Väliaikaista kaikki on vaan
Suomessa on lainsäädännön pitkäjänteisyys unohtunut, vaikka hallitusten ikä on pidentynyt. Juuri kun olimme tottuneet uuteen liikevaihtoverolakiin, aloitetaan kaikki alusta: nyt siirrytään arvonlisäverolakiin. Verouudistuksia on tehty yhä tiheämpään tahtiin: kukaan ei pysty enää tekemään pitkäjänteistä verosuunnittelua.
Jotta elämä tehtäisiin riittävän vaikeaksi, vaihdetaan kolikotkin säännöllisin välein, etteivät erilaiset automaatit toimisi ja muun muassa parkkisakkoja voitaisiin kerätä entistä enemmän. Sakkoja ei saa enää vähentää verotuksessakaan, joten kai sitä on tunnin välein keskeytettävä neuvottelut kolikoiden etsintää ja mittariin laittoa varten. Kun ei ole vielä edes ehditty tekemään uudistetun kirjanpitolain mukaisia tilin-päätöksiä, on jo aloitettu keskustelu kirjanpitolain muuttamisesta.
Vaikka kirjanpitolakiin kopioitiin monenlaista turhaa krääsää Brysselin direktiiveistä, ei laistamme kuitenkaan tullut hovikelpoista. Ja kun Suomi noudattaa direktiivejä paremmin kuin yksikään Euroopan Liiton jäsenmaa, vaikkei ole tietoa siitä, huolitaanko meitä edes Zhirinovski-vaaroinemme liiton jäseneksi, olemme valmiit korjaamaan virheemme. Ja taas kirjanpitoihmiset ovat sormi suussa.
Niinpä sitten poistetaan tuloslaskelmasta käyttökate, taseesta arvostuserät ja tilinpäätöksestä poistoerot. Poistoerot saavatkin mennä taivaan tuuliin ainakin pienissä yrityksissä, mutta kun ne ehditään ottamaan käyttöön vuonna 1995, niin ehkä jo 1996 asia unohdetaan. Jotenkin toivoisi uskallusta käyttää kaikki siirtymäajat hyödyksi ja katsoa, minkälaisen kirjanpitolain me ensi perjantaina tai onko se jo tiistaina, saamme. Olisiko eurohuumassa kannattanut ottaa aikalisä ja tehdä kaikki uudistukset kerralla, koska vuoden 1993 tilinpäätökset tehdään kuitenkin vanhoilla periaatteilla, jotta turhia riskejä linnaan (ei presidentin) menosta ei otettaisi.
Ei riitä, että laki elää. Lain tulkinnat ovat mitä moninaisimmat. Kukin 500 KHT-tilintarkastajaa tulkitsee KHT-tutkinnon antaman ylimmän kirjanpitolakiosaamisen avulla lakia omalla tahollaan omalla tavallaan. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista ja jokainen vaatii omaa asiakastaan noudattamaan omaa viisauttaan. Vaatimuksia tehostetaan pudottamalla neuvottelupöytään vahingossa valokuvia kaltereista ja raitapuvuista. Asiakasparat kertovat nämä vaatimukset ohjelmistotaloille, jotka muuttavat kooditustaan sitä mukaa kuin KHT:t ehtivät tarkastuksiaan tehdä. Eräskin ohjelmistotalo oli hyppiä seinille, kun alunperin oikein tehty kooditus oli pariin kertaan muutettu ja sitten tuli vastaan KHT, joka kertoi, ettei ensimmäinen versio toimi oikein. Ympyrä oli sulkeutunut ja turhan työn työllistämismarkkinat toteutuneet.
Tilinpäätöksen laatijoista ja tarkastajista on siis tulossa ministeritason selittämisen mestareita. Lait ovat epäselvät, tulkinnat vaihtelevia, tulevaisuuden epävarmuus yhä suurempi ja kaiken yllä leijuu rangaistusten ja vahingonkorvausten giljotiini. Siksi tarvitaan selityksiä ja taas uusia selityksiä. Oikeat ja riittävät tiedot ovatkin selittämisen Suomenmestaruuskilpailut. Aluekohtaisina karsintakilpailuina pidetään pankeille puhtaita kertomuksia kirjoittaneiden tarkastajien selityksiä sille, miksei 800 miljoonan markankaan pankkilain rikkominen tule esiin pistokoetarkastuksissa. Veikkaan, että suomalaiset tulevat lähivuosina olemaan lähempänä kirjallisuuden Nobel-palkintoa, kuin kertaakaan sitten Taata Sillanpään, kun tämä kaikki selitys vielä nähdään kaunokirjallisina teoksina.
Tilintarkastajat valittavat tahoillaan odotuskuiluaan, kun kaikki on kuulemma oikein, mutta Te muut ette vaan sitä ymmärrä. Kannattaisiko joskus astua alustaltaan alas ja todeta, että odotuskuilu on suurimmalta osin itse aiheutettu. Jos kerran ei tilinpäätös-numeroita saa oikeiksi, kannattaisi edes käsittelysäännöissä pyrkiä johdonmukaisuuteen. Ohjelmistotoimittajilla ei näin pienessä maassa ole varaa sukkuloida viidensadan erilaisen vaatimuksen kanssa. Etenkään kun suuri osa vaatimuksista perustuu teoriaan, eikä omakohtaiseen kokemukseen kirjanpidon tekemisestä.
Tilintarkastajat ovat kuitenkin saaneet kilpailijoita maailman suurimman viisaan tittelistä. Brysselin direktiivit ovat viisaampia kuin suomalaiset ohjeet. Oikeus-ministeriö kävelee Kirjanpitolautakunnan yli. Läänien verotarkastajat saavat sanoa viimeisen sanan. Ja heidänkin yli kävelevät poliisin talousrikostutkijat.
Vanha tuomarinohje sanoo: Laki, mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla laki. Tämä totuus on unohtunut oikeusministeriössä, joka vaatii meitä noudattamaan kirjanpitolakiin pujahtaneet virheetkin, vaikka on olemassa suuri yksimielisyys siitä, että laissa on konsernitilinpäätöksen osalta sattunut kömmähdys. Väliäkö sillä, että virhe aikanaan korjataan – yksi tilinpäätös on tehtävä virheellisesti. Tällaista lakia on vaikea noudattaa ja selvää on, että kansalaistottelemattomuus tässäkin asiassa on hyve.
