Tietä käyden tien on vanki – vapaa on vain umpihanki

Sähköistä taloushallintoa edistettiin 25 vuotta sitten unelmalla siitä, että kirjanpitäjille jää aikaa olennaiseen. Kehitys kehittyy, eikä aina parempaan suuntaan. Ihmiset ovat vajavaisia ja he ajattelevat omaa hiekkalaatikkoaan välittämättä siitä, millaiseen tuskaan kanssaihmiset joutuvat. Näin on käynyt verotuksessa. Kun kehitetyt uudet asiat lasketaan yhteen, on onnistuttu luomaan hirviö kirjanpitäjien tammi–huhtikuun ajaksi. Ilman sähköistä taloushallintoa hirviö olisi jäänyt tekemättä.

Yhteiskunnallisia päätöksiä tehdään rahasta välittämättä. Maksoi mitä maksoi, mutta koko ajan pitää olla uutta ja kivaa. Ei riitä, että valtio ostaa itselleen viimeisimmän tekniikan. Se vaatii uusinta tekniikkaa myös yrityksiltä. Verottaja muun muassa suunnittelee pakolliseksi kassakoneita, jotka lähettävät tiedot päivän myynneistä suoraan verottajalle.

Kassakone ja tulorekisteri ovat reaaliaikaista valvontaa, mutta mitä muuta verottaja suunnittelee? Sitä, että verotus muutetaan reaaliaikaiseksi. Se tarkoittanee kuukausittain tapahtuvaa itseverotusta tuloverotuksessa. Arvonlisäverotuksessa voidaan joutua menettelyyn, jossa myyntilaskun arvonlisävero nirhaistaan valtiolle heti kun raha vilahtaa pankkitilille. Entä ostoista? Saako ostojen veron jättää maksamatta? 

Kaikki tämä tehdään harmaan talouden torjumiseksi, vai. Kun maksaja on yritys tai yrittäjä, se kaivaa rahat vaikka suon silmästä, koska valtio voi maksuviiveen takia lopettaa toimivan yrityksen hallinnollisella päätöksellä – jonka yhä useammin tekee armoton tietokoneohjelma.

Yhteiskunnastamme tulee digitaalisuuden myötä valvontayhteiskunta, jossa kansalaiset ja etenkin yrittäjät ovat jatkuvan kontrollin alla. Peltipoliisit, valvontakamerat. 

 

Maksuperusteinen arvonlisävero

Suuri ilomöly yrittäjäpiireissä on syntynyt mahdollisuudesta maksuperusteiseen arvonlisäverotukseen. Eniten ovat iloinneet ne 190 000 yritystä, joiden liikevaihto jää alle 500 000 euroon vuodessa. Ettei vaan seuraisi itku lyhyestä ilosta. 

Pienet yritykset myyvät käteisellä, korttimaksuilla ja laskuilla, joissa maksuaika on lyhyt: parisen viikkoa. Pitkiä maksuaikoja ja luottotappioita niillä on, mutta nykyinen menettely on paljon suurempi ongelma yrityksille, joiden liikevaihto on puolta miljoonaa euroa suurempi. Ne myyvät palveluja ja tavaroita suurille yrityksille, jotka härskisti käyttävät pienyrityksiä korottomina pankkeinaan.

Nyt kaikki yritykset saavat vähentää ostoihin sisältyvän arvonlisäveron heti suoriteperusteella jopa ennen ostolaskun päiväystä. Tämäkin verouudistus tultaneen tekemään peilikuvana. Jos myyntien vero maksetaan maksuperusteella, ostojen veron saa vähentää vasta kun ostolasku on maksettu. Tämä on merkittävä kiristys etenkin niille yrityksille, joilla on muutoinkin maksuvalmiusongelmia. Yritys, joka ei selviydy maksuistaan, ei saisi vähentää ostojen veroa lainkaan. Pahimmillaan tämä vero tulee konkurssissa yrittäjän henkilökohtaisesti maksettavaksi.

Muistaako enää kukaan, että arvonlisäverolain tullessa vero maksettiin seuraavan kuukauden 25. päivänä. Pienten yritysten maksuperusteinen vero on seurausta valtion ahneu­desta aikaistaa maksupäivää kahdella viikolla. Tehdään ongelma, jota korjataan uudella ongelmalla.

 

En muutosten päivääkään vaihtaisi pois

Mitä kaikkea olemme viime vuosina saaneet? Kirjanpidon kevennetyt velvoitteet – mutta mikä muuttuu, kun veroilmoitus kuitenkin on tehtävä? Maksuaika 30 päivää, paitsi silloin kun suuri asiakas sanelee. 

Pienistä virheistä ei enää rangaista. Tämän pitää olla kaikessa itsestäänselvyys. Pienen ilon rinnalla on unohtunut kohtuullisuus. Digilomakkeella viereiseen lokeroon tehdystä näppäilystä on määrätty 15 000 euron veronkorotuksia muka törkeästä veropetoksesta. 2,5 prosentin verojen viivekorko johtaisi samaan tulokseen kuin 7,5 prosentin. Miksi lyödä lyötyä moukarilla?

Vähennyksillä ei yrittäminen kehity. Yrittäjävähennys. Kotitalousvähennys. Perintö- ja lahjaveron lievennys. Vaan yksi on joukosta poissa – arvonlisäverovelvollisuuden alarajan korotusta siellä ei näy.

 

Iisakin kirkko

Verotiliä kehitettiin kuin Iisakin kirkkoa seitsemän vuoden ajan. Kukaan ei enää muista vuotta 2010, jolloin kaikille pakollinen tili otettiin käyttöön. Jopa verohallinnon omat työntekijät sanoivat tuskastuneille yrittäjille, että he toivovat, että joku tulisi ja räjäyttäisi koko tilin.
Jos tulorekisteri on käytössä alustavien suunnitelmien mukaan vuonna 2019, on sitäkin tehty kuin Iisakin kirkkoa. Yksityissektorilla suuret hankkeet joudutaan tekemään 1–2 vuodessa, koska rahat eivät riittäisi.

 

Tärkeintä olisivat tulot, joita valvoa 

Pysähdytäänpä hetkeksi todellisuuteen. Nyt palkkatiedot ilmoitetaan summana joka kuukausi kausiveroilmoituksella ja tammikuussa henkilöittäin vuosisummina verottajalle. Eläkeyhtiöt saavat tiedot joko kuukausittain tai vuosittain henkilötasolla. Ilmoituksia palkoista annetaan myös työnantajajärjestöille, vakuutusyhtiöille ja tilastokeskukselle. 

Tilinpäätösilmoitusten yhdenmukaistamiseksi oli viime vuosituhannella työryhmä, joka epäonnistui lähinnä siksi, etteivät kaikki valtion laitokset olleet halukkaita uudistukseen. Todellisesta digitaalisesta ilmoittamisesta joutuu vieläkin haaveilemaan. Onko tulorekisteri onnekkaampi?

Työmailla kuukausittain tehtävä rakentamisilmoitus tuli isolla äänellä muutama vuosi sitten tilitoimistojen uudeksi työksi. Vaatimukset olivat niin mittavat ja monimutkaiset, että niitä jouduttiin lieventämään, kun ilmoittamisen siirtymä- ja sormien läpikatseluaika päättyi. Näytöt siitä, että nyt tehtäisiin parempia pakkoilmoittamisia, eivät rohkaise.

Palkkailmoitusten tekeminen heti palkan maksun jälkeen kuulostaa hyvältä. Kunhan ensin sovitaan yhdenmukaisista palkkakäsitteistä. Mutta miten kaikki palkanmaksajat pakotetaan ilmoittamaan sähköisesti? Mitä tekevät ne palkanmaksajat, joilla ei ole toimivia järjestelmiä tietojen ilmoittamiseen? Naputtavat samat tiedot jollekin nettilomakkeelle? Palkka.fi:n työstö aloitettiin isolla rahalla 14 vuotta sitten, ja vieläkin sitä korjaillaan. 

Palkkailmoitukselle tullee viikon ilmoitusaika, koska palkanmaksun jälkeen on oikeus viikon ajan korjata tietoja. Mitenkäs sen jälkeen tilitoimistojen kesälomat järjestetään?

Siirrytäänkö 2019 tasaveroon? On mahdotonta luoda progressiiviseen ansiotuloverotukseen toimivaa järjestelmää, jossa veronpalautuksia tai mätkyjä ei enää ole. Ihmisillä on monta työtä, työttömyyttä, opiskelujaksoja, joulurahoja, bonuksia. Entä vähennykset? Saisiko ne heti vähentää verotuksessa, kesken vuotta?

 

Kaikki eivät ole digiloikan olympiavoittajia

Yhteiskunta ei saa koskaan tehdä uudistuksia ajatellen, että on vain moderneja tilitoimistoja, joilla on käytössä viimeisimmät ohjelmaversiot. Ei, uudistukset pitää tehdä siten, että se vanhanaikaisin tilitoimistokin tai yrittäjä itse voi hoitaa velvoitteet ilman investointeja uuteen teknologiaan ja siihen liittyvään koulutukseen.

Uudistusta ajetaan myös sillä, että tammikuussa on vähemmän ilmoitettavaa, koska palkat on jo kaikki ilmoitettu vuoden aikana. Niinpä. Tammikuussa ilmoitetaan tammikuun palkanmaksut, ja kaksi kertaa kuukaudessa maksettavat palkat kahdesti. Siis työmäärä lisääntyy.

Suomessa on päivien sähkökatkoja. Internet-yhteydet ovat usein poikki. Kun tietoja ilmoitetaan kymmeniä kertoja vuodessa, ovat virheet ja viiveet lukumääräisesti suuria. Miten näitä yrityksiä rangaistaan? Esimerkiksi myrskyn aiheuttama pitkä sähkökatkos ei nyt oikeuta poistamaan rangaistusta. Kun verotili tuli, myöhästymisestä maksettiin 20 prosentin vuotuista korkoa vastaavaa vähennyskelvotonta rangaistusta. Tuollainen rangaistus oli koronkiskontaa.

 

Digitalisaatioon pakottaminen

Yhteiskunta siirtyy pakolla digitalisaatioon. Jo nyt on palkkailmoituksia, joita ei saa tehdä paperilla. Jatkossa kaikki oma-aloitteiset verot on ilmoitettava sähköisesti. 

Yhteiskunnan tulee tehdä niin hyviä internet-palveluja, että niitä halutaan käyttää vapaaehtoisesti ja ilolla. Pakottaminen osoittaa, ettei julkisten palvelujen kehittämisen osaaminen riitä.

Tulorekisteri-ilmoituksista maksetaan palvelumaksuja niin tilitoimistoille kuin nettipalvelun tuottajille. Pakollisia oheispalvelumaksuja ei voi kilpailuttaa, joten maksetaan se, mikä pyydetään.

Aina tulee olla vaihtoehtoisia tapoja hoitaa julkisia velvoitteita. Kaikkien tapojen tulee olla yksinkertaisia ja helposti hoidettavia. Paperi-ilmoittajaa ei saa rangaista.

Jos yrittämisen edellytyksiä muutettaisiin samalla kiihkolla kuin yritysten valvontaa, Suomesta tulisi sosiaaliturva­yhteiskunnan sijasta yrittäjyysyhteiskunta.