CTA Paikka

Tieto – taito – osaaminen – omaneuvoja

20.10.2005
pauli
Pauli Vahtera

KERRAN OLIN ASIAKKAANA juuri avatussa ravintolassa. Viereisessä pöydässä yritysneuvoja luki madonlukuja tarjoilijalle siitä, kuinka lounas oli tullut viiveellä. Se oli kylmää. Suolaa oli liikaa. Neuvojat laskuttavat neuvoistaan 100–250 euroa tunnilta. Jos 8 euron lounas ei vastaa gourmetmakua, he kieltäytyvät maksamasta.

Uuden ravintolan tulee avajaispäivästä alkaen toimia hyvin. On osattava ostaa oikea määrä raaka-aineita, joista osa pilaantuu nopeasti. On osattava tehdä monia eri ruokia samanaikaisesti. Jotain annosta menee tilaukseen yksi, jotain toista kymmenen. Ruoan valmistuksen on toimittava samanaikaisesti, mutta jokaisen asiakkaan kannalta ajallaan. Pilalle mennyt ruoka on nopeasti korvattava uudella, eikä siinä ehdi miettimään, kuinka suuren tappion hävikki tekee päivän tulokseen. Parhaaseen lounasaikaan henkilökunnan määrä on mitoitettava toimivaksi, mutta tämä kiire kestää parhaimmillaan vain kaksi tuntia.

Ravintola ei voi siirtää palvelun suorittamista tunnin päähän, saati huomiseksi. Ravintola ei voi pyytää asiakkaalta lisäaikaa, eikä luvata tehdä ruoan valmiiksi ensi viikolla. Keittiömestari ei voi miettiä olennaisuuden periaatetta ja jättää mausteita pois annoksesta. Kokki ei voi luntata annoksen oikeaa sisältöä IFRS-keittokirjasta, eikä hän voi kilauttaa konsultille asiasta varmistuakseen. Tilinpäätöksen, ruoka-annoksen, tulee olla kaunis ja houkutteleva.

Eikä siinä vielä kaikki. Tilinpäätökset on standardoitu, mutta keittiössä on tehtävä yksilöllisiä palveluja sen takia, että meillä jokaisella on omat allergiamme.

Ravintolatoimintaan liittyvät yrityksen kasvun ongelmat kaikessa monimuotoisuudessaan. Asiakkaiden suosio tulee ja menee ja kaikki ravintolat eivät koskaan pääse suuren suosion kohteeksi. Sateiset päivät ovat erilaisia kuin aurinkoiset, kesäpäivät erilaisia kuin talvi-illat. Toiminta on nykyajan tapaan tarkkaan valvottua. Ravintolassa käyvät niin alkoholitarkastajat, työsuojelutarkastajat kuin terveysviranomaisetkin. Ruoan lisäksi myös puitteiden on oltava tip top kunnossa.

Kun yrityksen saa pyörimään, tulee viereen yritystuilla rakennettu kilpailija. Kun tuettu yrittäjä ei pärjää tosielämässä, tulee paikalle toinen tuettu yritys. Näin varmistetaan, että omillaan toimeentulevalla on mahdollisimman vaikeaa.

Yrittämisen edellytyksistä on tehty ristiriitaisuuksien hämähäkin seitti. On porkkanaa kuten YritysSuomen neuvontapalvelut. Vaan osaavatko tulevat valtion yritysneuvojat neuvoa näissä asioissa, vaikka heillä olisikin taskussaan uusi sertifikaatti? Enpä usko. Monet nykyisten sertifikaattien omistajatkin räpistelevät koko työikänsä osaamatta antaa yhtään hyödyllistä bisnesneuvoa asiakkailleen.

Tunnustan suoraan. 37 vuoden työkokemuksen jälkeenkään en pysty antamaan ravintolalle yhtään hyvää neuvoa sen liiketoiminnassa (ehkä sentään sienikeittoreseptin). Saati niille tuhansille muille yritysideoille, joita Suomessa toteutetaan. Yrityksen hallintoon liittyviä neuvoja osaan antaa, koska hallinto on säännöksillä ylimitoitettu.

Ei aloittava yrittäjä tarvitse tietojani verosuunnittelusta, sukupolvenvaihdoksista, suunnitelmapoistoista, KILAn menetelmäpäätöksistä, selvitystiloista eikä tilinpäätöksen liitetiedoista. Hän ei osaisi kysyä yrityspalvelukeskuksen veroneuvonnasta mitään tähdellistä. Hän ei tarvitse valtion yrittäjän riskilainoja, eikä hän osaa hahmottaa osakeyhtiölain uusia vähemmistöosakkaan suojaksi kirjoitettuja pykäliä.

Yrittäjän tielle voi toki tulla suuria toteutuneita riskejä jo ensimmäisten kuukausien aikana. Jos hän palkkaa työntekijän, hän voi saadakin riesakseen työtä vieroksuvan luikurin. Kahden hengen firmaan työsuojelutarkastaja vaatii kahta vessaa. Työntekijä soittaa aamulla sairastuneensa ja viikon päästä hänen masunsa voi alkaa pyöristyä. Työvoimaviranomaisilla ei ole vastuuta siitä, että he lähettävät kortistoistaan alkoholiongelmaisen kokin. Kun kokin irtisanoo, alkaa ay-liitto vaatimaan korvauksia ja puuhailee työsulkua. Yrityspalveluraportin 156 sivulla ei lainkaan käsitellä työsuhteisiin liittyvien neuvontapalvelujen tarvetta. Asiat on tehty sotkuiseksi, ja neuvoja saa vain työnantajaliittoon kuulumalla.

Palotarkastaja vaatii uusimaan hormistot, mutta ei kerro, mitä pitäisi tehdä. Hän vain tarkastaa. Jos laskuttaa palvelun suorittamisen jälkeen, voi tulla luottotappioita. Jos laskuttaa ensin, kuluttajaviranomaiset asettavat uhkasakon ennakkomaksujen poistamiseksi.

Jos keittiössä tulee virhe, vaativat kuluttajat korvauksia vatsakivuista ja tiedotusvälineet uutisoivat tästä kauhujen paikasta. Jos ei päästä rähinöivää vähemmistön edustajaa sisälle, saa syytteet rasismista. Tupakkasysteemit on uusittava muutaman vuoden välein. On tehtävä työsuojeluohjelmat ja kirjoitettava tasa-arvon periaatteet. Kaikki rangaistusten uhalla.

Osaa yrittäjistä autetaan suurella rahalla ja samaan aikaan kaikkia kuritetaan enemmän kuin pahantekijöitä konsanaan. Uusia lakeja kirjoitetaan ja uutta byrokratiaa rakennetaan. Pienimmistäkin virheistä saa nykyään suuria laiminlyönti- ja virhemaksuja. Byrokratian on toimittava heti täysillä, viis siitä, että ravintolassa ei ole asiakkaita.

Kun lait ovat monimutkaiset, syntyy oheen saalistajien markkinat. Tilintarkastajat haluavat pakkotarkastusta, jotta saisivat molemmat kätensä yrittäjän taskuun. Auktorisoidut tilitoimistot haluavat suuremman osuuden kirjanpidoista itselleen. Juristit haluavat laskuttaa jokaisesta puhelinsoitostakin. Valtion hyväksymät yritysneuvojat korottavat taksojaan yritysseteleillä. EU-tukikonsultit haluavat puolet tukirahoista palkkionaan. Valtion yritysneuvonnan tärkein merkitys on nykyisten virkamiesten hyvinvoinnin turvaaminen – tuskin systeemiä uudistetaan yrittäjyyden edistämiseksi.

Yhä vähemmän ajatellaan enää ihmistä. Kun pienyrittäjälle annetaan TEL-vuosi-ilmoitusten muka myöhästyneestä toimittamisesta 300 päivän sakkoa vastaava rangaistus, ei kukaan anna hänelle apua. Palvelut hoidetaan tietokoneilla, jotta ihmistä ei tarvitse kohdata enää edes puhelimessa. Eikö tietoyhteiskunnan tarkoitus ollut hoitaa rutiinit tehokkaasti, jotta henkilökohtaiselle palvelulle jäisi enemmän aikaa?

Suomen hallituksen tavoitteena on lapioida YritysSuomi-brandin alle rahaa yrittämiseen ja sen neuvontaan. Yksi valtion auktorisoitu palveluneuvoja tekee vuodessa 500–600 asiakaskontaktia. Näin 50 uutta palvelupistettä pystyy tarjoamaan henkilökohtaista palvelua 100.000 yritykselle vuosittain – 1–3 tuntia kerrallaan.

Hienosti sanottuna ”omaneuvojat hoitavat henkilökohtaista neuvontaa, kontaktoivat aktiivisesti yrityksiä/yrittäjiä, tiedottavat koko järjestelmän palveluista ja toiminnasta sekä ohjaavat tarveanalyysin pohjalta asiakkaan kasvu- tai innovaatiopalveluun tai etsivät asiantuntijapoolista sopivan erityisasiantuntijan”. Omaneuvojat osallistuvat puhelinpalveluun ja myöntävät palvelusetelit.

Rahaa palaa. Tukipalvelut 40 miljoonaa euroa. 200–300 palveluneuvojaa, á 100 000 euroa, 30 milj.e vuodessa. Call center-palvelut. Yrityssetelit.

Mistähän tällaisia superkonsultteja löytyy, jotka ratkaisevat asiat kuin asiat 15 minuutin puhelinpalaverin aikana? Taustoista tietämättä. Kyllä Suomessa on tällaisia konsultteja, mutta he ovat suuryritysten käytössä ja laskuttavat tuhansia euroja päivän työstä. Heidän työssään tärkeintä on asiakkaan tuntemus.

Yritysneuvoja voi raportissa esitettyjen työkriteerien mukaan tehdä asiakastyötä noin tuhat tuntia vuodessa. Palveluneuvojan neuvontatunnin kustannus on siis sata euroa. Sillä rahalla saa nykyään kv. tilintarkastustoimiston koulusta tulleen apulaisen neuvomaan yrittäjää.

Valtion virkamiehet hoputtavat yrittäjiä kasvattamaan yrityksiään – kasvuyritys on kaiken hyvän ilmentymä. Yrityksen kasvattaminen on vaarallista ja vaativaa työtä. Niin moni on siinä menossa tuhoutunut. Muutamat onnistujat ovat vain jäävuoren huippu. Siksi tällaisen kasvuhakuisen strategian tukeminen virkavallan toimin ja rahoin on edesvastuutonta. Markan suutari voi antaa miljoonavahingon neuvot.

Puhelinpalvelusta tulee ”suuri apu yritysten ongelmiin”. Palveluraportissa luvataan hoitaa asiakkaat 5–15 minuutissa, jolloin vuodessa kontakteja toteutuu 234 000 eli yksi soitto suomalaista yritystä kohden. Minullakin yrittäjänä on oikeus soittaa kerran neuvontapalveluun. Toivottavasti se 15 minuuttia ei kulu ”Olette edelleen jonossa” -neuvonnan kuuntelemiseen. Sitten pitäisi vielä keksiä, mitä kysyisin palvelusta. Monen yrittäjän päivän tulo on säästä kiinni. Ehkä siis saamme vastaukset kysymykseen ”Etana, etana, näytä sarves, onko huomenna pouta?”

Yritysneuvonnan lisäksi tiliammattilaiset ovat huolissaan siitä, että uusi ravintola osaa myydä ulos vietävät ruoat 17 %:n arvonlisäverolla ja tekee heti tilinpäätöksen, jossa on mukana viimeiset direktiivin edellyttämät hienoudet. Jos ja kun ensimmäinen vuosi on tappiollista, kirjoitamme fraasimme osakepääoman menettämisestä ja niistä uhista, joita se aiheuttaa.

Yrityssetelit nostavat palvelujen hintoja. Näin käy kaikessa liiketoiminnassa, johon yhteistä rahaa käytetään. Esimerkiksi autovakuutusmaksut ovat nostaneet kolariautojen korjauskustannuksia kolmanneksella. Vast´edes yrityksen perustamisen neuvonta tulee maksamaan tuhat euroa, koska siihen saa tuhannen euron setelin. Liian nopea kasvu on tehokkain tapa hassata toimivan yrityksen liiketoiminnan kehittämisseteli (arvo 3500 e) sekä tutkimus- ja kehityspalveluiden käyttöön aktivoiva innovaatioseteli (arvo 7500 e).

Nykyisiin yritystukiin liittyy arveluttavaa sumplimista. Kun rahaa saa helpolla, on syntynyt erilaista kuittien ja palvelujen vaihtamista, koska valtio maksaa viulut. Tuilla rahoitetaan menoja, jotka yrityksen kannalta ovat turhia. Yrityssetelit ovat rahaa, joten tuskin nämä sotkut poistuvat uudessa järjestelmässä.

Tehdään tässä maailmassa mitä tahansa merkittävää, tarvitaan ainakin viisi vuotta ahkeraa työntekoa tunneista välittämättä. Yrittäjän ensimmäiset viisi vuotta menevät ilmaisen työn ylenmääräiseen tekemiseen, asiakkaiden hankintaan, verkostojen luomiseen, hymyilemiseen vaikeinakin aikoina, virheisiin ja kantapään kautta oppimiseen. Koulukirjoista ei siinä korkeakoulussa ole mitään apua. Oscar Wilde onkin sanonut kyynisen viisaasti: “Koulutus on ihailtava asia, mutta aika ajoin kannattaisi muistaa, että mitään tietämisen arvoista ei voi opettaa.”

Mistähän valtion uudet omaneuvojat hankkivat oman elämänkokemuksensa. Jos he ovat toimineet yrittäjinä, miksi he eivät jatka sitä työtä? Eikä meistä KHT-tarkastajista ja KLT-kirjanpitäjistäkään tähän savottaan heti ole avuksi. Kun nykymaailmassa pitää heti saada kaikki, voi arvostetun tiliauktorisoinnin saada jo kolmen työvuoden jälkeen. Kolmessa vuodessa voi hankkia tietoa, mutta ei taitoa soveltaa sitä käytännön tilanteisiin. Yritysneuvonta vaatii käytännön kokemukseen perustuvaa osaamista, jonka saamista ei voi kiirehtiä.

Unimaailmaa viettävät ne päättäjät, jotka uskovat, että yrittämisen edellytyksiä voi hoitaa virkatyönä ja yrittäjäseteleillä. Paljon enemmän yrittäjyyttä edistetään purkamalla byrokratiaa ja lopettamalla kaikki yritystuet. Yritysneuvonnasta palkkansa saavat kymmenet tuhannet virkamiehet voidaan laittaa tosielämän näyttökokeeseen osoittamaan, miten heidän neuvoillaan luodaan kannattavia kasvuyrityksiä ilman yritystukia.

Kolumnin innoittajana KTM Julkaisuja 19/2005 ”Suomalaisten yrityspalvelujen kehityspolku maailman kärkijoukkoon”

VahteraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki
Uusimmat Artikkelit