Thaimaan sivuliikkeen avaajat, veneilijät ja moottoripyöräilijät
Tilitoimistoon tuli ruskettunut yrittäjä tuomaan kuukauden tositteensa kirjattaviksi. Rusketus oli tullut Thaimaasta, ja matkaliput olivat jääneet tositeaineistoon mukaan. Yrittäjä oli kuullut, että matkakulut ovat vähennyskelpoisia, jos lomansa aikana käy katsomassa rakennuksia, joita suunnittelee ostavansa yritykselleen ja sitten laittaa ne vuokralle. Hyvä. Koska kyse on liiketoiminnan laajentamisesta ja palvelujen viennistä, olivat matkalla mukana myös aviopuoliso ja perheen kolme lasta. Mitään osoitteita tai välittäjien yhteystietoja hän ei kuitenkaan ollut ottanut mukaansa, saati esisopimuksia.
Kirjanpitoihin yritetään ujuttaa milloin mitäkin. Harmitonta on pitää yhtiökokous koko perheen voimin jossain kulttuuriravintolassa, ja ottaa vielä konjakit kahvin kanssa vuoden ahkeroinnin kunniaksi. Monet neuvottelut on pidetty kaveripiirissä, vaikka kaverit eivät välttämättä mitenkään liity yrityksen toimintaan. Alan seminaareja löytyy Pariisista ja osallistumismaksun maksamisen jälkeenkin voi jäädä voitolle, kun kirjanpitoon kirjataan myös viikonloppuloman hotellikulut. Isommissa yrityksissä kaverit otetaan mukaan Savonlinnan oopperajuhlille ja Lapin mökeille pohtimaan tulevaisuuden yhteistyön mahdollisuuksia.
Monen yrityksen tilinpäätöksestä löytyy golfyhtiöiden osakkeita, kalastuspaikkojen osuuksia, kesämökkejä, lomaosakkeita, asuntoautoja – sen mukaan, mikä perheen kiinnostus maailmaan on. Jotkut kehuvat trendilehdissä, että kaikki vaatteet laitetaan verotukseen. Jotkut maksavat palkkoja kilometrikorvauksina. Jotkut ajavat kaupunkirallia muutamia kymmeniä kilometrejä ja sitten mennään töihin.
Jos ujutukset menevät läpi, ovat hyödyt marginaalisia. Täysin laillisella verosuunnittelulla päästään suurempiin verosäästöihin kuin vaatteilla kikkailemalla. Menoista on maksettava luontoisedun verot käyvän arvon mukaan. Mökeistä ja veneistä joudutaan luopumaan viimeistään eläkkeelle lähdettäessä. Silloin menetetään myyntiin liittyvät verosäästöt. Jo verotettua myyntivoittoa ei yrityksestä saada pois veroja maksamatta. Mökin siirtäminen seuraavalle sukupolvelle vaikeutuu. Kaikkein suurin virhe on ostaa yrittäjän käyttämä asunto yritykselle.
Jos verotuksessa näihin yksityistalouden menoihin puututaan, ollaan ihmeessä. Pahimmillaan verotus tapahtuu peiteltynä osingonjakona, jossa verojen määrä on suurempi kuin alkuperäisen menon määrä on ollut. Veronkorotukset ja veronlisäykset jäämämaksuineen ovat sinänsä kohtuuttomia rikkomukseen nähden. Hyötyjä ja haittoja vertaamalla päädytään helposti kohtuuttomaan riskinottoon. Etenkään osakeyhtiöissä turhia riskejä ei tule ottaa, henkilöyhtiöissä sanktiot ovat lievemmät.
Tällaiset yksityistalouden menonsa erilaisilla tarinoilla kirjanpitoonsa ujuttavat yrittäjät tekevät hallaa paitsi itselleen, myös kaikille muille yrittäjille. Juuri siksi verotarkastajat ovat niin epäluuloisia ja juuri siksi he näkevät yksityistalouden menoja sielläkin, missä niitä ei ole.
Yrittäjät eivät yksin ole syyllisiä omien menojen kirjaamisessa kirjanpitoon. Syyllisiä ovat – yllätys, yllätys – valtio, suuret yritykset ja me taloushallinnon ammattilaiset.
