CTA Paikka
CTA Paikka

Vuosisadan toiveuudistus – vuosi ilman uudistuksia

18.10.2010
pauli
Pauli Vahtera

Vuosi 2010 on ollut yrityksille yksi hulluimmista vuosisataan. Muutosta muutoksen perään. Rahaa ja aikaa on palanut. Vuoden neljä ensimmäistä kuukautta olivat tilitoimistoissa painajaismaisia ja työt olivat kaikilla myöhässä. Samaan aikaan kun kansantalous on romahtamaisillaan, viranomaiset näpertelevät pakollisilla byrokratiamuutoksillaan.

Verotilin painajaismainen alku on kaikkien muistissa, joten ei siitä sen enempää. Ei nyt kaivella tikarilla sydäntä, joka on koko vuoden voinut pahoin. Todetaan kuitenkin, että verotilin aiheuttamat kirjanpitokäytäntömuutokset olivat suuret. Alkuvaikeudet ovat oma ongelmansa, mutta olemme näköjään saaneet ikuisen muutaman euron korko- ja myöhästymismaksuautomaatin, jonka seuranta ja hoitaminen maksavat enemmän kuin nämä vaadittavat eurot. Tylsintä on se, että verohallinnon omien virheiden takia yritykset joutuvat erilaisten korkojen maksajiksi. Valtio kerää aiheettomista maksuista ison tilin, koska yritykset eivät voi vaatia oikaisua, jonka tekeminen tulisi maksamaan enemmän kuin mitä nämä ylimääräiset maksut tekevät yhteensä.

Verotilin lisäksi piti muuttaa samanaikaisesti EU-palveluostojen alv-järjestelmä. EU-myyntien ja -ostojen hoitaminen on todella hankalaa, eikä niitä voida automatisoida samalla tavalla kuin kotimaan kaupan arvonlisäverokäytäntöjä. Veronmaksun kannalta kyse on nollasta, jonka ilmoittaminen maksaa maltaita.

Arvonlisäveroprosenttien muutoksia on riittänyt. Ruljanssi alkoi jo viime syksynä ruoan hinnan alv-prosentin alentamisella. Ruoan hinta ei kuitenkaan alentunut. Päinvastoin moni hinta nousi. Kahvipaketinkin hintaa nostettiin kuukausi ennen alv-muutosta niin reippaasti, että hinta oli alemmalla alv-prosentilla korkeampi kuin alkuperäinen hinta. Keskellä kesää kaikki prosentit rukattiin uuteen uskoon. Ja ravintolaruoalle tuli erikoiskäsittely: ei kuitenkaan kaikelle ravintolan myynnille. Eniten käy sääliksi niitä tilitoimistoja, joiden tilikartoissa on alv-prosentin mukaiset tilit jokaiselle tulo- ja menoerälle erikseen.

Suomi Euroopan Unionin mallimaana on ensimmäisenä uusimassa maksujärjestelmiään SEPAaan. Uusiksi ovat menneet tilinumerot, maksukortit, maksupäätteet ja kassakoneet. SEPAn takia joudutaan siirtymään nykyistä huonompaan suoraveloitusjärjestelmään. Eikä bensiiniautomaatilla maksaminen ole enää helppoa ennakkovarauksineen. Jopa 20 vuotta loistavasti toiminut tiliote tositteena -järjestelmä menee vaihtoon. SEPA-muutoksia pidetään euroon siirtymistäkin suurempana muutoksena. Eurotuskat on varmaan jo unohdettu, koska sen jälkeen on ollut jatkuvasti kaikenlaisia muutoksia.

Vuosisadan uudistuksena mainostetaan raportointikoodistoa, joka johtaa tililuetteloiden uusimiseen, tai ainakin tilien ja raporttien koodistojen muuttamiseen. Veroilmoitusten tunnukset menevät taas uusiksi. Tätä vuosisadan uudistusta yritettiin turhaan viime vuosisadan uudistukseksi, mutta vasta kun hankkeeseen saatiin 1,5 miljoonaa euroa julkisia varoja, saatiin eri tahot hankkeen taakse. Rahalla on joskus intohimoa suurempi voima.

Kauhulla voimme odottaa pienyritysten IFRSää, jonka sisältö on jo vahvistettu. Tai oikeastaan on vahvistettu sen versio 1.0, minkä jälkeen alkavat jokavuotiset muutokset. Sillä PK-IFRS vie tililuettelot ja raportointikoodistot jälleen kerran uusiksi. Ja tietenkin tilinpäätökset.

Sähköisen taloushallinnon painajaiset

Toimiva Katso-tunnusjärjestelmä meni vaihtoon verotilin myötä. Katso on ollut todellinen kärvistys. Myönnän, että se oli ensimmäinen pakkomuutos, josta en omin voimin selviytynyt. Katso-tuskaa riitti kymmeniksi tunneiksi, kunnes eräs avulias tilitoimisto pelasti minut ottamalla minut alitoimijakseen. Istuin puhelimessa ja tein kuten tilitoimisto antoi ohjeita. Kirjoita näin, paina tätä ja tätä nappia. Hauki on kala. Ja alkoihan se toimimaan, vaikka vieläkään ei minulla ole käsitystä siitä, mitä tein ja miksi. Katson rakenne ja käyttöliittymä on varmaan yksi epäonnistuneimmista, joita taloushallintoon on tehty.

Pienyritysten verkkolaskutus on osattu tuhota ymmärtämättömyyteen ja ahneuteen. Monia pienyrityksiä on vuoden aikana painostettu verkkolaskujen lähettämiseen. Vantaan kaupunki vaati verkkolaskuja yritykseltä, joka lähettää kerran vuodessa yhden laskun kaupungille. Käytettävän taloushallinnon verkkolaskupalikka maksaa 3000 euroa plus alv, ja lisäksi tulee koulutusmaksu ja kuukausimaksu. Jos käyttää ilmaisia verkkolaskun lähetyspalveluja, joutuu kaiken tekemään kahteen kertaan. Itella on alkanut laskuttaa verkkolaskuosoitteiden avauksesta palveluntuottajia, jotka siirtävät laskun eteenpäin.

Pankit ovat houkutelleet pienyrityksiä verkkolaskujen vastaanottoon. Yrittäjät sohlaavat verkkolaskujensa kanssa, koska laskut eivät siirry suoraan kirjanpitoon. Laskut maksetaan, mutta niitä ei tulosteta paperille muitten laskujen joukkoon. Tilitoimistossa ollaan ihmeissä ostovelkojen ja maksujen täsmäytysten kanssa. Ja pankit ovat tuhoamassa koko verkkolaskutuksen valtakirjavaatimuksillaan.

Ja nyt on alkanut myös käsien levittely. Yhden asiakkaani verkkolaskuista osa alkoi kadota matkalle toukokuussa. Asia tuli esille paperikarhuilla (onneksi ei vielä ole kehitetty verkkolaskuperintää). Kun ketjussa on myyjän järjestelmä, myyjän palvelutuottaja, ehkä kaksi verkkolaskuoperaattoria ja yrityksen kirjanpitopalvelun tuottaja, kaikki levittelevät käsiään: ei se meidän syymme ainakaan ole. Kun kukaan ei tee mitään, joutuu yritys maksamaan perintämaksuja ja viivästyskorkoja ja sen luottotiedot heikentyvät maksuviiveiden takia. Vasta kun neljän kuukauden turhan odottelun jälkeen lyödään nyrkki pöytään, suostutaan asia selvittämään. Jälkimmäisellä verkkolaskuoperaattorilla oli muka ainoastaan tämän yrityksen kohdalla merkitty joku bitti väärinpäin. Ja kuka tuollaista selitystä uskoo, sillä kyseinen yritys oli käyttänyt verkkolaskuja jo 10 vuoden ajan saman palvelun kautta. Kuka nyt lähtisi muuttamaan ainoastaan sen koodin kesken kaiken.

