6 rakenteeltaan täysin poikkeavaksi virallisesta tilinpäätöksestä. Tietoyhteiskunta-aikakaudella kuvitellaan, etteivät tietokoneet välitä, millaisia lomakkeet ovat, joten niistä voidaan tehdä millaisia hämähäkinseittejä tahansa. Toki seiteistä saadaan paljon turhan työn tekemistä ja veronkorotustuloja valtiolle, koska monimutkainen ilmoitusmenettely tuottaa aina virheitä.

Ratkaisu ei saa olla se, että siirrytään sähköiseen ilmoittamiseen, koska sähköistä se on vain verottajalle. Ilmoittaja sen sijaan joutuu edelleen taipumaan monelle mutkalle sähköistä ilmoitusta tehdessään.

Asia pitää kääntää päälaelleen. Koska tietokoneet pystyvät vääntämään numerot vaikka millaiselle solmulle, on silmillä nähtävien tilinpäätösten ja lomakkeiden oltava yksinkertaiset ja saman sisältöiset.

Tästä tullaan jälleen kerran siihen, että mikroyritysten tilinpäätökset ovat turhia. Tehtäisiin vain veroilmoitus, mutta ei tilinpäätöstä lainkaan. Veroilmoituslomakkeet tehdään virallisen tilinpäätöksen rakenteiden mukaiseksi, jotta jokaisen on helppo lukea sekä tilinpäätöksiä että veroilmoituksia. Jos luotonantajat ja tavarantoimittajat vaativat tietoja tilinpäätöksestä, voidaan heille aina tehdä lyhennelmä vero-ilmoituksesta. Lyhennelmä olisi virallisen tilinpäätöksen muotoinen ilman liitetietoja. Luotottajat voivat tehdä lisäkysymyksiä, jos katsovat ne tarpeellisiksi.

Samalla luovuttaisiin mikroyrityksissä (sekä etenkin yhdistyksissä ja asuntoyhtiöissä) siirtyvistä eristä kokonaan. Totta on, että joskus eläkemaksujen ennakot ovat olennaisesti liian pienet. Asia on helppo hoitaa, koska palkkatiedot lähetetään eläkeyhtiöille muutama viikko tilikauden tai kuukauden päättymisen jälkeen. Eläkeyhtiö voi tietoyhteiskunta-aikakautena palauttaa tiedon tarkasta eläkemaksusta ilmoitusta seuraavana aamuna. Olennainen oikaisu voidaan kirjata muuksi saamiseksi tai ostovelaksi. Lomapalkkavelan poistamisen verovaikutus voi kirpaista kerran, mutta sen kompensoisi moneen kertaan siirtyminen kassavirtaperustaiseen tilinpäätökseen.

Yksinkertaistamisen esteet yksinkertaiset

Tämä kaikki tuntuu niin yksinkertaiselta ja selvältä. Miksi tällaisia uudistuksia ei koskaan saada ja miksi uudistukset vain vievät kaiken entistäkin hullummaksi. Vuosikymmenten työn jälkeen olen itse löytänyt kolme syyllistä: liika viisaus, ahneus ja älyllinen laiskuus.

Liika viisaus lähtee korkeakouluista. Niissä professorien elämäntyö on pohtia tilinpäätösten teoreettista oikeellisuutta. Proferssoreilla on valtaa, joka siirtyy lautakuntien ja työryhmien kautta lainsäädäntöön. Korkeakoulujen oppilaista osa siirtyy opettajiksi, ja näin liika viisaus leviää ammattikorkeakoulujen ja kauppaopistojen kautta kaikkialle Suomeen. Opettajat kouluttavat ne tuhannet nuoret, jotka sitten tekevät käytännön työnään pikkutarkkaa näpertelyä. Jos professorien virkavaatimuksena olisi kolmen vuoden työskentely tilitoimistoissa, he valaistuisivat ja jättäisivät teoreettisen pohdintansa kirjastojen pölypunkeille.

Ahneus on ihmisen perusominaisuuksia. Kaikki haluavat kaiken ja viimeistään eilen. Taloushallinnon suurin ahneusprojekti on ollut IFRS-tilinpäätökset. Ne ovat tuoneet tuhansille ihmisille EU:n alueella miljoonatulot. Sillä, että ymmärtääkö kukaan niistä mitään, ei ole mitään merkitystä. Suomen 120 pörssiyhtiöstä parillakymmenellä on taseissaan liikearvoa yli tai melkein oman pääoman määrän. Tuskin edes IFRS-asiantuntijat ymmärtävät, mitä se tosielämässä tarkoittaa. Kuitenkin samat tahot haluavat myös pienyrityksille tätä humpuukikirjanpitoa. Eivät he ole suomalaisten yritysten asialla, vaan haluavat lisää rahaa itselleen. Jos kaikki olisi yksinkertaista, monen suomalaisen taloushallinnon ammattilaisen tulot romahtaisivat ja monen työ loppuisi kokonaan.

Päättäjien ahneus verotulojen tuhlaamiseksi on oma murheensa. Kuvitellaan, että byrokratiaa lisäämällä ja kaikki tiedot yrityksestä saamalla saadaan talousrikollisuus kuriin ja näin eduskunnalla on taas satoja miljoonia, jopa miljardeja lisää rahaa heitettäväksi hyviin tarkoituksiin kankkulan kaivoon. No, niitä miljardeja ei tule kun niitä ei edes ole olemassa väitettyä määrää, mutta pienyrityksen byrokratian tuhoisuutta saadaan taas lisätyksi.

Älyllinen laiskuus on ihmisluonteessa. Kun opiskelee vuosia kauppakorkeakoulussa ”Hauki on kala” kaikki säännökset ulkoa, haluaa hyödyntää tätä suurta viisautta ilman omantunnon tuskia. Mitäpä sitä miettimään, onko tässä mitään järkeä. Näinhän ihmiset toimivat kaikessa. Hallitus ja eduskuntakin ottavat lisää velkaa vanhan ylisuuren velan päälle, koska se on helpointa. Ei rasitu aivot, ei likaannu kädet työstä. Jos haluaisi saada Suomen kansantalouden tasapainoon, olisi todella mietittävä, miten se tehdään ja samalla joutuisi todella hommiin asian eteen.

Kuka sitä nyt töitä tekemään kun saman rahan saa mitään tekemättäkin.

VahteraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki