Tilikartta

18.8.1996
pauli
Pauli Vahtera

Kirjoituksen taustaa:
Tilikartta, nykyisin tililuettelo, on kirjanpidon ikuisuuskysymyksiä. Kirjoituksen jälkeen olin kahteen otteeseen tuomassa Suomeen kaikille yrityksille sopivaa yhtenäistä tililuetteloa. Ensimmäinen, viranomaisten kanssa toteutettu hanke, epäonnistui. Vuonna 2001 yritettiin alan toimijoiden kanssa perustililuetteloa. Uskoni lyhyen tililuettelon voimaan oli jo silloin niin suuri, että sain ujutetuksi perustililuetteloon lyhyen version, jota jo nyt sadat yritykset käyttävät.

Perustililuettelo on laajalti käytössä, mutta alan de facto standardia siitä ei ole tullut. Tililuetteloon liittyvät intohimoiset riitelyt olivat niin raskaita, että päätin, että henkisesti tuen perustililuetteloa, mutta itse levitystyön saavat tehdä muut.

Paperittomassa kirjanpidossa tililuettelon merkitys vähenee pikku hiljaa ja sen myötä pääsemme lyhyisiin, pelkistettyihin luetteloihin. Paperittomassa kirjanpidossa tililuettelon sijasta luokittelutekijöinä käytetään asiakkaan/toimittajan/henkilön nimeä, tuotenimikettä, verokantaa, ryhmittelytietoja jne. Niiden avulla yritys saa todellista tietoa toimintaansa varten.

PV

Kun yritykseen tuli uusi konttoripäällikkö, hänen ensimmäinen työnsä oli tehdä uusi tilikartta. Siinä sai aikaa kulumaan niin itseltä kuin muiltakin viikkotolkulla. Konttoripäälliköiden muuttuminen talousjohtajiksi on tuonut tilikartta-askartelun tilalle monia muita turhia töitä kuten esimerkiksi laskentakohdekoodijärjestelmän muuttamisen. Kirjanpitoelämässä muutos tarkoittaa monimutkaistamista, koska asioiden yksinkertaistaminen ei anna yhtä fiksua kuvaa talousjohtajan osaamisesta.

Kun tilikarttaa on rakennettu tavoitteena palvella kaikkea ja kaikessa, on käynyt niin, että pienenkin 100 tositetta tilikaudessa aikaansaavan yrityksen kirjanpidossa on 600 tilin tilikartta, koska se on sitä palvelua, jota ohjelmistotoimittajat asiakkailleen antavat. Jos haluat yksinkertaistaa tilikarttaasi, joudut poistamaan yksitellen tilikartasta 550 turhaa tiliä. Tai joudut rakentamaan kaikki perustiedot ja raporttikaavat tyhjästä, mikä ei uutta järjestelmää käytettäessä onnistu – sen verran vaikeaksi kaikki on tehty. Kun kirjanpitoon tuodaan uusia asioita kuten suunnitelman mukaiset poistot, arvonlisävero jne. ratkaistaan ongelma aina tilikarttaa laajentamalla. Ja kun arvonlisäverotuksessa halutaan helpottaa ilmoituksen tekemistä, sekin ratkaistaan tilikarttaan tilejä lisäämällä.

Tilejä alkaa olla niin hirveästi, ettei niistä enää kukaan mitään selvää ota. Tuhannen tilin tilikartta ei ole mikään harvinaisuus, päinvastoin.

Tilitoimisto pärjäisi ihan hyvin sadan tilin tilikartalla. Siinäkin on puolet liikaa, mutta sadalla tilillä voi hoitaa kaikki yhtiömuodot, toimialat ja yhtiömuotojen vaatimat lisätiedot. Jos uskallettaisiin siirtyä 50 tilin tilikarttaan, saataisiin kaikki tilit mahtumaan yhteen ikkunaan kirjanpitäjän mikrotietokoneelle varsinaisten kirjanpitoikkunoiden viereen. Kirjanpitäjät oppisivat ne ulkoa, jolloin tehokkuus saataisiin suureksi. Kun tilejä on vähän, voidaan arvonlisäverotuksessa siirtyä bruttokirjauksiin, joka yksinkertaistaa kirjanpitoa ja vähentää vientejä kolmanneksen.