Kun hommat on hoidettu huonosti, alkaa vaatimus pakosta. Minäkin kohkasin miljardisäästöistä sähköisten laskujen perusteluiksi 15 vuotta sitten, enkä ymmärtänyt mihin tämä pienyrityksissä johtaa. Lohdutan itseäni sillä, etten sentään vaatinut pakkoa, vaan halusin, että tehdään niin hyvät sähköiset palvelut, että kaikki haluavat niitä ilolla käyttää.

Eikä tässä vielä kaikki

Vuosi alkoi hyvin aukiololain muutoksella. Monet pienyrittäjät pakotetaan pitämään myymäläänsä auki koko viikonlopun kauppakeskuksen vaatimuksesta, jotta isot kaupat saisivat asiakkaita. Näin yrittäjiltä vietiin viimeinenkin vapaapäivä.

Asunto-osakeyhtiölaki toi taloyhtiöiden hallintoon paljon lisätyötä.

Marjoja, sieniä, vihanneksia ja perunoita on pakko myydä grammavaa´alla mitattuna, jos asiakas niin vaatii. Alkuperäistä vaakapakkoa lievennettiin torikaupassa siten, että vakiintuneita mittoja litraa ja kappaa saa edelleen käyttää. No nyt torikaupassa on sitten kahdet mittajärjestelmät samaan asiaan.

Ensi vuonna siirrytään käännettyyn arvonlisäverotukseen. Se tulee olemaan iso muutos, koska sama yritys voi olla käännetyn arvonlisäveron ja yleisen arvonlisäverotuksen piirissä. Muutokseen joudutaan monissa paikoissa varautumaan jo tänä vuonna.

Taulukkolaskennan kingi on menossa pakkovaihtoon versioon, jota kokeneen käyttäjän on tehokkaasti mahdoton käyttää. Jälleen yksi taloushallinnon järjestelmätoimittaja ilmoitti lopettavansa toimintansa vuoden vaihteessa. Sääliksi käy tämän toimittajan asiakkaita.

Kun sähköinen taloushallinto on vapauttanut verohallinnon työtä sillä, että työt teetetään nykyään korvauksetta yrityksissä, on verohallinnon henkilökunnalla vapautunut aikaa kaikenlaisiin kyselyihin. Vaikka vuosi menisi huonosti, ei ennakkoveroja saa aina alemmaksi ilman välitilinpäätösten tekemistä. Eikä välitilinpäätöspakkoa löydy kirjanpitolaista, mutta se tulee pakolliseksi yhden virkamiehen vaatimuksesta. Kyselyt lähetetään kesäloman kynnyksellä ja saatteena on aina uhkaus veronkorotuksesta. Mutta kun yrittäjien lisäksi myös tilitoimistot ovat kesälomalla, ei vaatimuksiin yksinkertaisesti pystytä vastaamaan. Hyvä kun edes selvityspyyntökirjeen joku avaa.
Valtiosihteeri Hetemäen verotyöryhmä on aiheuttanut paljon lisätyötä, kun yrittäjät kyselevät tilitoimistoista, pitääkö jakaa lisäosinkoja ja miten verotuksen muutoksiin varaudutaan. Kun työryhmän esitys on saanut muotonsa eduskunnassa, alkaa monimuotoinen rahastus. Tilitoimistoilta odotetaan vastauksia ja niitä haetaan koulutuksesta, juristeilta ja konsulteilta.

Kaikki muutokset eivät heti vaikuta täydellä voimallaan. Tilaajavastuulaki tuli voimaan jo 2007 ja sen seurauksena ulkomaalaiset yritykset ovat olleet paljon paremmassa asemassa rakennusalalla kuin suomalaiset.

Tilaajavastuulain aiheuttama byrokratia on suuri, mutta byrokratiaakin suurempi ongelma on rakennustöiden siirtyminen ulkomaalaisille. Siitä huolimatta suomalaisten viranomaisten ratkaisu asiaan on lain ulottaminen koko ketjuun, mikä edelleen heikentäisi suomalaisten yrittäjien asemaa.

