Tarvitaanko taas himoverottajien kivitys?

Kirjoituksen taustaa:
Olin elokuussa Kesälahdella tarkastamassa asiakkaan tilejä useiden vuosien ajan, koska yhtiön piti julkistaa osavuosikatsaus elokuun lopulla. Yövyin Kiteen eläinpuiston asunnoissa ja tein lenkkejä metsiin. Eräänä iltana löysin niemen kärjestä kivikasan, joka oli selvästi ihmisten käden jälkiä. Minua alkoi kivikasa vaivaa ja asiakkaan talousjohtaja Irma Malinen kertoi minulle tarinan himovouti Pajarista, jonka asukkaat olivat kivittäneet hengiltä. Olin tuolloin kasvanut pienyritysten puolustajaksi, joten yhdistin kivikasan ja omat kokemukseni kirjoitukseksi. No, tästä seurasi se, että Irma Malinen arvasi kuka on Reviisori. Hän taisikin olla ainoa sisäpiirin ulkopuolinen, joka keksi nimimerkin takana olevan henkilön.

Mutta pahimmat verokokemukseni olivat vielä edessä.

PV

—

Verotus alkaa muistuttaa jo sodankäyntiä. Mainilan laukauksina käytetään nyt monimutkaisia verolakeja, joita juuri kukaan ei voi ymmärtää. Veronmaksajat käyvät puolustustaistelua kuin Suomi vuonna 1939 ja verottaja taas on käynyt suurhyökkäykseen kuten Neuvostoliitto jatkosodan viimeisessä vaiheessa vuonna 1944. Sodassa tarvittavaa vihaa kasvattavat epäluulo, ahneus, vallanhimo ja kateus. Nykyisessä sodankäynnissä siviilit ja syyttömät kärsivät, mutta veijarit, skoijarit ja puliveivarit vetävät välistä. Aivan samalla tavalla kuin sodassa mustan pörssin kauppiaat. Mutta näitä veijareita on aina marginaalinen vähemmistö.

Sodankäyntiä on myös pienten sortaminen. Sen minkä kruunu omille virkamiehilleen hyväksyy ja mikä hyväksytään suurille yrityksille, sitä ei hyväksytä pienille. Atomipommin tuhon jäljet tekee räjähdysaine NapalmVerL56-57§. Uusin versio pommista on NeutronVML 28,29. Napinpainalluksen oikeutuksen antaa virkavalta.

Verotarkastajat ovat tulosvastuussaan huomanneet, ettei rikollisia kannata metsästää, koska niiltä ei kuitenkaan saa mitään perityksi. Siksi tarkastajat käyvät rehellisten yritysten kimppuun. Mitä huolellisemmin hoidettu kirjanpito, sitä varmemmin joutuu jälkiverotuksen kohteeksi, koska tarkastajatkin ovat ihmisiä ja hyvästä kirjanpidosta selviää helpommalla. Hyvin hoidetusta kirjanpidosta on helppo löytää ainakin jaksotusvirheitä ja kun niitä sopivasti jälkiverottaa, tulee koroista ja veronkorotuksista valtiolle rahaa, vaikka vähennys sinänsä olisi oikea.

Verotarkastajat eivät ole koskaan olleet itse yrittäjiä. Siksi he eivät ymmärrä, mitä yritystoiminta on. He kuvittelevat, että yrittäminen on hunajaa ja mannaa, ulkomaisia lomamatkoja ja verottomien etujen ottamista. Lisäksi he ajattelevat, että koska verotus on viety niin kovaksi, jokainen yrittää välttää sitä pimeällä myynnillä sen kun kerkiää. Verotus on todellakin kovaa, mutta johtopäätökset vääriä.

Verotarkastaja epäilee kaikkea. Kun hän kassakoneen laskunauharullasta näkee, että kassakoneeseen on tehty tyhjä lyönti, hän ajattelee, että kyse on pimeästä myynnistä. Hän ei ajattele, että kyse voisi olla parkkirahan vaihtamisesta sakkoja pelkäävälle kansalaiselle, rahan ottamisesta postiennakon lunastamiseksi tai vain kassan tarkistuslaskennasta. Näin ei voi olla, koska ihmiset eivät auta toisiaan. Verotarkastajan asenteella liiketoimintaa tehden kassa olisi joka ilta tyhjä, mutta sehän ei haittaa, koska hän saakin palkkansa meiltä. Me maksamme siitä, että hän saa olla meille ilkeä ja anastaa loputkin rahamme. Tehdyn arvioverotuksen voi jatkossa välttää sillä, että heittää kassakoneen kaatopaikalle ja siirtyy tekemään kassatilitykset kynällä. Kirjanpidosta tulee kalliimpaa, mutta vielä kalliimpaa on maksaa vääriä veroja.

Jälkikäteen voi olla viisas. Yrittäjä ottaa joka päivä riskejä. Jos riskit toteutuvat ja kaikki menee, verotarkastaja sanoo, että kyse on peitellystä osingonjaosta ja verottaa korkoineen ja veronlisäyksineen enemmän kuin alkuperäisen kuitin määrä on. Kun kaikki ovat rikollisia, heitä pitää rangaista 20 %:n veronkorotuksilla. Kun entinen tv-tehtailija myi kirjanpidon ulkopuolella osan myynnistään oli verojen korotus 15 %. Nyt tätä enemmän saa pelkästään siitä, että verottajan mielestä kauppahinnassa ei voi olla goodwilliä. Tai jos goodwilliä ei ole, saa lisäverot siitä, että goodwilliä ei ole hinnoiteltu.

Liian usein mielivaltaan perustuville verolipuille annetaan muutama päivä maksuaikaa. Se tarkoittaa unettomia öitä, selvitystä, tutkimista ja kallispalkkaisten verokonsulttien käyttämistä. Itse yrittäminen jää tekemättä. Valvottuina öinä politiikkojen puheet työttömyyden puolittamisesta ja yritystoiminnan tukemisesta tuntuvat huonolta vitsiltä.

Oikeudenmukaisuus on verotuksesta kadonnut aikoja sitten. Kukaan ei antaisi parhaalle kaverilleen puolta enempää lakritsipatukasta. Yhteiskunnalle puolikas ei riitä ja tuntuu pahalta, että näin anastettuja rahoja käytetään myös täysin turhanpäiväisiin asioihin. Päättäjät itse tekevät laillista harmaata taloutta, josta hyvä esimerkki on EU:n matkakorvaukset. Kun verorahat eivät riitä, keksitään uusia maksuja. Ja kun nekään eivät riitä, otetaan lisää verotarkastusten avulla. Verotarkastus ei enää ole oikeuden toteuttamista vaan ryöstämistä, jossa mitä ihmeellisimmillä tulkinnoilla otetaan lisätuloja valtion loputtomaan kankkulan kaivoon.
Sillä kyse on loppujen lopuksi siitä, luotetaanko ihmiseen vai ei. Sillä verottaja voi aina sanoa, että tämä kaikki vaan tehty verojen välttämiseksi ja se mitä annat vastinetta, on vain selittelyä. Todellinen tilanne on paljon pahempi kuin julkisuudessa on uskallettu sanoa, koska ihmiset pelkäävät kostoa.

Tarvitsemme verokapinan, jota oli jo Nuijasotakin. Sata vuotta sitten Kiteellä oli himovouti Pajari, joka toimi tämän päivän verottajaan verrattuna sentään säädyllisesti. Kansa kärsi ja päätti, että nyt saa riittää. Verottaja kivitettiin helvetin tuleen, missä hän varmaan jatkaa vielä työtään nykyverottajien takapiruna. Tästä on meillä muistona kiviröykkiö Pajarinniemellä.

Sanktiot verojen laiminlyönnistä ovat kovat, mutta voisimme aloittaa merkitsemällä uuteen neronleimaukseen työnantajasuoritus- ja arvonlisäveroilmoitukseen numerot sellaisella tavalla, että verohallituksen optinen lukija ei siitä tokene. Byrokraattimme huomaavat, että nyt olemme saaneet tarpeeksi.

Karjalan kannas murtui, mutta me suomalaiset nousimme kukoistukseen sodan jäljiltä. Nykyisten raunioitten jäljiltä on nouseva ohjaava verotarkastus, jossa hymyilevät verotarkastajat neuvovat, miten silloin yksinkertaistetut veroasiat voidaan hoitaa koko kansankunnan parhaaksi – oikeudenmukaisesti ja taloudellisesti.