Verotuskäytännöllä hyvätuloisia tuetaan. Ne, joilla olisi varaa ostaa veneet ja moottoripyörät omilla rahoillaan, ostavat harrastepelinsä yhtiöilleen. Verottaja on sen hyväksynyt, jos on maksettu luontoisedusta verot. Tämä innostus on opittu isoilta firmoilta, joissa johdolla on mitä ihmeellisimpiä ja kalliimpia verottomia etuja. Pienyrittäjiä ei saa kohdella huonommin kuin palkansaajia.
Kohtuus kaikessa. Jos nämä menopelit hankitaan yritykselle omistajan työsuhde-eduksi, ei niistä pidä sallia arvonlisäveron vähennystä, eikä poistoja. Veneet tulisi vähentää myös nettovarallisuudesta. Vaikka luontoisetu määrättäisiin myös veneen ostohinnalle, olisi se kuitenkin yrittäjälle edullisempaa kuin palkan tai osinkojen maksu. Joka tapauksessa kyse on verotusriskistä. Kun moottoripyöräinnostus lisääntyy, verottaja tekee täsmäiskun. Moottoripyörän tarakalle tuskin otetaan yritysvieraita. Sen sijaan veneen käyttökulut voi laittaa kirjanpitoon, kunhan löytää matkaan yritysvieraita edes muutaman kerran kesässä. Kulujen on oltava edustuskuluja ja oman käytön osuudesta on laskettava luontoisetu.
Suurten yritysten käytännöt tulevat myös pienten yrittäjien tietoon. Erään suuren yrityksen suunnittelupäivien Lapin ohjelma keskittyi lasketteluun, monotansseihin, cocktailjuhliin ja saunomiseen. Niiden välillä oli poro- ja moottorikelkka-ajeluja. Yrittäjä halusi omat Lapin matkansa kirjanpitoon, koska nämä selvästi yksityistalouden menot näyttävät olevan vähennyskelpoisia. Yrittäjä ei tiennyt, että Lapin ohjelmia oli kaksi. Tämä oikea, jonka hän oli saanut käsiinsä ja sitten virallinen ohjelma, joka laitettiin yritysten kirjanpitoon. Virallinen ohjelma täyttyi seminaareista, neuvotteluista ja tulevaisuuden suunnitteluista, jotka kestivät myöhään yöhön. Neuvoisin suuria yrityksiä käyttämään oikeassa ohjelmassa häviävää mustetta tai itsetuhoutuvaa sähköpostia, jotten jatkossa joutuisi selittämään pienyrittäjälle, ettei hänellä ole samoja oikeuksia kuin suurten yritysten johdolla.
Olemmeko me ammattilaiset syyllisiä, jos emme osaa/jaksa/ehdi/halua selvittää asiakkaalle kaikkia laillisia järjestelyjä, joilla maksettavia veroja voidaan vähentää tai verojen maksua myöhäistää? Päinvastoin, tilitoimistojen ja tilintarkastajien pitää tarvittaessa selvittää yrittäjälle yksityis- ja yritystalouden välisellä harmaalla alueella olevia asioita.
Tavallisista verotuksessa hyväksyttävistä menoista tulee pitkä penni. Tietokoneet ja nettiyhteydet, joita käytetään työ- ja kotiasioiden hoitoon tulevat puolet halvemmiksi, kun niistä saa vähentää sekä arvonlisä- että tuloveron. Hyvin pidetystä ajopäiväkirjasta kertyy yllättävän paljon työajoja, joista voi nostaa verottoman korvauksen. Yhtiölle annetusta käyttöpääomalainasta saadusta korosta maksetaan käytännössä vain kahden prosentin vero. Koko henkilökunnalle järjestetyt kuntosalit ja urheilutempaukset ovat vähennyskelpoisia myös yrittäjille. Monilla pienyrittäjillä on vain kotitoimisto, jolloin kilometrikorvaukset alkavat kun oven laittaa kiinni.
Pysäköintivirhemaksujen verovähennyskielto on kohtuuton, mutta sakot tulee silti laittaa kirjanpitoon silloin, kun ne ovat aiheutuneet työasioiden hoidosta. Ei ketään voida määrätä laittamaan kesken myyntineuvottelujen lisää rahaa tunnin mittariin tai kantamaan näyttelytavaroita kilometrin päästä jos laillisia pysäköintipaikkoja lähempänä ei ole. On eri asia maksaa virhemaksusta 26 prosenttia veroa osakeyhtiössä kuin maksaa sakko marginaaliverotetusta tulosta kaksi kertaa korkeammalla verolla.
Moni alun perin hyvä asia on menetetty ahneuteen. Näin on käynyt mm. osakaslainoille ja edustuskuluille. Tappiollisen yrityksen vahvistetut tappiot olivat aikoinaan vähennyskelpoisia yrityskaupan jälkeenkin. Näin pitäisikin olla. Kaikenmaailman skoijarit alkoivat puliveivaamaan tappiollisten yritysten kanssa. Näiden ahneiden takia tappioiden vähennysoikeuksia rajoitettiin. Tällaiset yrittäjät ansaitsisivat sakinhivutuksen, ettei hyviä asioita pilata lyhytnäköisen ahneuden takia.
Pikkunäppärät verosuunnittelukikat tulee selkeästi erottaa talousrikollisuudesta. Talousrikolliset ovat rikollisia, eikä heidän tarkoituksenaan ole noudattaa lakia. Heidän takiaan kuitenkin kirjanpitosäännöksiä on koko ajan kiristetty, vaikka se ei vaikuta aitojen rikollisten toimintaan mitenkään. Päinvastoin heidän kilpailuetunsa kasvaa sen takia, että rehellisten byrokratiaa lisätään.
Yhteiskunnan kannalta kikkailuista ei todellisuudessa tule suuria tappioita. Veneitä, moottoripyöriä ja muita harmaan alueen menoja kirjataan pienyritysten menoiksi yllättävänkin harvoin. Paljon kalliimmaksi meille ovat tulleet laillisesti tehdyt vedätykset, joita me kaikki joudumme maksamaan.
Fortumin lahjoittaminen sijoittajille ja sen jälkeinen sähkön hinnan korottaminen osakkeiden ja optioiden arvon nostamiseksi on tullut maksamaan suomalaisille jo kymmenisen miljardia euroa, ja lasku kasvaa joka vuosi. Vaikka kaikki suomalaiset pienyrittäjät laittaisivat joka vuosi Thaimaan matkalipun kirjanpitoon, olisivat veromenetykset pikkupähkinöitä verrattaessa energian hinnan kautta tapahtuviin menetyksiin. Kartellisopimuksia tehneitä yritysjohtajia pidetään sankareina, vaikka jokainen meistä joutuu maksamaan kartellien takia ylihintaa joko suoraan tai verojen kautta. Suurten pörssiyhtiöiden saamat yritystuet ovat laillisia, vaikka yhteiskunnan kannalta ne ovat tarpeettomia ja jopa haitallisia menoja.
Kaikki puolueet ovat rähmällään yritysten sukupolvenvaihdosten perintöveron poistamisvaatimusten edessä. Kyseessä on mittava veronkiertohanke, jota asiallisin argumentein on vaikea perustella. Miten pörssiyhtiön suuromistajaperheiden muissa ammateissa toimivat henkilöt voivat argumentoida, että perintöveron poistaminen mahdollistaa yhtiön varojen käytön työllistämiseen. Kun veronkierto tehdään lobbaamalla ja laillisin menettelyin, se hyväksytään.
Rajatapaukset tulee vetää kotiinpäin, eikä varmuuden vuoksi verojen maksamisessa ole mieltä. Jos verotus on monimutkaista, ei voida olettaa, että jokaisen epäselvän erän kohdalla soitetaan kalliille verokonsultille neuvoa kysyen. Verotarkastajienkin tulee ajatella rajatapauksista, että parempi kun kaveri yrittää, eikä ole työttömänä yhteiskunnan elätettävänä. Sormien läpi katsominen on viisautta.
Elinkeinoverolain mukaan tulon hankkimisesta aiheutuneet menot ovat vähennyskelpoisia. Paljon asioita ratkeaisi itsestään, jos yrittäjät kirjoittaisivat epäselvissä tapauksissa paperille selostuksen menon tarpeellisuudesta yritystoiminnalle. Jos selostus ei ole uskottava, älä vie tositetta tilitoimistoon. Jos kirjanpitäjäsi lukee selostuksen hymyilemättä tai närkästymättä, on meno mitä todennäköisimmin vähennyskelpoinen verotuksessa.