Sakkorangaistusten muuntokielto vapausrangaistukseksi on lisännyt myymälävarkauksien määrää merkittävästi. Tämän takia yritykset joutuvat investoimaan yhä enemmän valvontaan ja valvontalaitteisiin.

Toimialakohtaisia muutoksia tulee solkenaan. Kuljettajien työaikalaki sekoittaa kuljetusyrittäjien työt, mikäli Suomi harmonisoi EU:n toiveet. Enää ei saisi hoitaa kirjanpitojakaan illalla, koska työaika on rajattu.

Elintarvikkeiden valvojat kehittelevät yhä uusia säännöksiä lähiruokaan. Kalakukkoakaan ei enää saa myydä ikiaikaisine tapoineen. Pienyritysten tilintarkastus on tuhottu byrokratialla niin tehokkaasti, että jopa muutoksista rahastamaan päässeet big4-toimistot ovat säikähtäneet aikaansaannoksiaan.

Tilapäiseksi tarkoitetut muutokset jäävät pitkäaikaisiksi. Esimerkiksi kummallinen tilinpäätöstietojen ilmoitusmenettely, jossa verohallinto lähettää vain tuloslaskelman ja taseen kaupparekisteriin, on edelleen hyvissä voimissa. Kukaan ei säästänyt mitään, mutta nyt ilmoitukset tehdään kahdessa paikassa. Ja verottajan vaatimia pitkiä tuloslaskelmia on lähetetty kaupparekisteriin kaikkien tiedoksi.

Jotain hyvääkin. Sosiaaliturvamaksu- ja KELA-maksujen muutokset yksinkertaistivat maksujen hoitoa. Työeläkejärjestelmään ei tehty tälle vuodelle hallintoon vaikuttavia uudistuksia.

Maksaa, maksaa

Jokainen muutos maksaa tilitoimistolle ja niiden asiakkaille. On vuosimaksuja, kuukausimaksuja, päivitysmaksuja, lisäpalikkamaksuja. Jokainen muutos aiheuttaa opiskelua, koulutukseen osallistumista ja muutoksen aiheuttamaa lisätyötä. Kaikki tulee asiakastyön päälle. Kaikki maksaa. Onko meillä todellakin varaa jatkuviin muutoksiin? Suuren kustannuksen aiheuttaa myös se, etteivät tilitoimistot ja taloushallintoa hoitavat yritykset ehdi tekemään omien työrutiiniensa kehittämistyötä, jolla voitaisiin aidosti kehittää omaa toimintaa. Kaikki aika menee pakollisiin muutoksiin.

Sähköisen taloushallinnon piti tuoda suuria säästöjä yrityksille. Jotkut ovat onnistuneet vähentämään oikein toteutettujen verkkolaskujen avulla merkittävästi työmääräänsä. Mutta rahallisia säästöjä ei ole tullut. Vapaudesta maksetaan kova hinta järjestelmätoimittajille, verkkolaskuoperaattoreille ja pankeille.

Esitän siis tämän vuosisadan todellisen toiveuudistuksen. Julistetaan vuosi 2012 vuodeksi, jonka aikana mikään ei muutu. Ensi vuosihan on jo menetetty. Vuoden aikana opimme hallitsemaan työasiat paremmin. Sen jälkeen huomaamme, että näinhän asiat sujuvat ja voimme jatkaa vuosisadan toiveuudistusta pitempään.

Toki meillä on sen jälkeen satoja byrokraatteja, konsultteja, kouluttajia, IT-osaajia ja asiantuntijoita tyhjänpanttina, kun jatkuvaa muutostyötä ei enää olekaan. No, maailma ei ole reilu. Ja ainahan he voivat paikata sitä suurta ja huutavaa työvoimapulaa, joka edelleenkin on juuri huomenna tulossa.

VahteraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki