Unelma toimivasta verotilipalvelusta

Verotiliä on tehty kuin Iisakin kirkkoa. Palvelun kehittäminen alkoi kymmenen vuotta sitten. Uusi verotili otetaan käyttöön 1.1.2010, jolloin sen piirissä ovat arvonlisävero, ennakonpidätys, työnantajan sosiaaliturvamaksu sekä lähde-, vakuutusmaksu- ja arpajaisvero. Aikaisintaan 2012 mukaan tulevat tulo-, kiinteistö- sekä perintö- ja lahjavero. Perintä tullee mukaan 2015.

Palvelu on saanut hyvää palautetta ennakkoon. Suomen Yrittäjät ry totesi joulukuussa 2008: ”Verotili on Suomen Yrittäjien lämpimästi kannattama Verohallinnon hanke, joka vähentää yritysten ja veroviranomaisen välistä ilmoitus- ja rahaliikenteen määrää.”

Byrokratia lisääntyy salakavalasti, koska yrittäjien omat edunvalvojat taputtavat Pohjois-Korean tapaan uudistuksille, joiden hyödyt ovat yrityksille kyseenalaiset. Itse olen ollut verohallinnossa esittämässä kaavailtuun verotiliin parannusehdotuksia vuonna 2004, mutta hukkaan se meni, niin kuin kaikki muutkin käyttäjien esitykset. Verotilin varjolla toteutetaan heikennyksiä pienyrittäjien asemaan. Eduskunta ei välittänyt siitä, että Suomi on suuressa taloudellisessa lamassa, jossa yritysten maksuvalmius on tiukoilla.

Verotili on verohallinnon reskontra, josta verovelvollinen saa tiliotteita. Tavallisista myyntireskontrista verotili poikkeaa siten, että tilille tullut liika raha palautetaan automaattisesti ja reskontran saldolle on korkolaskenta.

Kausiveroilmoitus ja veron maksaminen

Yritykset viedään kepillä tekemään netissä viranomaisilmoitukset. Pahempaa on se, että arvonlisäverotuksen maksuaikaa lyhennetään kolme päivää. Asiaa ei helpota se, että ennakonpidätysten maksuaikaa pidennetään kaksi päivää.

Kaksi kolmasosaa viranomaismaksuista on maksettava, ennen kuin yrityksellä itsellään on vastaavia tuloja käytössään. Lama-aikana tilanne on tätäkin huonompi. Arvonlisäveron maksuajan lyhentäminen on rankka toimenpide, joka tehdään kuulemma viranomaisten keskinäisen tiedonsiirron nopeuttamiseksi. Yhteiskunnassa suuri osa maksuista toimii ennakkoperiaatteella. Valtio voisi ihan hyvin tilittää maksut ennakon mukaan ja seuraavassa maksussa korjata ennakkotiedon. Yhteiskunta velkaantuu miljardi euroa kuukaudessa, eikä tällaista pyöristysvirhettä osata hoitaa. Rukoilen iltarukouksessa, ettei ennakkoveroa siirretä tähän samaan maksupäivään.

Verot maksetaan yrityksen omalla pysyvällä viitenumerolla viimeistään kuukauden 12. päivä. Maksua ei enää kohdenneta tietylle verolle. Negatiivisen arvonlisäveron ja muut palautukseen oikeuttavat erät verovelvollinen voi vähentää maksettavien verojen yhteismäärästä ennen maksusuoritusta.

Tässä on pari vuotta hehkutettu, kuinka suuri asia on se, että siirrytään yhteen maksuun ja yhteen viitenumeroon. Hehkuttajat eivät taida tietää, että vähänkin isommassa yrityksessä palkanlaskenta ja kirjanpito tehdään erikseen ja eriaikaisesti, usein eri henkilöiden toimesta myös tilitoimistoissa. Yksi maksu edellyttää, että maksut lasketaan yhteen. Iloa vähentää se, että kirjanpidon selvittelyt edellyttävät usein, että maksuperuste voidaan yksilöidä. Olisi helpompaa, jos verotilillä nähtäisiin erikseen, mitä veroa on maksettu. Etenkin korkojen ja myöhästymismaksujen selvittely vaikeutuu yhden maksun systeemissä.

Entä palautukset takaisin? Ne tulevat tiliotteelle, mutta palautuksesta ei näe, mitä on palautettu (alv-palautus, vanhojen verojen palautus, ennakkojen palautus jne). Tarvittaisiin palautuksellekin omat kirjausselitteet, jotta tiliotteiden kirjanpito voitaisiin automatisoida.

Pidennetyt maksu- ja ilmoituskaudet

Verot ilmoitetaan ja maksetaan verokaudelta, joka on kalenterikuukausi. Jos liikevaihto on 25 001–50 000 euroa, verokausi on arvonlisäverotuksessa kolme kuukautta. Mikäli liikevaihto on enintään 25 000 euroa, verokausi on arvonlisäverotuksessa kalenterivuosi. Kymmenet tuhannet arvonlisäverovelvolliset ovat niin pieniä, että ne jäävät rajojen alapuolelle.

Valtaosa tilitoimistoista on ohjaamassa asiakkaitaan siten, että kirjanpidot edelleen tehdään kuukausittain. Näin halutaan tasata työmääriä eri kuukausille. Verohallinto onkin suunnitellut asian huonosti. Se tiesi, mutta ei välittänyt neuvoista, että kolmen kuukauden sijasta kauden pitää olla neljä kuukautta. Tilinpäätöskaudella pitempi ilmoitus- ja maksuaika mahdollistaisi tilinpäätöksen laatimisen samalla, kun ilmoitukset tehdään. Neljän kuukauden jakso mahdollistaisi sen, ettei pienimpien uutta alv-ilmoitusta tarvitse tehdä, ennenkuin viimeinenkin tilinpäätös on tehty. Neljän kuukauden jakso antaisi ihmisten pitää kesälomansa ajallaan. Kun jakso päättyy kesäkuun lopussa ja Suomi on silloin lomalla, on elokuun alun ruuhka kohtuuton.

Samalla olisi pitänyt hyväksyä maksuperuste veron perustaksi. Maksuperuste mahdollistaisi veron maksun ajallaan silloin, kun yrityksen omat asiakkaat ovat maksuvaikeuksissa. Nyt vero joudutaan maksamaan, vaikka suoritusta ei olisi saatu. Maksuperuste mahdollistaisi tiliotteen perusteella tehtävän automaattisen kirjanpidon, mikä vähentäisi merkittävästi rutiinityön suorittamista.

Etenkin ne pienet, jotka hoitavat ilmoittamisensa itse ilman tilitoimistoa, voisivat siirtyä pitempiin jaksoihin. Uskon, että säännöksiä kehittämällä myös tilitoimistoissa voidaan siirtyä pienimmissä pitempiin kausiin ja näin helpottaa talven ruuhkahuippua. Jos liikevaihto jää 20 000 euroon, ei siinä kuukaudessa monta tositetta ole. Kirjanpidon rutiinit vievät enemmän aikaa kuin tositteiden kirjaaminen.

Jotta verotilistä olisi hyötyä yritykselle, tili pitäisi voida täsmäyttää kirjanpitoon. Se tulee olemaan hankalaa, paitsi silloin, kun kaikki on mennyt ajallaan. No, silloin ei mitään täsmäytystä tarvitakaan. Viivekorot, myöhästymismaksut, veronkorotukset, palautukset, maksujen yhdistäminen ja perintään siirrot aiheuttavat sen, ettei verojen täsmäyttäminen helpotu. Käytännön työn helpottamiseksi maksaisin työnantajamaksut ja arvonlisäveron edelleen erillään. Verovelkatilin kautta käsittelisin kaikki verot ja rangaistusmaksut.

Valtio osaa hassata rahaa tunnistautumiseen. Sähköinen henkilökortti on ollut varsinainen kankkulan kaivo, jota syvempi on vain autorekisterikeskuksen järjestelmä. Juuri kun oli saatu Katso-tunnistautuminen toimimaan, sen tilalle tulevat uudet vaatimukset. Kunhan Suomen kansantalous menee upoksiin, saadaan ryhtiä yhteiskunnan maksamiin toimintoihin. Mikään ei ole pahempaa kuin liika raha.

Uuden tunnistaumisjärjestelmän taustalla ei voi olla luotettavuuden parantaminen. Kyse lienee siitä, että verohallinto haluaa yksilöidä henkilön, joka on tehnyt virheellisen ilmoituksen. On siis oletettavissa, että tulevaisuudessa yritysten rangaistusmaksuja tullaan lisäämään.

Onko suurempaa rikosta kuin byrokratiassa tehty virhe

Verotiliin on kehitetty uusia rangaistuksia, joiden antaminen on automatisoitu. Jatkossa viivästyskoron ja veronkorotusten lisäksi on maksettava myöhästymismaksua. Ilmoituksen myöhästymisestä määrätään 20 prosentin vuotuisen koron mukainen rangaistus. Tyhjän ilmoituksen myöhästymisestä maksetaan viisi euroa. Tyhjä on helppo unohtaa, koska ei ole mitään impulssia, joka johtaisi ilmoituksen tekemiseen, joten näitä rahoja verottaja tulee keräämään paljon. Myöhästymismaksu merkitään verotilin tiliotteelle, joten se automaattisesti aiheuttaa eroja kirjanpidon ja verotilin välillä. Maksusta voi tulla ikiliikkuja, joka alkaa kumuloimaan itseään, jos sitä ei hoksata maksaa pois.

Verotili tulee rankaisemaan yrittämisestä entistä enemmän. Onkohan verohallinto tehnyt sopimuksen postin kanssa kirjeiden viivästyttämisestä. Lähetin paperipostissa keväällä muutaman tilintarkastuskertomuksen ykköspostissa. Yksikään ei mennyt perille alle kolmen päivän ja hitain oli matkalla 15 päivää. Jos kyse olisi ollut verotili-ilmoituksista, etanaposti olisi tullut kalliiksi, koska syyllinen on lähettäjä. Ylipäätään nettimaailmaan pakottaminen ei kuulu demokraattiseen yhteiskuntaan.

Kausiveroilmoituksen virheet korjataan lisäilmoituksella, johon merkitään vain muutosten määrät. Lisäilmoitus johtaa automaattisesti myöhästymismaksuun ja viivekorkoon, koska omaksi vahingoksi tehdyn virheen saa korjata avoimena olevalle kaudelle. Pieniä virheitä ei pidä lähteä korjaamaan, vaikka laki siihen velvoittaakin. Lisäilmoituksista tulee väistämättä ongelmia kirjanpitojen täsmäyttämiseen.

Korkolain mukainen viitekorko on tällä hetkellä yksi prosentti. Hyvityskorko on kaksi prosenttia alle viitekoron, mutta tuskin se sentään negatiiviseksi menee. Verotilin maksun myöhästymisistä lasketaan tämän päälle seitsemän prosentin korko. Valtion riskitön korko saamiselleen on siis kahdeksankertainen. Kun maksuaikaa lyhennetään, viivekorkoja kerätään entistä enemmän. Korkoa eikä myöhästymismaksua ei saa vähentää verotuksessa, mikä lisää rangaistuksen vaikuttavuutta. Koron maksamiseksi yrittäjän on ansaittava enemmän, mistä maksetaan sekä arvonlisävero että tulovero. Laman kunniaksi valtio lyö niitä, joilla muutoinkin on vaikeaa. Juhlapuheissa tätä sanotaan pienyrittämiseen kannustamiseksi. Rangaistukset ovat sen verran alkaneet hävettää päättäjiä, että korkoihin tulee tilapäinen kevennys vuodeksi 2010.

Tyypillinen pienyritys maksaa yhteiskunnalle eniten rahaa, sen jälkeen työntekijöilleen ja yrittäjä itse saa, jos jotain jää jäljelle. Erään kahdeksan vuotta toimineen yrityksen tiedot koko toiminnan ajalta:

• verot ja maksut miljoonaa euroa, joista arvonlisäverojen osuus 45 prosenttia

• nettopalkat työntekijöille 0,9 miljoonaa euroa

• yrittäjän palkat ja osingot brutto 160 000 euroa.

Yrityksen sadasta alv-ilmoituksesta myöhässä oli maksettu viisi. Viivepäivien määrä oli yhteensä 15. Kaikkien viiveiden syynä oli se, etteivät suuret toimijat olleet maksaneet laskujaan ajoissa. Viiveistä oli maksettu vähennyskelvoton viivekorko, ja silti verottaja määräsi 170 euron veronkorotuksen yhdelle maksulle. Yritykselle olisi pitänyt antaa Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki tammilehvin yhteiskunnalle kerättyjen verojen ansiosta. Kaiken maksaja on saanut nippa nappa minimipalkan. Verohallinnon kesälomittajan tuuraajan hanslankarikaan ei tekisi töitään näin pienellä palkalla.

Yhteistoimintaan perustuva verotili

Verotili on tehty verohallinnon ehdoilla välittämättä siitä, että yhteiskunta muodostuu ihmisistä, myös yrittäjistä. Jos hallinto ja yritykset joskus löytävät toisensa saman pöydän ääreen ja hallinto pitää yrityksiä tasavertaisina, voitaisiin sopia uudesta verotilistä:

• jaksot 1 kk, 4 kk ja vuosi

• tilinpäätösjakson ilmoituskausi vähintään 3 kk, pienillä 4 kk

• etenkin arvonlisäveron maksuajat pitemmät, ainakin 2 kk

• maksupäivä vähintään 10 päivää ilmoituspäivää myöhempi

• verohallinnon maksamissa maksuissa viitenumero ja kirjausselite

• SEPA-tiliote ja verotilin maksut harmonisoidaan niin, että kirjanpito voidaan automatisoida

• tiliotteelle vireillä olevat asiat ja asioiden historia selitteineen, lisäksi kerrotaan asian (esimerkiksi valituksen) tuleva käsittelyaika

• veronkorotukset pois (jätetään vain veronkierrolle, maksuvaikeuksissa nykyistä alempi viivekorko on riittävä rangaistus)

• myöhästymismaksu poistetaan (enkä usko maksun poistavan veronkorotuksia)

• merkitään lakiin olenaisuuden periaate, jottei lisäilmoituksia tehtäisi kuin merkittävien virheiden yhteydessä

• arvonlisäveron laskennassa hyväksytään maksuperiaate

• verohallinnon kehittämät lisämaksut (arvioidut verot, veronkorotukset, viivekorot, pois ehdottamani myöhästymismaksut) verkkolaskuina kuukausittain

• paperi-ilmoitusten tekijöiden kohtelu tasavertainen sähköisten ilmoittajien kanssa.

Kaikessa on jotain hyvää. Verotilissä alv-palautuksen saa kuitata maksettavista ennakonpidätyksistä. Sen kuten pienten yritysten ilmoituskauden olisi voinut toteuttaa 15 vuotta sitten ilman mitään verotilejä.