Kun tilejä on paljon ja nekin vielä jakaantuvat kustannuspaikkoihin, tulosyksikköihin, projekteihin, henkilönumeroihin, arvonlisäverotunnisteisiin, käyttöomaisuustunnisteisiin, tuotteisiin, tilastokeskuksen tunnisteisiin jne. saadaan kirjanpitoon vientejä, joiden arvo keskimäärin on 10 markkaa. Kun tilitoimisto laskuttaa vienti- ja rivikohtaisesti, käy jopa niin, että kirjanpidon pitäminen tositetta kohti maksaa enemmän kuin on vientien keskimääräinen markkamäärä. Yhdestä viennistä kirjataan jopa 40-50 merkin koodituksia, jolloin herää epäilys, pystyykö tuollaista merkkijonoa edes kirjoittamaan peräkkäin oikein. Ja vielä kaksi kertaa: ensin tiliöintileimaan ja sitten tietokoneelle. Tämä taas antaa tilintarkastajille mahdollisuuden osoittaa kirjanpidosta virheitä: onhan se ihan kamalaa kun on vienti kirjattu väärälle tilille.

Jos kaikki se pikkutarkka tieto, jota kirjanpidosta saadaan selville, todella osattaisiin hyödyntää, ei Suomessa olisi konkursseja eikä pankkitukea. Ja valtion ja kuntien kirjanpito olisi niin hyvässä kunnossa, että verotkin olisivat maailman alhaisemmat. Nyt tilikartan ja kirjanpidon pilkkominen pieniin pennosiin johtaakin verotuksen lisääntymiseen, koska niin turhanpäiväistä julkista menoa ei olisikaan, etteikö sitä voitaisi perustella väitteillä “ettei tätä menoa voi leikata, onhan sen vaikutus julkiseen talouteen vain näin pieni” tai että kun “meno on näin pieni, tulee ja sitä voidaan nostaa”. Kun kaikki sadat tuhannet byrokaatit perustelevat jokaisen menonsa tilikarttansa avulla tarpeelliseksi, ei ole ihme, ettei veroja voida alentaa.

Tilikartta on pyhä asia. Sitä on rakennettu 500 vuotta, joten sen tarpeellisuutta ei saa kyseenalaistaa. Kuitenkin tosiasia on se, että on aivan samantekevää, miten vienti kirjataan. Aivan hyvin riittäisi jopa se, että huolehditaan vain siitä, vaikuttaako liiketapahtuma taseeseen tai tuloslaskelmaan. Jos ostosta tulee myynti, ei sekään merkitse mitään, jos etumerkki on oikein. Arvonlisäverokin maksettaisiin oikeamääräisenä.

Kirjanpidon pilkkominen pieniin palasiin johtaa myös ajattelun pilkkomiseen. Kun yrityksen mainosbudjetti oli ylitettu 30 %:lla, vaati tilintarkastaja jokaisen tilille kirjatun menon selvittämistä. Hän ei vaan huomannut, että liikevaihto oli 1,5-kertaistunut ja voitto kaksi kertaa budjettia suurempi. Ehkä se johtui juuri siitä, että mainosbudjetti oli ylitetty… Tai kun yritys siirtyy sähköpostin käyttöön, lisääntyvät sähköpostikulut ja postimerkkikulut taas vähenevät. Turhan ihmettelyn poistaisi Tietoliikennekulut, jonne kirjattaisiin niin postimerkit, kännykkämaksut, internet-veloitukset kuin taksimaksut ja kirjekuoretkin.

Yksinkertainen on kaunista. Suomalaisille olisi onneksi, jos EU-harmonisoinnin yhteydessä kirjanpitoasetuksen tuloslaskelma- ja tasekaavat sekä liitetiedot numeroitaisiin siten, että niistä saadaan samalla yleistilikartta. Tilejä tarvitaan vain alun toistasataa ja niistäkin puolet on sellaisia, ettei ne koske PK-yritystä koskaan. Tilinpäätöstiedot kaupparekisteriin ja veroilmoitukseen saataisiin yksinkertaisesti ja yhdenmukaisesti. Yritykset saisivat kertaheitolla yksinkertaisemman käytännön kirjanpidon. Suomessa hyvät ajatukset vaativat toteutuakseen ainakin viisi vuotta ja nyt EU-direktiivien aikana ilmeisesti 10 vuotta. Sinä aikana idean keksijä unohdetaan ja byrokraatit saavat kunnian lisäksi sata matkaa eri EU-pääkaupunkeihin, joissa pidetään tuloslaskelmakaavan numeroharmonisointikokouksia. Ja tietenkin 10 vuoden ajalta hyvää palkkaa – parin tunnin työstä.

VahteraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki